Huhtikuun 9. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo punaisista, jotka ovat Helsingissä ilman johtajia, sen jälkeen kun Kansanvaltuuskunta pakeni Viipuriin. #musiikinkevät1918
Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja, Työmies-lehden musiikkiarvostelija, säveltäjä ja filosofian ylioppilas Väinö Pesola näki ympärillään monia merkkejä, jotka enteilivät punaisten valtakauden päättymistä...
”Paise hajoamassa.
Suomalaiselle maaperälle istutettu bolshevismi on nyt jo kuolinhorroksessa. Senaatti on nyt lopultakin hiipinyt Helsingistä luultavasti Viipuriin. Olisipa hyvä, jos nappaisivat pääpukarit Mannerin, Tokoin ja Sirolan kiinni. Heidän tulee vastata tästä koko maalle ja varsinkin parlamentaariselle sosialismille.
Kansanvaltuuskunnan lähtö on ankara töytäys lahoavan rakennuksen perustuksiin. Laumat täällä huomaavat ja vainuavat pian olevansa ilman kaitsijaa ja luonnollisesti herättää lähtö kaikenlaisia, mahdollisia ja mahdottomia epäluuloja kuten porvareissain.
Saman tien ovat menneet rautatiehallitus ja elintarvepäällystö. Pahimman kolauksen on punakaartilaisten asia saanut Suomen Pankin karkuun menon kautta. Juuri eilen kuulutettiin työväenlehdessä, että punakaartilaiset saavat paperilappunsa vaihtaa rahaksi Suomen Pankissa silloin ja silloin. Mutta mistäs köyhä rahat otti? Paras oli livistää! Mutta kuinkahan vääntyy punakaartilaismammojen, punaisten pikkuvekarain suu, kun paperilla ei lähde sitä vähääkään leipää, mitä rahalla sentään saisi?!
Työmiehen sotauutiset myös antavat selvitystä lopun lähenemisestä. Onhan yht 'äkkiä tullut kaksi "uutta" rintamaa, Kotkan ja Loviisan. Toisin sanoen eli porvarin kielellä: saksalais-valkokaartilaisjoukot ovat nousseet maihin paitsi Hangossa ja Porkkalassa myös Loviisassa ja Kotkassa.
Viimeisen ilman lintuina lentää laahusti tänään naisidioottilauma kiväärit selässä. Mikä inhottava ja epänormaali näky! Eihän naista mies voi edes ampua. Heidät sietäisin suorastaan häpäistä täällä H:ssä. Mädännyt muna tai lantakasa vasten naamaa, sen sietäisi naiskuvatus ase kädessä!
Taru kertoo oivasta rankaisusta Kirkkonummella, missä aseellisia naaraita oli saatu vangiksi. Heidän hameensa oli sidottu ylös kintuille, sitten raippaa paljaille pakaroille, ja lopulta mars matkaan! Hyvä keino tämäkin, mutta ei tarpeeksi vaikuttava. Parempi pitäisi keksi moisille tehtävänsä unohtaneille, häpynsä kadottaneille parasiiteille!
Viimeisten päivien pakkolait ovat pahasti järkyttäneet punaisten omaa sisäistä rintamaa. Lauantaina tapasin erään mieskuorolaisen, joka palvelee postissa. Hän katui, että oli äänellään auttanut nykyisten vallassaolijain nousua ja sanoi jättävänsä toimensa postissa. "Sekamelska on jo ylen suuri ja työtäkään ei siellä ole lainkaan." Lupasi myös uhmailla kaartiinkutsukäskyä ja kertoi, miten solistimme V. Sola oli aiottu väkisin viedä rintamalle, mutta ettei tämä lopultakaan ollut onnistunut. Samoin suutarini vakuutti, että hän on viimeinen, joka pakkokeinoin sotaan lähtee. Tällainen henki olisi ilman saksalaisiakin tehnyt pian lopun punakaartilaisdiktatuurista.
Viipurissa on sammuva verivalta lyönyt viimeisen valttinsa pöytään. Se on julistanut yleisen, pakollisen asevelvollisuuden.
Monta kertaa on ajatus tänään siirtynyt Rauha-siskon ja hänen ukkokultansa luo. Mahtaa rauhallisessa kodissa olla levottomuus suuri. Onhan sukulaismieheni kaikkea muuta kuin puolue- ja sotamies. Pieni tylleröinen vartalonsa on soturin irvikuva ja henkensä askartelee vain tietojen koulupoikien päähän ahtamisessa sekä rakastuneessa rouvassa ja vatsan makeassa palvelemisessa. "Peekoppi" parka!!”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 11. huhtikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
