Väärää rahaa — säveltäjä Jean Sibeliuksen päiväkirja 1918 | Musiikin kevät 1918 | Klassinen

19.2. Voimme Jumalan kiitos hyvin!

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Helmikuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa postikortin äidille ja nuorimmalle sisarelleen Saimille Lappeenrannan Skinnarilaan. Hanna Silventoinen on ollut alkuvuonna Ammin apuna Säiniöllä pientä Sinikka-tytärtä hoitamassa.

19.2. Raakoja murhia ja taisteluita Viipurissa ja Kannaksella

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Helmikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula tarttuu jälleen kynään ja jatkaa Arvo-veljelle Vaasaan kirjoittamaansa kirjettä. Hän on aloittanut kirjeen jo lähes kuukausi sitten, 28. tammikuuta, mutta ei ole saanut kirjettä postiin.

6.3. Mitenkä voitte todistaa että asutte Säiniöllä?

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Maaliskuun 6. päivänä Alma ja Toivo Kuula käyvät Viipurissa. Papereita tarkastetaan usein ja tarkastus on sekavaa. Punaisten ja venäläissotilaiden välisen kahakoinnin takia kotiin päästään palaamaan vasta seuraavana päivänä.

7.3. Toista viikkoa on joka päivä kuulunut valtava tykkien jyske pohjoisesta

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Maaliskuun 7. päivänä Toivo Kuulan kärsivällisyys on koetteilla. Jo helmikuussa piti venäläisen sotaväen olla maasta pois ja valkoisten niskan päällä. Kuulan aluksi pessimistinen mieliala on kuitenkin hiljalleen muuttumassa.

7.3. Sitä en minä soittajistani olisi luullut ja minua hävettää heidän puolestaan

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Maaliskuun 7. päivänä Toivo Kuula kirjoittaa Arvo-veljelle "Wiipurin tapahtumista vähäsen" sekä oman orkesterinsa tilanteesta.

17.3. Punakaartin pakkovärväykset ovat alkaneet Viipurissa - Toivo Kuula hautoo perhesurmaa

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Maaliskuun 17. päivänä Toivo Kuulan mielessä pyörivät epätoivoisen miehen ajatukset. Hän pohtii mitä tehdä nyt kun punaisten pakkovärväykset ovat alkaneet.

17.3. Päivät ovat loputtoman pitkät

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Maaliskuun 17. päivänä Toivo Kuula lähettää veljelleen Arvo Kuulalle kirjoittamansa pitkän kirjeen tämän vaimolle Irenelle. Toivo ei tiedä veljensä osoitetta ja miettii sitäkin mahdollisuutta, että veli ei olisi enää elossa.

23.3. Missä viipyvät valkoiset miehet?

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Maaliskuun 23. päivänä säveltäjä Toivo Kuula aloittaa uuden kirjeen veljelleen Arvolle Vaasaan. Hän on tuskastunut sodan seisahtuneeseen tilanteeseen Kannaksella. Kahden päivän kuluttua Toivo jatkaa kirjettä ja kertoo itseään riemastuttaneesta jutusta.

24.3. Kirje Skinnarilan hovista: "Huhun mukaan Arvo on kuollut."

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Maaliskuun 24. päivänä Skinnarilan hovissa Lappeenrannassa on aloitettu kirje Ammi Kuulalle. Uutisia kirjoittavat Ammin äiti Hanna Silventoinen sekä pikkusisko Saimi. Huhu kertoo että Toivon veli Arvo olisi kuollut.

27.3. Viulisti Juho Junno on kuollut punaisten riveissä

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Maaliskuun 27. päivänä Toivo Kuula kuulee että hänen veljelleen Arvolle olisi sattunut onnettomuus. Hän kuulee myös että yksi hänen Viipurin orkesterinsa viulisteista, Juho Junno, on kuollut punaisten riveissä.

29.3. Eilen kävimme kaupungissa. Matkaluvat jouduimme hankkimaan jo neljännen kerran.

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Maaliskuun 29. päivänä Toivo Kuula on saanut tarkemmin kuulla viulisti Juho Junnon kuolemasta. Kulkuluvat Viipuriin aiheuttavat Almalle ja Toivolle jatkuvaa päänsärkyä.

3.4. Olen melkein varma että olet kuollut

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on ohi. Alma ja Toivo Kuula ovat pitäneet kirkkokonsertin toisena pääsiäispäivänä Viipurin Uudessa kirkossa. Toivo on yhä epätietoinen veljensä Arvon kohtalosta.

9.4. Tänä iltana kello 9 alkaa Wiipurissa pakollinen aseisiinpano

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 9. päivänä Wiipurissa on kiihkeä tunnelma. Punaisten johto on paennut Helsingistä ja pitää meluavia kokouksia kaupungissa. Miehet pysyttelevät kotosalla punaisten pakkovärväysten vuoksi.

10.4. Raudun rintaman tapahtumista ei ole täällä hiiskuttu sanaakaan

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 10. päivänä Toivo Kuula epäilee, että punaiset eivät ole menestyneet Raudun taisteluissa, koska asiasta ei ole näkynyt mitään kirjoituksia. Tampereen taisteluista hän on kuullut maanalaisista lähteistä.

11.4. Tänään on ollut kamala jännityksen päivä. Tulkaa apuun!

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 11. päivänä Toivo Kuula ahdistuu entisestään punakaartin pakkovärväysten vuoksi. Ammi käy kaupungilla ottamassa selvää tilanteesta.

