Hyppää pääsisältöön

Raivostuttava ja rakas merisää

Perhe kuuntelee radiota v. 1947.
Perhe kuuntelee radiota v. 1947. Kuva: Yle/ Ruth Träskman perhe,lapset (perheenjäsenet),radio (joukkoviestimet),isät,äidit

- Totta kai!, vastasi moni Aristoteleen kantapään facebook-ryhmän jäsen, kun kysyin kuuntelevatko he radion merisäätiedotteita. Kiitos kiinnostavista kommenteista!

Olennainen osa lapsuuden äänimaisemaa, nostalgiatrippi, turvallinen, hypnoottinen, runollinen, klassikko. Muun muassa näillä sanoilla he luonnehtivat ohjelmaa. Valtaosa piti tiedotteiden lukemista positiivisena asiana. Pieni, mutta väkevä oppositio ihmetteli, miksi satojatuhansia ihmisiä kiusataan asialla, joka ei koske heitä millään tavalla.

- Joku huolehtii ja välittää!
- Pahempi kuin pakkoruotsi!

Erityisesti jääkiekkokierroksen keskeytymistä kesken erän muisteltiin kitkerästi. Nykyään ohjelmat ovat eri kanavilla, Merisäätiedote luetaan Radio Suomessa ja Jääkiekkokierros käydään Puheella.

Kommenttien perusteella Sää rannikkoasemilla kiinnostaa muitakin kuin veneilijöitä. Säästä kiinnostuneet tyydyttävät sen avulla tiedonjanoaan. Sisämaan ihmiselle rannikon rankemmat olosuhteet ovat mukavaa eksotiikka. Monelle litania on terapeuttista kuunneltavaa.

3-vuotias Liisa Jussila kuuntelee radiota (1957)
3-vuotias Liisa Jussila kuuntelee radiota (1957) Kuva: Ruth Träskman lapset (perheenjäsenet),radio

Vastauksissa muisteltiin lapsuuden mummolan putkiradion rauhoittavaa ääntä ja kuuluttajan tasaisen luennan myötä viriävää turvallisuuden tunnetta. Monelle pysyvyys on tärkeätä ja kaikki muutokset tiedotteissa häiritseviä. Kuten Ristnan vaihtuminen Vilsandiin!

- Pakkokuunneltavaa saarimökille menevälle tai siellä oleskelevalle!

Veneilijöille tiedotteet ovat erittäin hyödyllisiä. Tieto vedenkorkeudesta on tärkeä, jos suunnittelee purjeveneellä rantautumista luonnonsatamaan, tuulen suunta ja nopeus olennainen tieto, kun miettii mille puolelle saarta jättää veneensä yöksi. Välttämättömäksi sen tekee kuuluvuus. Radioaallot kantavat sinne minne matkapuhelinverkko ei yllä.

Punapurjeinen purjevene.
Punapurjeinen purjevene. Kuva: Amie Fedora veneily

Monelle merenkävijälle merisään kuunteleminen on myös veneilykauden ulkopuolella mukava tapa muistella menneitä kesiä ja unelmoida tulevista. Jos joku mainittu paikka on tuttu, vaikka vain kerran koettu, sen kohdalla höristetään korvia.

- Jäi päälle jo 70-luvulla, kun asuin saaristossa.

Jos tiedotteen tasaista lukemista pidetään rauhoittavana ja terapeuttisena, niin puutteet tiedoissa antavat mielikuvitukselle materiaalia. Mittarinlukijalle tapahtuneesta onnettomuudesta ja juopumuksen aiheuttamasta kyvyttömyydestä ei kuitenkaan tarvitse nykyisinä automaation aikana olla huolissaan.

- Olen ollut niin huolestunut Vilsandin tietojen puuttumisesta, että lähden käymään siellä lähiaikoina.

Automaatiota kiittävät epäilemättä myös luodoilla aikanaan palvelleet varusmiehet. He eivät kaikki muistelleet ilolla säämittausasemalla palellen vietettyä aikaa.

Stormig dag på Utö.
Stormig dag på Utö. Kuva: YLE/Juha Laaksonen syksy,Utö,Saaristo

Pari vuotta sitten Radio Suomessa kehiteltiin kappale Rakkauden merisää. Sanoitus on kanavan kuuntelijoiden. Laulun esittävät Åttopojat solistinaan Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen.

Ohjelman suosiosta kertoo myös muutaman jäsenen kertoma kotieläinten nimeäminen tiedotteen mukaan. Onpa Suomessa popyhtyekin nimeltään Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä. Sen albumit ovat osuvilta nimiltään Alavilla mailla hallan vaaraa, Nahkiaisen tiedot puuttuvat, Yöllä tuuli yltyy ja Merisavua Valassaarilla. Loistava konsepti, jossa nimimateriaali ei heti lopu kesken!

- Monissa ohjelmissa ei ole näin paljoa asiasisältöä.

Asiasisältö on merisäätiedotteissa olennaista, mutta moni kiittää sitä runollisuudesta. Sellaiset nimet kuten kuten Gotska sandö ja Kuuskajaskari hivelevät mielikuvitusta, vaikka totuus olisi kylmä ja karu. Suomen kielen kauneus käy hyvin ilmi siitä, miten ryhmän jäsenet nautiskelevat nimistä ja fraaseista.

- Valassaarilla tuuli käy länsilounaasta.

Eräs ryhmäläinen oli kuullut sanottavan, että maahanmuuttaja on kotoutunut vasta, kun kuuntelee merisäätä. Toista taas jännittää aina kuunnellessa, onnistuvatko kuuluttajat tällä kertaa ruotsinkielisten nimien oikeassa lausumisessa. Tunnettua on, että tiedotteiden selkeä ja ymmärrettävä lukeminen vaatii kuuluttajalta vahvaa keskittymistä ja läsnäoloa lukutilanteessa. Kuuntelija sen sijaan voi rentoutua ja sulkea silmänsä.

Merisäätä kuunnellessa on mahdollista tehdä mielessään matka Kotkasta Kemiin pitkin Suomen kaunista rannikkoa. Aristoteleen kantapää tarjoaa kahden ohjelman verran lisätietoa merisääasemien nimien taustoista. Kotuksen nimistön erityisasiantuntija Sirkka Paikkala avaa nimien kautta rannikon mielenkiintoista historiaa.

  • Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

    Nelli Ruotsalaisen teos kisaa Tanssivasta karhusta.

    Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri