Hyppää pääsisältöön

Pavel Kolesnikovin Couperin-levy on neroutta

Siitä lähtien kun Tzimon Barto levytti Rameauta olen uskonut konserttiflyygelin mahdollisuuksiin ranskalaisen cembalomusiikin parissa. Autenttisuus joutaa mennä, koska flyygelin kulttuurinen etäisyys cembalosta vapauttaa tulkitsijan ajan ja tyylin kahleista. Ainakin niin tapahtuu, kun pianon nero Pavel Kolesnikov soittaa Louis Couperinin musiikkia Hyperion-yhtiön uutuuslevyllä.

Kolesnikov / Couperin
Kolesnikov / Couperin Uudet levyt

Louis Couperin vaikutti 1600-luvun alkupuolella. Nykyään hänet tunnetaan rytmittömiksi sävelletyistä preludeista sekä harmonian hämärtämisestä kaksoispidätyksillä, jotka purkautuvat yllättäviin suuntiin. Konserttipianistit eivät juurikaan soita Louis Couperinin sävellyksiä, mutta onneksi Kolesnikov tekee poikkeuksen. Kolmekymppinen venäläinen on saanut maineen hienostuneena tarinankertojana, mutta minulle vasta tämä levy osoittaa hänen valtavan potentiaalinsa.

Kolesnikovin soittamana Louis Couperin on yllättävää, radikaalia ja tunnesisällöltään väreilevää. Koskaan ei tiedä, purkautuuko pidätys hymyyn vai kyyneliin. Välillä Kolesnikov tarttuu Couperinin harmonioihin rohkeasti pedaalilla, täyttäen päällekkäisillä äänillä koko tilan, välillä hän pelkistää linjat mustavalkoiseksi grafiikaksi. Utuisimmat sarabandet kuulostavat kuin tahtiviivansa hukanneelta Chopiniltä, mutta täysin yllättävissä paikoissa Kolesnikov ottaa jostain rytmistä tai soinnusta kiinni teräskourin.

Couperinin kuuluisia sans mesure -preludeja Kolesnikov kelluttaa aika-avaruudessa tavalla, joka tuo mieleen Anton Webernin sarjalliset miniatyyrit. Erona on vain se, että musiikin suunta on kuulijalle koko ajan selvillä, vaikka Couperin ja Kolesnikov yhteistuumin sitä jatkuvasti muuttelevatkin. Kokonaisuutena musiikki on riemastuttavan modernia - tai oikeastaan ajatonta.

Kuten näistä kuvailuista voi päätellä, Pavel Kolesnikovin soittama Louis Couperin on nerokasta. En mene niin pitkälle, että sanoisin Kolesnikovin olevan nero. Kyse on musiikin ja tulkinnan ainutlaatuisesta yhdistelmästä, joka on niin paljon enemmän kuin osiensa summa, että kyse olisi ihmeestä, ellei kyse olisi sitten kuitenkin musiikista.

Se täytyy sanoa, että kun aloitin levyn kuuntelun, modernin konserttiflyygelin tasavireisyys tuntui väärältä. Couperinin harmoninen jännitetekniikka tuntui kaipaavan barokkiviritysten sävyjä ja särmiä. Tunne onneksi hälveni, kun ymmärsin, että Kolesnikovilla ja flyygelillä on tarjota intonaation tilalle paljon muuta.

Louis Couperin: Musiikkia Bauynin käsikirjoituksesta. - Pavel Kolesnikov, piano. (Hyperion, CDA68224)

Kuuntele Uudet levyt 10.4.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.