12.4. Vain kaksi hengellistä sekakuorolaulua hän on säveltänyt ja Suojeluskunnan marssin, siinä kaikki

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 12. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa lyhyesti, ensimmäisen kerran moneen kuukauteen päiväkirjaansa. Sota koettelee ja häntä surettaa, ettei Toivo pysty säveltämään.

12.4. Kirje lanko Väinö Siikaniemelle, joka pidättää Helsingissä Irmari Rantamalan

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 12. päivänä Toivo Kuulalle tarjoutuu mahdollisuus lähettää kirje Helsinkiin langolleen Väinö Siikaniemelle. Siikaniemi osallistuu Helsingin valtaukseen, partioi myöhemmin kadulla ja tunnistaa Irmari Rantamalan alias Algot Untolan.

14.4. Vapaalla jalalla vielä olen ja viime yön nukuinkin piilopaikassani

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 14. päivänä säveltäjä Toivo Kuula jatkaa kirjettä veljelleen Arvolle kertoen pelosta, pakokauhusta ja levottomuudesta.

15.4. Punaisten vahtimiesten yöllinen kömmähdys

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 15. päivänä Toivo Kuulaa huvittaa kahden punaisen vahtimiehen yöllinen kömmähdys.

17.4. Ei uskalla liikahtaa missään seiniensä ulkopuolella

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 17. päivänä Toivo ja Alma Kuulan kodin ympäristössä Viipurin lähellä Säiniöllä ei ole tapahtunut mitään. Hiljaisuus tarkoittaa ettei pelastusta kuulu ja Toivo joutuu yhä pelkäämään.

19.4. Punaiset pakolaiset vyöryvät Wiipuriin

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula haluaisi tehdä jotain hyödyllistä, mutta joutuu yhä piileskelemään kotona sisätiloissa. Hän ei ole tietoinen kymmenen kilometrin päähän Viipuriin vyöryvästä punaisisten pakolaisten virrasta.

21.4. Kritiikkiä valkoisille Kannaksella: Yhdellä paikalla vaan olla nökötetään monta kuukautta

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 21. päivänä säveltäjä Toivo Kuula ei voi ymmärtää valkoisten taistelutaktiikkaa: "Yhdellä paikalla vaan olla nökötetään monta kuukautta".

21.4. Hirveä on tämä jännitys joka kasvaa päivä päivältä

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 21. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa toisen, yhden harvoista kevään 1918 päiväkirjamerkinnöistään.

22.4. Sammuu näet se viimeinen toivo Karjalan rintaman valkoisiin

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 22. päivänä, aivan sisällissodan lopputaistelujen kynnyksellä, säveltäjä Toivo Kuulan epätoivo on syvimmillään.

25.4. Kauhun vallassa vietimme yön kellarissa

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 25. päivänä Kuulan taitelijaperheessä ollaan helpottuneita, sillä Säiniö on vapautettu punaisten vallasta. Vapautusta ovat edeltäneet yölliset kauhun tunnit pimeässä pihakellarissa.

26.4. Sataneljäkymmentä miestä oli sijoitettu kaikkiin huoneisiimme, saunaan ja ullakolle

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 26. päivän vastastaisena yönä valkoisten joukot yöpyvät luvatta Kuulan taitelijaperheen kotona samalla kun pariskunta viettää vielä yhden yön pihakellarissa.

27.4. Rakkaat vanhemmat. Olemme säilyneet ehein nahoin - taiteilijapari Alma ja Toivo Kuulan kirjeet 1918

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 27. päivänä säveltäjä Toivo Kuula lähettää kortin vanhemmilleen Matti ja Sanna Kuulalle Vaasaan.

28.4. Säiniö on vapaa, seuraamme jännittyneinä yläbalkongillamme Wiipurin valloitusta

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 28. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa toiseksi viimeisen kevään 1918 lyhyistä päiväkirjamerkinnöistään.

28.4. Vappua ehkä saamme Wiipurissa jo viettää ja siitä pitää tulla iloinen Vappu

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 28. päivänä Kuulan taiteilijapariskunnan luona sekä vierailee että yöpyy jääkäreitä ja Toivo päättää omistaa säveltämänsä Suojeluskunnan marssin Waasan rykmentille. Toivo saa myös tietää, että hänen veljensä Arvo ei ole kuollut.

29.4. Vietimme kahden hääpäiväämme hiljaisesti

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 29. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa viimeisen kevään 1918 päiväkirjamerkinnoistään. Edessä ovat tuskien täyttämät viikot, mutta sitä hän ei vielä tiedä.

29.4. Toivo Kuulan viimeinen kirje: Jälellä on hiljaisuus, joka oudostuttaa

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Huhtikuun 29. päivänä säveltäjä Toivo Kuula kirjoittaa viimeiset rivit koko kevään mittaiseen kirjeeseensä Arvo-veljelle. Kirje jää samalla myös hänen elämänsä viimeiseksi.

12.5. Hyvä Jumala, miksi tällainen rangaistus, tällainen onnettomuus!

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Toukokuun 12. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa Viipurista kirjeen sisarelleen ja langolleen Oili ja Wäinö Siikaniemelle Helsinkiin. Alma on istunut vakavasti loukkaantuneen miehensä Toivo Kuulan vierellä toukokuun 2. päivästä lähtien.

15.5. Toivon tila huonontunut

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Toukokuun 15. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan. Toivon tila on huonontunut.

19.5. Toivo kuoli lauantai-iltana

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Toukokuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista lyhyen, järkyttävän sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan: "Toivo kuoli lauantai-iltana."

24.5. Sähke Vaasaan: Toivo haudataan Helsinkiin

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Toukokuun 24. päivänä Alma Kuulan lanko Väinö Siikaniemi lähettää sähkeen Helsingistä Vaasaan. Hän välittää tiedon Toivon hautajaisista.

26.5. Toivo Kuulan viimeinen matka alkaa

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Toukokuun 26. päivänä alkaa Toivo Kuulan viimeinen matka Viipurista kohti Helsinkiä.

28.5. Toivo Kuula haudataan tänään

Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

Toukokuun 28. päivänä Toivo Kuula haudataan Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hautajaiset ovat näyttävät ja niistä muodostuu vaikuttava, koko Suomen kulttuurielämän yhteinen surutilaisuus.

2.6. Verellä tahtoisin nämä sanat kirjoittaa

Rakas Toivo on kuollut. Alma on loputtoman surullinen.

Kesäkuun 2. päivänä Alma Kuula on Helsingissä. Toivo on haudattu Hietaniemen hautausmaalle 28. toukokuuta.

4.6. Toivon päivä on tänään ja olen vienyt hänen haudalleen verenpisaran ja lemmikkejä

Toivo on kuollut. Alma jatkaa elämäänsä Sinikan kanssa

Kesäkuun 4. päivänä on Toivon nimipäivä. Surun musertama Alma Kuula vie rakkaan Toivon haudalle kukkia ja muistelee päiväkirjassaan tapahtumat Viipurissa vappupäivän aamusta aina Toivon viimeiseen henkäykseen asti.

"Pääasia ei ole se kuka hänet tappoi vaan hänen musiikkinsa"

Äänessä toiminnanjohtaja Markku Marttinen.

Sata vuotta sisällissodasta ja sata vuotta säveltäjä Toivo Kuulan kuolemasta on nostanut toiminnanjohtaja Markku Marttisen isovanhemmat Alma ja Toivo Kuulan esille enemmän kuin vuosiin.

Jean Sibelius - vaarallisen Jääkärimarssin säveltäjä

#musiikinkevät1918

Lokakuussa 1917 Jean Sibelius saa salaisen sävellystilauksen. Hän suostuu heti ja kappale syntyy nopeasti. Säveltäjä ei merkitse kuitenkaan nimeään nuottiin. Lue juttu ja lue Jean Sibeliuksen päiväkirjaa 13. tammikuuta alkaen.

13.1. Kansalaisjuhla ilman vasemmistoa

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Tammikuun 13. päivänä 1918 Kansallisteatterissa järjestettiin itsenäisen Suomen kunniaksi Kansalaisjuhla. Vasemmisto ei osallistunut tilaisuuteen. Myös säveltäjä Jean Sibelius piti juhlaa huonona ajatuksena.

19.1. Kielitaistelu Jääkärimarssin tahdissa

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Tammikuun 19. päivänä 1918 Jääkärimarssi esitetään ensimmäisen kerran julkisesti akateemisessa itsenäisyysjuhlassa Helsingin yliopiston avajaisissa. Vaan kumpi esittää marssin ensimmäisenä, YL suomeksi vai Akademiska Sångföreningen ruotsiksi? Sibelius ei tule paikalle, eikä marssin säveltäjän nimeä vielä paljasteta.

28.1. Mikä häpeä kansallemme ja maallemme

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Tammikuun 28. päivänä Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa levottomuuksista, jotka ovat puhjenneet edellisenä päivänä Helsingissä. Edeltänyttä viikkoa on leimannut Jääkärimarssin menestys.

29.1. Luonto riemuitsee ja ihmiset ovat pahempia kuin eläimet

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Tammikuun 29. päivänä 1918 sisällissota on juuri alkanut. Säveltäjä Jean Sibelius huomaa, että hänen kotinsa Ainola Järvenpäässä on keskellä punaisten hallitsemaa aluetta.

2.2. Minun vuoroni tulee kyllä pian…

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Helmikuun 2. päivänä Jean Sibelius kokee henkensä uhatuksi punaisten hallitsemassa Järvenpäässä, onhan hän Jääkärimarssin säveltäjä.

5.2. On kielletty menemästä ulos

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Helmikuun 5. päivänä säveltäjä Jean Sibelius haluaa unohtaa rajat, joita punaiset ovat hänelle asettaneet ja keskittyä tärkeimpään, sinfonioihinsa.

9.2. Jälleen yksi päivä murhetta ja surua

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Helmikuun 9. päivänä Sibeliusta järkyttää erityisesti nuoren lääkärin Gösta Schybergsonin murha.

12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 52-vuotias säveltäjä kysyy, olisiko hänestä taistelijaksi? ”Teen V Sinf I osaa. Hyvä päivä mitä säv. tulee. Aino mennyt Halosille onnittelemaan pienen tytön syntymästä.

14.2. Punaiset jälleen Ainolassa

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Helmikuun 14. päivänä Sibelius tuntee, että hänen kotinsa on häväisty. Punakaartilaiset ovat jälleen tunkeutuneet Ainolaan.

