Hyppää pääsisältöön

Paula Havaste kirjoittaa tuhannen vuoden takaisesta arjesta: "Kaikkina aikoina ihmisiä on kiinnostanut se, saanko rakastaa ja rakastaako joku minua"

Paula Havaste
Paula Havaste Puoli seitsemän,Paula Havaste

Kirjailija Paula Havaste on kirjoittanut suomalaisten historiasta niin tuhannen kuin vajaan sadankin vuodenkin takaa. Vaikka maailma ympärillä on muuttunut, elämää pyörittävät samat peruskysymykset.

Paula Havasteen kirjailijanura alkoi 2000-luvun alussa, kun hän oli äitiyslomalla kuopuksensa kanssa. Perhe asui rintamamiestalossa ja Havaste päätti kokeilla, saako koko talon todella tarvittaessa lämpimäksi yhdellä kamiinalla.

Talo lämpeni ja johti jatkopohdintaan: entä jos sähköt tai vesi katkeaisivat? Mitä jos en pääsisi apteekkiin?

Havaste ryhtyi tutkimaan laajemmin aiempien sukupolvien naisten arkea ja kykyä selviytyä vaativissa elinoloissa. Syntyi ensimmäinen tarina: saamelaisten ja lappilaisten elämään muutama sata vuotta sitten kuvannut Kymmenen onnen Anna.

– Kaikissa kirjoissani kerrotaan naisen elämästä ja arjesta, koska naisten kautta pääsee kertomaan tavallisten ihmisten arjesta. Meidän taitavat esiäidit saivat pidettyä lapset hengissä ja geenit siirtymään. Miten he tekivät sen? Se on naisten sankaruutta.

Havasteen uusin, neliosainen kirjasarja kertoo elämästä Suomessa 1100-luvulla. Siltä ajalta on tuskin mitään tietoa jäljellä ja arkeologisiakin löytöjä on todella vähän. Suomen happamassa maaperässä kun kaikki lahoaa, maatuu tai ruostuu puhki nopeasti.

Taustatyö nojaakin pitkälti kansanperinteeseen, tarinoihin ja runoihin.

– Niitä toisiinsa vertailemalla hahmottuu esimerkiksi mikä on naisen tehtävä perheessä, mikä on tyttöjen suurin unelma tai miten tytöt ja pojat eroavat toisistaan yhteisössä

Kirjoissa onkin paljon yksityiskohtaista kuvausta arjen töistä, asumuksista, ruuasta, uskomuksista ja tavoista. Havasteen mukaan suomalaisia kiinnostaa historiallinen kirjallisuus ja erityisesti mahdollisuus myös oppia kirjoista uusia asioita.

Onko ympärillä perhe tai yhteisö, jonka eteen voin tehdä töitä – ja miten voisin pitää sen yhteisön hyvinvoivana?

Ja vaikka arki on tuhannessa vuodessa muuttunut, ihmisen elämän tärkeät kysymykset ovat pohjimmiltaan pysyneet samanlaisina.

– Samat perusasiat meitä pyörittävät: saammeko rakastaa ja rakastaako joku meitä? Onko ympärillä perhe tai yhteisö, jonka eteen voin tehdä töitä – ja miten voisin pitää sen yhteisön hyvinvoivana?

Ehkä siksi Havaste saa lukijoiltaan paljon palautetta siitä, miten kirjat ovat koskettaneet lukijoita ja heidän omaa elämää, vaikka tarina on sijoittunut jonnekin kaukaisuuteen.

Mitä tehdä silloin, kun maailma oikein tirvaisee turpaan?

Paula Havasteen seuraava kirja sijoittuu uudempaan aikaan, vuoden 1949 Viroon ja erityisesti Saarenmaalle. Pronssitähti ilmestyy loppukesästä ja käsittelee tuhansien virolaisten karkotuksia Siperiaan.

Saarenmaa on tullut tutuksi Havasteelle perheen kesäpaikkana jo kymmenen vuoden ajan.

– Tässäkin aiheessa kiinnostaa se miten naiset selvisivät. Ulkopuolelta oli koko ajan kauhea puristus ja kamalia asioita tapahtui, mutta silti naiset pyörittivät arkea ja olivat myös onnellisia. Tästä mä haluan kertoa: mitä tehdä silloin, kun maailma oikein tirvaisee turpaan?

Katso Paula Havasteen koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa:

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän