Huhtikuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee porvaristoa, joka pelkää punaista pakkovaltaa ja levittää huhuja saksalaisten tulosta Helsinkiin. #musiikinkevät1918
Punaisten ylin johto, Suomen kansanvaltuuskunta oli kertonut edellisenä päivänä lehti-ilmoituksella siirtyvänsä Helsingistä Viipuriin. Pääkaupunki oli yhä punaisten hallinnassa, mutta porvaristo odotti kiihkeästi saksalaisten joukkojen saapumista. Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola merkitsi päiväkirjaansa kuulemiaan huhuja saksalaisten lähestymisestä, mutta piti niitä liioiteltuina.
Pesolaa askarrutti nimimerkki, jonka runoon hän oli säveltänyt sekakuorolaulun. Runoilijaksi paljastui yllättäen Edvard Valpas-Hänninen, Työmies-lehden pitkäaikainen päätoimittaja ja kiistelty hahmo sekä omissa että poliittisten vastustajien joukoissa.
”Kauppiaat nylkevät yhä. Porvariston hermostuneisuus. Kaksoisihminen. "Visiittejä."
Pähkinät ovat loppu siitä puodista, mistä olen tähän asti ostanut á 12 mk, myöhemmin 14 mk kilo. Saatuani tämän selväksi, kävin noin 10:ssä puodissa, kaikkialla loppu. Lopulta tapasin eräästä saman eli 12 mk:n hintaisia, joita kerran ostin Talousosake-Kaupasta. Näistä oli vähintäin 50 % tyhjiä ja täysinäisetkin kuivettuneita tai mätiä, kun Gustavssonin, vakituisen ostopaikkani pähkinät ovat olleet täysinäisiä ja mehevän kypsiä. En ostanut näitä huonoja, vaan jatkoin etsimistä.
Lopulta löysin eräästä kaupasta Aleksin varrelta samannäköisiä kuin Gustavssonin. Ja hinta: 20 mk kilo. Sanelin myyjätärneidolle, joka kovin kehui tavaraa, että aivan samanlaisia sain hiljakkoin 12 mk:lla ja 14 mk:lla. Tämä suuttui ja ärjäisi: ”Se ei ole totta, ei kukaan voi myydä alle ostohintansa!” Se vanha kauppiasten lentävä hävytön fraasi!
Ja tässäkin on tosiasia: Gustavsson möi vähän parempia pähkinöitä kuin mainitun röyhkeän neidin, joita koetteeksi ostin, ensin 12 mk:lla, mutta kohotti pian 14:ään. Hän otti tietysti näistä voittoa vähintäin 4 mk kilolta. Mutta mainittu kaunasaksa ei tyytynyt 4 mk:n voittoon, vaan kiskalsi 10 mk kilolta! Missä on röyhkeyden raja? Kuka hillitsee porhojen rikollisuuden, varsinkin jos porvarit voittavat!?!
Porvariston hulluus on nyt kiehumapisteessä. Huhut ovat entistä päättömämpiä ja pelko punaisten pakkotoimenpiteistä on suuri. Huhu saksalaisten tulosta Hankoon divisioonan suuruisella armeijalla näkyy olleen perätön. Sillä yhtään saksalaista ei ainakaan näille maille ole ilmestynyt, jollemme siksi lue ilmassa nopeasti kiitelevää lentokoneoliota, jonka minäkin tänään olen pari kertaa nähnyt.
Nyt kohajavat porvarit, että saksalaiset ovat ainakin Kirkkonummella - ja kuitenkin sinne vielä on junaliikenne! Yksi tietää, että he ovat vallanneet Turun, toinen, että he ovat nousseet maihin Haminassa ja Porvoossa ja kolmas, että he viimeistään ainakin maanantaina ovat täällä.
Eräs juriskand. (huom! korkea titteli) tiesi varmasti, että saksalaiset ovat venäläisten laivastopäällikölle antaneet jyrkän käskyn viedä pois laivansa satamasta tämän päivän kuluessa, jotta he saksalaiset voivat laskea satamaan.
Tavallinen hölmökin sentään näkee omilla silmillään, että useat laivat ovat tiukasti jäissä, eikä jäänmurtajaa näy. Sen tietää myös maallikko, että sataman edusta on vahvasti miinoitettu, vai arveliko jur.kand. L., että saksalaisten laivat uivat jään päällä?
Akkaväki taas on touhunnut omiaan. Vanhapiika D. K. kertoi, että hän oli ottanut ikkunoista "tuplat" pois, koska saksalaisten piti tänään aloittaa pommitus ja ikkunain särkymisen estämiseksi siis piti saada ikkunat auki.