17.2. Veli Christian vangittu

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Helmikuun 17. päivänä Sibelius saa Ainolaan tiedon, että punaiset ovat pidättäneet hänen pikkuveljensä Christianin, Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin.

19.2. Pako Ainolasta

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Helmikuun 19. päivänä kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen Ainolaan ja painostaa Sibeliusta pakenemaan Helsinkiin.

20.3. Oma maa

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Maaliskuun 20. päivänä, keskellä sotaa Sibelius saa valmiiksi teoksen, joka on ylistyslaulu Suomen luonnolle.

23.3. Näe nälkää ja vaikene

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Maaliskuun 22.-23. päivänä Jean Sibelius kirjoittaa nälänhädästä. Säveltäjä laihtui sotakeväänä 20 kiloa.

9.4. Väärää rahaa

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 9. päivänä Jean Sibelius myy kaksi juuri säveltämäänsä pikkukappaletta kustantajalle. Myöhemmin selviää, että hänelle maksettu palkkio oli väärennettyjä seteleitä.

11.4. Saksalaisten kanuuna jylisee Leppävaarassa

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 11. päivänä Sibelius kuuntelee saksalaisten tykkien jylinää.

14.4. Keskellä pommituksia

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 14. päivänä Sibelius kuvaa tunnelmiaan Helsingin valtauksen keskellä.

20.4. Jääkärimarssi soi saksalaisten upseerien kunniaksi

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 20. päivänä Helsingin kaupunginorkesteri pitää ensimmäisen konsertin kolmeen kuukauteen. Tilaisuus on kunnianosoitus saksalaisille upseereille, ja Sibelius johtaa siellä itse Jääkärimarssin.

22.4. Näyttelijä Elli Tompuri saa idean

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 22. päivänä Kansallisteatterin näyttelijä Elli Tompuri puuhaa hyväntekeväisyysjuhlaa yhdessä Sibeliuksen kanssa.

30.4. Gösta Schybergsonin muistoksi

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 30. päivänä Sibelius saa valmiiksi kaksi mieskuorolaulua murhatun Gösta Schybergsonin runoihin.

2.5. Soitannollis-draamalliset iltamat hädänalaisten hyväksi

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Toukokuun 2. päivänä Kansallisteatterissa järjestetään hyväntekeväisyysjuhla hädänalaisten auttamiseksi. Sibelius johtaa kaksi teostaan, joista toisen tahdissa myös tanssitaan.

4.5. Aino Ackté tulkitsee Sibeliusta

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Toukokuun 4. päivänä Sibelius on seuraamassa, kun Aino Ackté ja Oskar Merikanto harjoittelevat hänen laulujaan.

13.5. Pysynkö hengissä kaikesta huolimatta eikä minua murhata?

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Toukokuun 13. päivänä Jääkärimarssin säveltäjä pohtii omaa turvallisuuttaan.

20.5. Kuin olisin aikeissa jättää elämän ja hautaan laskeutuessani ampuisin kotkan lennosta

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Toukokuun 20. päivänä Sibelius kirjoittaa ystävälleen Axel Carpelanille työn alla olevista sinfonioistaan.

28.5. Tänään haudataan ystävä Toivo Kuula maan kylmään poveen

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Toukokuun 26.-28. päivinä Sibelius suree lahjakkaan ja rohkean säveltäjäkollegan Toivo Kuulan kohtaloa.

3.6. Minä en voi enää nykyisin osallistua hautajaisiin

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Kesäkuun 2.-3. päivinä sota ja kuolinuutiset ahdistavat Sibeliusta, joka säveltää viidettä sinfoniaansa.

8.6. Pelkään että kuolen ennen kuin sinfoniat ovat valmiit

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Kesäkuun 7.-8. päivinä Sibelius ihailee omenankukkia, pelkää kuolemaa ja säveltää kuudetta sinfoniaansa.

9.6. Jääkärien lähetystö ylistämässä minua marssistani

Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

Kesäkuun 9. päivänä Sibelius saa jääkäreiltä punaisia ruusuja.

Katarina Sibelius - säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

Jaakko Ilves ja Timo Kilpi muistelevat isoäitiään.

Keväällä 1918 säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina joutuu sisällissodan silminnäkijäksi. Päiväkirjassaan hän kertoo mm. koulumatkasta luotisateessa, rakastetustaan, joka kaatui rintamalla, saksalaisista Helsingissä, punavangeista Kauppatorilla, ja isästään sinfoniakonsertin johtajana. Lue mitä lapsenlapset viulutaiteilija Jaakko Ilves ja toimittaja Timo Kilpi kertovat Katarinan myöhemmistä vaiheista. Lue Katarinan päiväkirjaa 28. tammikuuta alkaen.

28.1. Luotisade koulumatkalla

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Tammikuun 28. päivänä säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina kavereineen on tulossa Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Yllättäen tyttöjoukko joutuu keskelle ammuskelua Helsingin keskustassa.

29.1. Rakastuneen ylioppilaan jäähyväiset

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Tammikuun 29. päivänä ylioppilas Erik Hernberg tulee heittämään hyvästit Katarina Sibeliukselle ja pakenee sitten Helsingistä liittyäkseen valkoisten joukkoihin. Nuoret eivät tiedä, että tämä on heidän viimeinen kohtaamisensa.

31.1. Sankarittaren kotiinpaluu

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Tammikuun 31. päivänä Katarina Sibelius on päässyt Helsingistä kotiin Järvenpään Ainolaan ja kertoo kotiväelle seikkailuistaan sisällissodan ensimmäisinä päivinä.

