Laila Tarpila
Yle
Huhtikuun 9. päivänä Aarre Merikanto kirjoittaa viimeisen kirjeensä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilasta ja yksi sävellys on valmistunut. Monenlaiset huhut vellovat, mutta vankien joukossa ollaan vakuuttuneita siitä, että kyse on enää muutamasta päivästä. #musiikinkevät1918
Huhtikuun 6. päivänä koulun yllä oli nähty lentämässä saksalainen Taube-lentokone.
Seuraavana päivänä koneita oli nähty jo useita ja 8. huhtikuuta Työmiehessä oli julkaistu sovitteluehdotus sodan lopettamiseksi.
Vanginvartijat kertoivat punaisten johtajien Oskari Tokoin ja Kullervon Mannerin paenneen venäläisillä laivoilla.
Vankeusajan loppupuolella Aarre oli alkanut säveltää ja tehdä luonnoksia, ilman pianoa, ja odotti jännittyneenä aikaa, jolloin saisi myös kuulla säveltämiään kappaleita. Oskar Merikanto oli jo vankeusajan kuluessa antanut palautetta näkemästään. Aarre oli lähettänyt isälle nuotteja katsottavaksi.
Helsingin nouseva oopperatähti, mezzosopraano Greta von Haartman oli Aarren erityisen ihailun kohde. Greta oli myös lähettänyt postia vankilaan. Nyt hän sai omistuskirjoituksella varustetun sävellyksen Violoncell laululle, sellolle ja pianolle.
"Parahin Greta!
Äitini innokkaasta kehotuksesta olen nyt kirjoittanut puhtaaksi tämän laulun, joka olisi muuten 'painunut unohduksiin'.
Älä luule, että minulla on jonkinlainen tauti lähettää sinulle lauluja - yritä nyt vielä sulattaa tämä mestariteos - niin all right!
Aarre"
Ruots. realilyseo
Rakkaat omaiset!
Kiitokset taas erinäisistä paketeista ja kirjeistä! Tänään sain jo tän'aamuisen kortin, mutta pakettia eivät kait vielä ennättäneet sensuroida, kun ei kuulunut.
/VÄLISSÄ SENSUROITU LAUSE/
Tänään sain valmiiksi Ernst Josephsonin Violoncell-nimisen runon för sång, violoncell och piano. Luulen olevan koko omituisen luoman ja ei kait vallan hullumman.
Kaitpa huomenna saan lahjasikaarit. Varasto onkin jo loppumaisillaan, vaikka eilen saatiin yhteiset O. L:n Triumphit.
Pyydämme kauniisti kiittää. Olemme olleet kahden vaiheilla, kirjoittaa tai ei.
Eilen lähetin taas kirjoja ja eri paketeissa (renssissä) likaiset vaatteeni .
Enpä keksi taas muutakaan, otan sikaarin ja alan jotain uutta pjeesiä ajatella.
Toisinaan hiukan hermostuttaa. Kadut ovat jo kuivat, ilmat kauniit, toivoisi niin helkkaristi ulos vapauteen, mutta sitten taas sitä tyyntyy, tietäen ettei se tuskailemisesta parane ja että tyynesti hyvä tulee.
Monet rakkaat terveiset!
Aarre
P. S. Thea kuutioita olisi niin kuin tarvis!
Lue Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Kuka oli päiväkirjaa pitänyt Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Lindeberg?
Siuntiolaisen Sjundbyn kartanon 24-vuotias isäntä Henrik Lindeberg oli sijoitettu samaan vankihuoneeseen, luokkaan III B Aarre Merikannon kanssa.
Lindeberg osallistui Kirkkonummen taisteluihin muonituspäällikkönä Sigurdsin kartanossa. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko Kirkkonummen tapahtumien ja Ruotsalaisen reaalilyseon vankeuden ajan keväällä 1918. Lindeberg oli myös taitava piirtäjä, ja päiväkirja täydentyi maisemilla, kartoilla ja muilla piirroksilla.
Erityisiä olivat karikatyyrit, jotka kertovat omaa kieltään Lindebergin taidosta katsoa maailmaa omasta persoonallisesta näkökulmastaan.
Henrik Lindeberg syntyi seitsenlapsisen katraan kolmantena 21.6.1893. Vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Ture W. Lindeberg ja Selma Adlercreutz.
Selma oli ostanut Pikkalan kartanon 1887 ja pariskunnan omistukseen tuli myös nuorena kuolleen Selman velipuolen Henrik Adlercreutzin omistama Sjundbyn kartano 1892.
Lindebergin sisaruskatras varttui Pikkalan kartanossa. Henrik kävi Brobergskan yhteiskoulua ja asui viikot Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja aloitti opinnot Polyteknisessä korkeakoulussa, mutta diplomi-insinööriä hänestä ei koskaan tullut. Jo vuonna 1915 Henrik Lindebergistä tuli Sjundbyn kartanon isäntä.
Sisällissodan puhjettua Henrik Lindeberg halusi muiden siuntiolaispoikien tapaan liittyä Svidjassa, Suitian kartanossa perustettuun suojeluskuntaan. Aseeseen hän ei kuitenkaan halunnut tarttua, ja hänestä tulikin Sigurdsin kartanon joukkojen muonituspäällikkö.
Myöhemmässä elämässään Henrik Lindeberg oli suuri kulttuuripersoona Siuntiossa. Hän kehitti maanviljelystä monin tavoin ja oli tulisieluinen paikallishistorian vaalija. Suuri tragedia oli Porkkalan luovutus Neuvostoliitolle 1944, jonka myötä myös Lindebergit joutuivat muuttamaan pois Sjundbyn kodistaan.
Lindeberg sai kuitenkin kokea myös palauttamisen ilon 1956 eikä säästänyt voimiaan kartanon ennallistamisessa.
Henrik Lindeberg kuoli 67-vuotiaana 13.2.1961. Sisällissodan muistot on yksi hänen päiväkirjoistaan, jotka ovat säilyneet Sjundbyn kartanossa.
Lähteet
Heikinheimo, Seppo: Aarre Merikanto. Säveltäjänkohtalo itsenäisessä Suomessa. WSOY. Porvoo 1985
Hortling, Ivar: Kirkkonummen taistelut. Muistelmia ja vaikutelmia punakaartikapinan ajoilta v. 1918. Kustannusosakeyhtiö Kirja Helsinki. Tampere 1918.
Kansalliskirjasto. Aarre Merikannon arkisto.
Linkit
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Tutustu myös: Nyström, Samu Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja Haastattelu 27.2.2018.
