Huhtikuun 9. päivänä Katarina tapaa koulunsa johtajattaren Trollen, jolla on tietoa saksalaisten sotajoukkojen suunnitelmista. #musiikinkevät1918
Punaisten ylin johto, Kansanvaltuuskunta oli poistunut Viipuriin jo neljä päivää aikaisemmin. Punakaarti hallitsi Helsinkiä, mutta huhuttiin saksalaisten joukkojen olevan tulossa.
Säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias-tytär Katarina törmäsi kadulla koulunsa Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun johtajattareen neiti Matilda von Troiliin. Neiti Troil - eli Trolle, kuten oppilaat häntä kutsuivat - kertoi saksalaisten suunnitelmista, mm. että perjantai 12. huhtikuuta tulisi olemaan jännittävä päivä.
Mathilda von Troil oli Suomalaisen teatterin johtajan Kaarlo Bergbomin sisarentytär. Oopperalaulaja Aino Acktén tytär Glory, joka kävi samaa koulua kuin Katarina ja oli tätä pari vuotta vanhempi, kertoi johtajattaresta muistelmissaan:
”Hän pukeutui aina erittäin kauniisti korkeakauluksisiin pukuihin, tukka oli lyhyeksi, melkein miehen tukan pituiseksi leikattu, mutta aina huolellisesti käherretty. Hän uhosi arvovaltaa, ja oli ystävällinen, kenelle oli. Hän rakasti taiteilijoita, etenkin näyttelijöitä, ja minä, joka olin taiteilijan lapsi ja osasin ranskaa, jota hän opetti, olin hänen erikoissuosikkinsa. Näytelmien esittämistä harrastettiin Trollen johdolla pontevasti koulussamme.”
”Mitä hulluja – luulenpa melkein, että taas kirjoitan päiväkirjaa. Eikö sitten ole kulunut muuta, kun yksi päivä viime kerrasta.
Sillä välillä olen jo ehtinyt olla pahalla tuulellakin oikein grundlisesti. Ja sitten olen för tillfället vilustunut, kurkku kipeä & nuhan alku, mutta perin gemytlisellä tuulella. Ei olekaan ihme, sillä perjantaina pitäisi olla jännittävää, eihän siihen tarvitse uskoa, mutta ihmiset uskovat sentään, kun ei ole muutakaan hauskaa.
Trolle sanoi lämmittävänsä koulua ei oppilaita, vaan inkvarteringia varten. Se on muhkeaa, sanon minä ja muuten oli koko Trolle riemastunut hulluuteen saakka ja riivasi minutkin puhumalla ”festtågeista” ja paradeista.
Oikeastaan kuka sitä tietää, tuleeko siitä kaikkea muuta kuin paraadi, mutta se on nyt sen päivän huolia. Minä ainakin aijon riemuita ja olla toivorikas. Enhän sitä paitsi olekaan kuin 15 v. joten se kyllä on anteeksiannettavaa.
Nykyään olen muuten jalosti försonautunut sen asian kanssa, että minulle privaatisti ei tapahdu mitään, intresantimpaa, paitsi Jössen karehtimiset, jotka suureksi riemukseni taas ovat alkaneet. Luin nimittäin eräästä kirjasta, miten hauskaa eräällä 25-vuotiaalla daamosella vielä voi olla. Hm. Odotetaanpa siis sirosti vielä 10 vuotta, ehkäpä elämä vasta silloin oikein alkaa. Muuten tiedän, että tulen olemaan kamala 25-vuotiaana, ruma ja kaksi kertaa vanhemman näköinen. Ja vanhapiika humöörini tekee oireita tulla yhtä tunnetuksi kuin Ljungbergin.
Trolle sanoi, että koulu ei ala kuin syksyllä vasta ja mahdollisesti me pääsemme VIII luokalle ja kurssia supistetaan. Olishan tuo hyvä. Hän oli muuten taas niin ylistävällä päällä, että pelkäsin.
Hallitus kuuluu paenneen. Ilmalaivasta on heitetty julistuksia. Kyrkslättin ja Masabyn välillä on jännittävää.
Paavo, joka nykyään asuu Yrjö-Koskisella tässä vieressä, oli alkuillalla meillä, kertoi Pietarista ja ylisti Kaisaa. Tarkoitus oli kai saada vastakomplimangia, joita ilkeydessäni en tietysti antanut. Olen heittäytynyt kakaramaisuuteen – pitäähän minun odottaa vielä 10 vuotta. Mutta sitte – auta armias kuinka nostan metelin!!
En voi sille mitään, että olen niin taivaallisen hyvällä tuulella. Kaippa se on minun oikea luonteeni, joka ”tar reson”, tämän pitkän vakava- & mietiskelyajan jälkeen.
Huomenna tänne korskahtelee Suoniot. Mainiota! Onpa koomillista nähdä arvoisaa Antero-herraa. Lyönpä vetoa, että se taas vetää sinuttelun esille.
Rauhoitu päiväkirja! Tiedän tiedän, että on syntistä nykyään olla iloinen, mutta minä en voi muuta. Tulee kevät!! Se jo yksinään on ihanaa… Ja oikeastaan - en tiedä, mutta minusta tuntuu kuin olisi minun ikäiseni lapsukaisen velvollisuus pitää humööri ylhäällä niin kauan kuin suinkin. Ovat sitte aikaihmiset tarpeeksi totisia.
Olin tänään Kaivopuistossa naurettava pienen, likaisen Piiun [10-vuotias pikkusisko Margareta] kanssa. Mitä se muka tekee!! Ainakaan ei minulle mitään."
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 11. huhtikuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Leppänen, Glory: Elämäni teatteria. Otava. Helsinki 1971.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