1.2. Voi, miksi en ole mies!

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 1. päivänä 15-vuotias koulutyttö Katarina Sibelius haluaisi palvella isänmaataan suojeluskuntalaisena.

2.2. En pelkää punakaartilaisia!

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 2. päivänä Katarina Sibelius kirjoittaa punaisten julistamasta ulkonaliikkumiskiellosta ja Ainolan ahdistavasta tunnelmasta.

6.2. Parasta että punakaartilaiset olisivat ampuneet minut!

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 6. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius itkee kaikkea, omaa pahuuttaan, onnetonta ihastustaan ja sitä, ettei äiti hyväksy häntä.

8.2. Ainola on kuin vankila

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 8. päivänä Katarina Sibelius tuntee olevansa kotona Ainolassa kuin vankilassa. Naapurien tapaaminen herättää hänessä kuitenkin toivon.

9.2. Rakastunut valkokaartilainen tervehtii

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 9. päivänä säveltäjä Sibeliuksen tytär 15-vuotias Katarina saa terveiset rintamalta rakastuneelta valkokaartilaiselta.

11.2. Salaiset aseet hameiden alla

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 11. päivänä Katarina Sibelius tapaa naapurikartanon nuoria, joilta hän kuulee Mannerheimin joukkojen etenemisestä ja tyttökavereista, jotka salakuljettavat aseita valkoisille Helsingissä.

12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 15-vuotias koulutyttö kysyy, miten meille käy?

14.2. Voisiko punakaartilaisten asia sittenkin olla oikea…

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 14. päivänä ristiriidat raastavat Katarinaa. Punakaarti on tehnyt uuden kotietsinnän Ainolaan.

16.2. Toivoin, että olisin kuollut heidän sijastaan…

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 16. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius suree tuttuja poikia, jotka ovat kaatuneet sodassa.

19.2. Pako Ainolasta

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 19. päivänä Katarina Sibelius on pakahtua jännityksestä. Kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen punakaartilaisten saattamana Ainolaan.

21.2. Salaa ruumishuoneella

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 21. päivänä Jean Sibeliuksen perhe on juuri saapunut Ainolasta evakkoon Helsinkiin ja asettunut asumaan säveltäjän veljen kotiin. Kaupunkiin päässyt 15-vuotias Katarina lähtee heti seikkailemaan.

24.2. Onko Erik kaatunut?

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 24. päivänä Katarina Sibeliusta piinaavat huhut valkokaartiin liittyneen ystävän Erik Hernbergin kaatumisesta.

25.2. Pappa kehuu Erikiä

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 25. päivänä koko suku osoittaa myötätuntoa Katarina Sibeliukselle, jonka mielitietty on rintamalla.

27.2. Voit olla ylpeä Erikistä!

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 27. päivänä 15-vuotias Katarina on itkuherkällä tuulella, kun kaikki kehuvat hänen Erikiään.

28.2. Nyt se tapahtui

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Helmikuun 28. päivänä Katarina Sibelius saa tiedon rakastettunsa kuolemasta.

3.3. Miksi juuri hänen piti kuolla?

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Maaliskuun 3. päivänä Katarina Sibelius kertoo käynnistään kuolleen rakastettunsa vanhempien kodissa.

7.3. Tunne jota ei näytä muille

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Maaliskuun 7. päivänä Katarina Sibelius suree rakastettuaan ja kohtaa epähienoja ihmisiä.

8.3. Kyllä meillä sentään oli taivaallista!

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Maaliskuun 8. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius muistelee hyviä hetkiä, joita hän ehti viettää sodassa kuolleen rakastettunsa kanssa.

10.3. Millä olisin lohduttanut, kun itsekin olin niin surullinen?

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Maaliskuun 10. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius puhuu rakastettunsa kuolemasta tämän parhaan poikakaverin kanssa.

14.3. Joka yö näin hänestä unta

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Maaliskuun 14. päivänä Katarina Sibeliuksen silmissä kuollut rakastettu käy entistä arvokkaammaksi.

17.3. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Maaliskuun 17. päivänä 15-vuotias Katarina Sibeliuksen pohtii väkivaltaa ja syyllisyyttä.

21.3. Rakastan musiikkia

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Maaliskuun 21. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa hänen pyhimpiä arvojaan loukataan.

22.3. Bobi Sivén kutsuu kahvilaan

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Maaliskuun 23. päivänä Katarina törmää kadulla tuttuun nuorukaiseen, valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin. Tietääkö Katarina, että Bobi rakastaa häntä?

4.4. Bobi Sivénin kanssa Kaivopuistossa

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 4. päivänä Katarina törmää jälleen valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin, joka kutsuu hänet kanssaan Kaivopuistoon.

5.4. Se ei voi enää kestää kauan

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 5. päivänä Katarina odottaa jo kärsimättömänä saksalaisten joukkojen saapumista Helsinkiin.

7.4. Oma rakas pappani, jota jumaloin

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 7. päivänä Katarina kirjoittaa aikuisista, jotka ymmärtävät ja kannustavat häntä. Hän mainitsee mm. mummon, Kasper- ja Eerik-enot ja – ennen kaikkea isänsä.