Ja herrasväen työnpelkoa on ollut aivan herkullista nähdä. Useat kahvilat on suljettu. Ja aukiolleissa kykkii jokunen porvari peloissaan. "Esplanaadissa" oli ollut väkeä vain 4:n pöydän ääressä.
Blomqvistilla oli erinomainen tila ja Ylioppilastalon ruokalassa oli edellisten päivien tungoksen sijasta tilaa liiaksikin. Pelkäävätpä kovin nahkaansa, kun syöminenkin jää! Velinin neitikin kertoi toimittaneensa muutamille herraskaisille kotia ruokaa.
Ja tiedemiesporvari Vilho-veljeni oli samoin eilisen päivän pysynyt kopissaan. Kuivaksi kehui tulleen sisällä olon. Oletpa tosiaan silmissäni naurunalainen, Vilkku-veli periaatekuorminesi! Ja mitähän pöpöjä nurkassa kyyhöttävän porvarin mielikuvitus nyt laatineekaan! Sääli karjaa: kunpa vaan ei kyyhötyksenne kävisi kovin pitkäaikaiseksi "vatsan päälle" käyväksi!
Tavatessani kuvalehdissä, aikakauskirjoissa, runokokoelmissa sävellettäväksi sopivia runoja, kopioin ne kohta taskukirjaani odottamaan ”hengen päälletuloa”. Työväen viime Joulualbumista kopioin runon ”Jos saisi pois”, jonka runoilija oli merkitty - s:llä. Runon sisällys on tunnelmallinen köyhälistöäidin rukous, tuutulaulu orpopojalleen. Oletin ilman muuta runoilijan naiseksi. Sävelsin eräänä päivänä laulun sekakuorolle.
Rupesin tuumimaan, kukahan lienee tämä –s. Muistiin tuli kuva Valppaan nimimerkistä, joka juuri on tämä. Ja hänhän toimitti Albumin, jonne sai minultakin kirjoituksen. Epäluuloni tuli niin voimakkaaksi, että päätin käydä toimituksessa kysymässä. Mutta ennen sitä tapasin raitiovaunussa Toimituksen kanslianpäämiehen, joka vakuutti runon Valppaan käsialaksi.
Ja mitä kirjoittaa vanhapoika, poliitikko, vihattu ja halveksittu ”paavi”. Kuulkaa: ”Pieni poiju polvellani, mulla mieli murhekkaan, minne joutuu armahani? Kylmään, kolkkoon maailmaan.” Äidinhän, naisen suuhun sopivat sanat. Ja edelleen. ”Rukoileisin turvaa Herran, auttavan se ei vain näy jne.” Siis materialistisen maailmankatsomuksen omaava sosialistijohtaja puhuu ”Herraani” turvaamisesta ja kirjoittaa sanan suurella alkukirjaimella! Ja koko runo on erittäin tunneherkkä.
Koko juttu on siis täynnä kysymysmerkkejä. Luulen, että oikea selitys tästä kaksoisihmisestä on se, että hänen politikoitsijasta erillään oleva persoonallisuutensa on tunneihminen, joka koko olemuksessaan tuntee köyhälistön tuskan. Tätä todistaa myös hänen pehmeäsointuinen puheäänensä ja ilmehikkäiset silmänsä. Ja kuka takaa, onko Valpas materialisti. Ehkä hänkin uskoo rakkauden Jumalaan, kaiken hyvän, kauniin Jumaluuteen, kuten moni porvari?!
Mitä enemmän itse puolestani olen päässyt ”paavia” lähelle, sitä enemmän on minussa jonkunlainen vaistomainen tunne sanonut: ”Valpasta, kuten niin useata todella hienoa, kehittynyttä persoonallisuutta, tuomitaan väärin, liioitellaan hänen huonoja, väheksytään hänen kiitettäviä puoliaan.” Ehkä tämä myös selittää hänen yksinäisyyden rakkautensa.
Koko tarina ”historia” kiinnittää kovin mieltäni. Onhan aivan erikoista olla säveltänyt ”paavin” sanoihin onnistuneen sävelen. (ainakin omasta mielestäni) ja vielä juuri nykyisten olosuhteitten vallitessa. Lähetin sävellyksen hänelle ja lausuin toivomuksen saada häneltä runoja enemmänkin.
Ja tulevaisuudessa, jos kohtalo raivaa ”paavin” pois näiltä mailta, tulee laululla olemaan aivan huomattu asema porvarillisissa laulupiireissä. Kantaahan se leimaa sen miehen hengentoiminnasta, jonka nimi jo vuosikausia on porvaripiireissä ollut vihatuin ja pelätyin, punaisten piirissä sen sijaan kunnioitetuin, miltei jumaloiduin, vaikka pelonsekaisella salaperäisyyden kammolla verhottu!"
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 7. huhtikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
