Huhtikuun 7. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa ryhtyneensä pitämään päiväkirjaa jo 1916 siksi, että hän aavisti vakavien selkkausten olevan tulossa. #musiikinkevät1918
Punaisten ylin johto oli siirtynyt pari päivää aikaisemmin Helsingistä Viipuriin. Pääkaupunki oli yhä punakaartien vallassa, mutta huhut kertoivat saksalaisten joukkojen nousseen maihin Hangossa.
Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja, Työmies-lehden musiikkiarvostelija, säveltäjä ja filosofian ylioppilas Väinö Pesola mietti onnetonta poliittista tilannetta ja sen ratkaisemista rakentamalla ja sopimalla.
”Porvariston intohimoinen sokeus. Nälkä. Sivistyksen heikkous. Aavistus. Huhujen alkuperä.
Tuttuni näyttelijä T. E:berg oli lausumassa Punaisen Kaartin Ensi Avun juhlassa Kansallisteatterissa. Hän väittää menneensä sinne puolueettomana taiteilijana ja haavoittuneitten hoito, eli juhlan tarkoitus ehdottomasti myös oli puolueeton.
Mutta mikä myrsky vesilasissa! Suuri osa tuttuja lopetti tervehtimisen. Ja joka kahvilassakäynti, joka aterioimisretki on saanut olla tilinteontilaisuutena kysymyksiin: miksi, mikä tarkoituksesi, oletko myynyt itsesi, oletko hullu jne.??!?
Ja Kansannäyttämöllä, minkä jäsen E. on, oli tullut paha metakka. Varsinkin johtaja M. B. oli käyttänyt rivoa suuta. E. oli pakoitettu kirjoittamaan vastineen Työmieheen, mitä tämä ei kumminkaan ottanut palstoilleen. Sokeaa on tosiaan ja arvostelukyvytöntä porvaristomme.
Tänään tarjotaan Velinillä vain yksi ateria. Viime päivinä on siellä saatu vain silliä ja silakkaa vuoronperään. On täytynyt käydä automaatissa tai Ylioppilastalolla vahvistamassa. Mutta surkean näköiset ovat automaattienkin ruokalistat. Helsingin parhaassa Erottaja-automaatissa oli eräänä päivänä vain herneitä ja haukea. Jollei nyt olisi leipäannoksia suurennettu, niin nälkä tulisi suorastaan piinalliseksi. Näin sitä sentään taas jotenkuten ”klenkkuu”, mutta kuinka kauan?!
Vilkku-veli on maisteri, etevän ”nimissä” ja aikoo väitellä tohtoriksi. Mutta mitä hyötyä on titteleistä, kun hänessäkin löydän niin perin vähän sydämen sivistystä, jota juuri nykyistä suurinta kansaamme kohdannutta onnettomuutta arvostellessa erittäin tarvittaisiin. Kun olosuhteita kummin puolin tuntien ja psykoloogisia näkökohtia arvostellen olen koettanut saada häntä suopeammin arvostelemaan punaista liikettä, antamaan enemmän arvoa rakentaville, ei repiville mielipiteille, hylkäämään syytökset, ajattelemaan keinoja sovinnon tiehen, olen jo useamman kerran saanut kuulla ”lipilaari”-syytöksen.
Kestän tämän kysymällä, voiko todella puhua porvariston ”sivistyneisyydestä” nykyhetken koettelevassa kiirastulessa ja sanon ”lipilaarit” lopultakin tämän maan pelastavat ja heidän on se tehtävä pian, sillä rakkauden voiman täytyy olla suuremman kuin vihan.
Kun lokakuun 3:s 1916 aloin kirjoittaa tästä päiväkirjaani, kyselin itseltäni syitä. Yhtenä omituisena vaistomaisena aavistelevana vastauksena oli: ”joudumme aivan vakaviin koettelemuksiin, selkkauksiin, joten on sekä tärkeätä että huvittavaa panna paperille vaikutelmia ja tosiasioita.”
Saman tyylinen oli lauseemme isän kanssa äidille marraskuun suurlakon jälkeen: ”paljon voimakkaampaa vielä tuleman pitää, tämä on vain esimakua.” Aavistukseni on käynyt liiankin hyvin toteen. Kansamme historian verisimpiä lehtiä kirjoitetaan, syvimpiä onnettomuuksia koetaan. Suo Jumala, että ottaisimme kaiken rikoksiemme rangaistukseksi, jotta parannukseen kääntyisimme, jotta kansallemme vielä kerran nousisi uusi valoisa päivä!
Hangon saksalaishuhut ovat suurinta humpuukia, täydellistä provokaatiota! Kutka ovat syypäät? Tähänkin kirotut gulashit. Sain selvityksen tähän eräänä päivänä vieraskäynnillä A:n luona, jolloin tulin esitetyksi gulashi R.-mäelle.
Muun pödyn ohella hän aivan röyhkeällä naamalla väitti, ettei kuuluisa Siperian viljajuna tuonut viljaa edes Pietarista, vaan olivat viljat – mikäli niitä oli – useimmat vaunut olivat muka aseita täynnä – (vaan) meidän omasta maastamme. Etelä-Suomen siemenviljavarat on ryöstetty ja tuotu H:kiin, selitti hän kyynillisesti.
Vihan tuli paloi sielussani, mutta vieraana olin hiljaa. Mutta samassa heräsi ajatus: noista roistoista lähtee se katala provokatoorinen huhusaasta, joka koko Helsingin ilmapiirin myrkyttää! Minkä rangaistuksen voisikaan yhteiskunta noille keksiä!?”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 9. huhtikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