8.4. Erikin olisi täytynyt tulla takaisin kevään ihanuuden mukana

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 8. päivänä on ihana kevät ja Katarina kaipaa sodassa kuollutta mielitiettyään.

9.4. Toivorikasta jännitystä

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 9. päivänä Katarina tapaa koulunsa johtajattaren Trollen, jolla on tietoa saksalaisten sotajoukkojen suunnitelmista. #musiikinkevät1918 Punaisten ylin johto, Kansanvaltuuskunta oli poistunut Viipuriin jo neljä päivää aikaisemmin.

11.4. Voi näitä onnettomia punaisia!

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 11. päivänä Katarina säälii Helsinkiin jääneitä punaisia, jotka aikovat taistella viimeiseen mieheen.

12.4. Salaman iskulla käsitimme: saksalaiset!

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 12. päivänä Katarina katsoo ulos ikkunasta ja näkee saksalaisten sotilaiden hyökkäävät pitkin Töölön kallioita.

13.4. Iloa ja surua voittajien ja voitettujen kaupungissa

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 13. päivänä Katarina kulkee sydän pakahtuen voittajien ja voitettujen Helsingissä.

14.4. Nyt jos koskaan on oltava luja sekä ajatuksissa että töissä

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 14. päivänä Katarina haluaa tehdä jotain hyödyllistä, eikä livahtaa katsomaan saksalaisten paraatia, niin kuin muut tytöt.

15.4. Kyllä työ on sentään ihanaa!

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 15. päivänä Katarina on jälleen täyttämässä patjoja, eikä ymmärrä tyttökavereitaan, jotka vierovat ruumiillista työtä ja flirttailevat kaupungilla sotilaiden kanssa.

17.4. En unohda häntä, en koskaan

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 17. päivänä Katarina ajattelee yhä mielitiettyään, Kirkkonummella helmikuussa ammuttua valkokaartilaista Erik Hernbergiä.

18./22.4. Ruthin palvelija löydetty ruumiina barakeilta

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 18.-22. päivinä Katarina kuulee järkyttävän uutisen, Ruth-sisaren palvelija on löydetty Koleraparakkien ruumishuoneelta.

23.4. Partiotyttö siivoamassa sotasairaalaa

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 23. päivänä Toimen Tytöt -partioon kuuluva Katarina lähetetään töihin sotasairaalaan.

25.4. Ei luulisi että olen neitonen sivistyneestä perheestä

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 25. päivänä Katarina saa Kansallisteatterin kutsuvierasnäytännössä kukkakimpun ojennettavaksi saksalaiselle upseerille. Hän pudottaa sen kuitenkin huomaamattomasti maahan.

26.4. Pianonsoitto vai sairaalatyö?

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 26. päivänä Katarina saa nuhteita pianonsoitonopettajaltaan.

29.4. Kaikki on niin ihanaa!

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Huhtikuun 29. päivänä Katarina saa vapautuksen koulunkäynnistä.

1.5. Bobi Sivén kutsuu tanssiin

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Toukokuun 1. päivänä valkoinen aktivisti Bobi Sivén pyytää Katarinan tanssiin.

7.5. Musiikin kaikuessa kantoivat sotilaamme tovereittensa kirstut

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Toukokuun 7. päivänä Katarina on töissä sotasairaalassa uudella rautatieasemalla, jonne junat tuovat kaatuneita.

9.5. Itkin kun pappa johti

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Toukokuun 9. päivänä Katarina istuu kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konserttia, jonka kapellimestarina toimii hänen isänsä, säveltäjä Jean Sibelius.

22.7. Minulla oli jalassa Eerikin tennistossut

Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

Kesällä 1918 Katarina suree yhä rakastettuaan, nuorta ylioppilasta ja valkokaartilaista Erik Hernbergiä. Hän päättää lähteä Kirkkonummelle, missä Erik murhattiin helmikuussa.

Väinö Pesola - musiikkielämän sillanrakentaja

Säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään.

Keväällä 1918 Väinö Pesola, 32-vuotias poikamies, työväenkuorojen johtaja, sävellyksen ja filosofian opiskelija seurasi aitiopaikalla Helsingin Työväentalon naapurissa sisällissodan tapahtumia ja piti niistä päiväkirjaa. Mitä Väinölle sodan jälkeen tapahtui, millaisen elämän hän eli? Kuoronjohtaja ja säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään. #musiikinkevät1918

Väinö Pesola - työväenkuoron johtaja kahden tulen välissä

Työväenmusiikkimies sisällissodan Helsingissä.

Syksyllä 1917 nuori kuoromies Väinö Pesola johtaa Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoroa ja kirjoittaa sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen. Päiväkirjassaan hän pohtii kiristyvää yhteiskunnallista tilannetta ja omaa ristiriitaista suhdettaan työväenliikkeeseen. Lue juttu ja seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa 21. tammikuuta alkaen.

21.1. Odotetaan yhteiskunnallisen kumouksen alkua

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Tammikuun 21. päivänä työväenkuorojen johtaja ja Työmies-lehden musiikkiarvostelija Väinö Pesola kuuntelee naapurista Työväentalolta kantautuvia kummia ääniä. Kaksi päivää aikaisemmin hän on ollut todistamassa Sibeliuksen Jääkärimarssin kantaesitystä Yliopistolla.

26.1. Tuli Työväentalon tornissa

Työväenmusiikkimies silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

Tammikuun 26. päivän iltana Väinö Pesola näkee tulen Helsingin Työväentalon tornissa. Se on sovittu merkki, hän tietää. Vallankumous on alkanut.

28.1. Punakaarti on vallannut pankit, senaatin, yliopiston…

Silminnäkijänä 28.1. 1918 sisällissodan Helsingissä.

Tammikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kävelee Helsingin keskustassa ja kohtaa ammuskelevia punakaartilaisia. Edellisen päivän kuoroharjoitukset jäivät väliin, sillä Pesolaa ei houkutellut kulku pistinniekkojen läpi Työväentalolle.

30.1. Ajan jättiläisryöpyissä

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Tammikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolaa painavat sisällissodan keskellä myös raha-, nais- ja tenttihuolet.

3.2. Hän joko häpesi tai piti minua kirottuna porvarina

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 3. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katsoo tiukasti punakaartiin liittyneitä kuorolaisiaan, kun törmää näihin kaupungilla. Miehet eivät tervehdi, vaan kääntävät päänsä pois. Häpeästäkö?

5.2. Sosialistit ovat syöneet oman oksennuksensa

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten tekemiä murhia, miettii pakoa Helsingistä ja tuskailee onnetonta naisseikkailuaan.

10.2. Häpeä, että venäläinen taistelee suomalaisen rinnalla suomalaista vastaan

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 10. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tuntee häpeää siitä, että venäläiset taistelevat suomalaisten rinnalla suomalaisia vastaan.

13.2. Yht’ äkkiä alkoi kuulua voimakas kuuluruiskun rätinä...

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 13. päivän vastaisena yönä kuoronjohtaja Väinö Pesola herää alivuokralaishuoneessaan Helsingin Työväentalon naapurissa kuularuiskun rätinään ja kiväärin laukauksiin.

14.2. Edessä pikainen nälkäkuolema koko kansalle

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola on nousee ruokapöydästä nälkäisenä. Puuro on loppu, pian myös voi ja liha, sitten on enää puolimädäntyneitä perunoita ja silakoita.

16.2. Kallistun suuresti punaisten leiriin…

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kysyy itseltään, kumpaan leiriin hän kuuluu, punaisten vai valkoisten?

17.2. Leipä oli niin pahanmakuista, että täytyi syönti jättää kesken

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 17. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo ankarasta ruokamyrkytyksestä, minkä nälkä ja pilaantunut ravinto hänelle aiheuttivat.

22.2. Kadun menoani, näky oli liian hirveä

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 22. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola käy koleraparakeissa katsomassa kaatuneiden ruumiita.

23.2. Pako Pariisiin

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola juhlii naisystävänsä kanssa ravintola Pariisissa ja kuvittelee hetken, että on rauha. "Heikki Ojansuu kiusallisena. Pariisissa. Sain osittaiset reput. Neljä vastausta oli ihan oikein, kolmeen oli heikosti vastattu.

25.2. Veljet vastakkain

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii poliittista väittelyä, jonka hän on juuri käynyt pikkuveljensä Vilhon kanssa.

26.2. Mikä lopettaa traagillisen maan katastrofin?

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kirjoittaa pohjoisen "lahtareista" ja etelän punakaarteista, jotka touhuavat "ryssien" kanssa. Hän on lopenkyllästynyt sotaan ja alituiseen nälkään.

28.2. Thomén veljesten murha

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Helmikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten murhaamien Thomén veljeksen kohtaloa. Helsinkiin on myös alkanut tulla meren yli pakolaisia.

3.3. Kirkkonummen ”sankarit” vankeina reaalilyseolla

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 3. päivänä Väinö Pesola silmäilee Kirkkonummen taistelussa antautuneiden valkoisten nimilistaa. Sotavangit on tuotu Helsinkiin ja sijoitettu tilapäiseen vankilaan Liisankadun Ruotsalaiseen reaalilyseoon.

4.3. Suomen Sosialistinen Työväentasavalta

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta on sulaa hulluutta kuvitella, että punaiset voittavat, ja Suomessa ja Venäjällä siirrytään täysin uuteen järjestelmään.

6.3. Räjähdys yöllä

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee öistä räjähdystä, jollaisiin sodan keskellä saa tottua.

7.3. Hermoherkkä kämppäkaveri

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 7. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo kämppäkaveristaan, joka pelkää sotaa.

9.3. Kevättunnelma purkautuu säveliksi

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 9. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pakenee sotaa sävelten maailmaan, mutta vain hetkeksi.

10.3. Musiikkianalyysin välttämättömyys

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 10. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola uppoutuu säveltämiseen ja vertailee maestrojen Erkki Melartinin ja Heikki Klemetin opetuksia.

11.3. Punaiset hautajaiset

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 11. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tuntee myötätuntoa surevaa työläisperhettä kohtaan, mutta suhtautuu kriittisesti punaisten hautajaiskulkueeseen.

12.3. Vanhemmat vastakkain

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 12. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo lapsuudenkotinsa rintamalinjoista, joista yksi kulkee sosialisti-isän ja porvari-äidin välissä.

13.3. Vallankumousrunoja säveltämään, kävi punaisten kuinka tahansa

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 13. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola uskoo sosialistisen aatteen voittoon, vaikka sadatteleekin Tiedonantaja-lehden valheita.

14.3. Säveletär suhtautuu viileästi

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta tuntuu, että taidemusiikkipiirien Säveletär-lehti ei halua hänen kirjoituksiaan.

16.3. Bolshevismi tappaa koko sosialismin!

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola aavistaa sisällissodan ratkaisun lähenevän ja taantumuksen olevan tulossa.

17.3. Räätäli senaattorina

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 17. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle selviää, että tuttu kuorolaulaja, räätäli Emil Peltonen onkin senaattori - ja mies itse kieltää koko asian.

18.3. Kuoronjohtaja Heikki Klemetin vapaaehtoinen vankeus

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 18. päivänä, kun Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola istuu henkevässä seurassa helsinkiläiskahvilassa, kuoronjohtaja Heikki Klemetti näkee nälkää piilossa ullakolla.

19.3. Kiristetään nälkävyötä vaikka kylkiluut paistaa

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 19. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo nälästä ja velkaantumisesta.

20.3. Huomenna ne tulevat

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 20. päivänä Väinö Pesola pelästyy kuullessaan, että Työväentalon naapurista olisi hyvä hakeutua yöksi muualle.

21.3. Porvarit boikotoivat raitiovaunuja

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 21. päivänä Väinö Pesola kertoo, miten lakkoilu ja boikotointi näkyy Helsingin katukuvassa.

22.3. Toverit kyvyttömiä yhteiskunnan pyörittämiseen

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 22. päivänä Väinö Pesola saa sisäpiirin tietoa Suomen kansanvaltuuskunnan johtamisongelmista.

24.3. Miksi suunnittelen tulevaisuutta, kun voin milloin tahansa olla kuollut?

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 24. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kysyy itseltään, mitä järkeä on lukea tenttiin, jos seuraavaksi kuolee sodassa.

26.3. Vallankumousseikkailu taitaa lähetä loppuaan

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ennustaa, että kahdessa viikossa sota on ohi.

28.3. Itsekkäät ja röyhkeät

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuvaa, miten helsinkiläiset käyttäytyvät nälänhädän keskellä.

23.3. Ei kuoroa, ei musiikkia, ei taidetta, vain mustaa

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola vertaa, millaista elämä oli vuosi sitten ja millaista se on nyt.

30.3. Yksityiset telefoonit suljetaan

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tilanteen kiristyvän kiristymistään, ulkona liikkumista rajoitetaan lisää, puhelimet suljetaan ja ruokaa riittää vain kansankeittiöille.

31.3. Häpeä Aarne Orjatsalo!

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Maaliskuun 31. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola haukkuu Aarne Orjatsalon, Suomen parhaan näyttelijän ja punakaartilaisen.

1.4. Vuokraemännän tositarina

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 1. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuuntelee, kun vuokraemäntä kertoo hänelle karun elämäntarinansa.

2.4. Satu Tampereen valloituksesta

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola näkee sielunsa silmin taistelun Tampereesta.

4.4. Saksalaiset tulevat!

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tietää jo, että saksalaiset lähestyvät Helsinkiä.

5.4. "Senaatti" siirtynyt Viipuriin

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola lukee lehdestä, että punaisten ylin johto, Suomen kansanvaltuuskunta on siirtynyt Helsingistä Viipuriin.

6.4. Porvariston hulluus on nyt kiehumapisteessä

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee porvaristoa, joka pelkää punaista pakkovaltaa ja levittää huhuja saksalaisten tulosta Helsinkiin.

7.4. Kansamme historian verisimpiä lehtiä kirjoitetaan

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 7. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa ryhtyneensä pitämään päiväkirjaa jo 1916 siksi, että hän aavisti vakavien selkkausten olevan tulossa.

9.4. Suomalainen bolshevismi on nyt kuolinhorroksessa

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 9. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo punaisista, jotka ovat Helsingissä ilman johtajia, sen jälkeen kun Kansanvaltuuskunta pakeni Viipuriin.

11.4. Punakaartin surma, mutta samallako myös itsenäisyytemme maahanpanijaiset?

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 11. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katselee venäläisten laivojen lähtöä satamassa ja kuuntelee lähestyvää saksalaisten tykkien jylinää.

14.4. Elämäni vaiherikkaimmat hetket

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa kahden aikaisemman päivän tapahtumiin. Hän ei enää uskalla nukkua öitä kotonaan Työväentalon naapurissa ja tiedonjano ajaa hänet kaupungille tuttuja etsimään.

16.4. Helsingin valtaus

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa muutaman päivän takaiseen Helsingin valtaukseen. Kun taistelu alkaa, Pesola löytää turvapaikan Rautatientorin laidalta ja seuraa sodan etenemistä sekä kellariluukusta että puhelimen välityksellä.

19.4. Mitenkä tällaisissa oloissa elävä voi ymmärtää köyhälistön hätää?

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 19. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa yhä 12. huhtikuuta alkaneeseen Helsingin valtaukseen. Pesola on turvapaikassa Rautatientorin laidalla, hyvässä seurassa ja syö paremmin kuin kuukausiin.

21.4. Työväentalo tulessa!

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 21. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tuskan hetkestään, kun hän kuulee, että Työväentalo on tulessa.

22.4. Saksalaisen sotilaan ylistys

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 22. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo saksalaisesta sotilaasta ja saksalaisten sotilaiden hautajaisista, joissa hän oli laulamassa Suomen Laulun kanssa.

23.4. Olen hoippunut nälästä

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo nälänhädästä, joka jatkuu, vaikka vallanpitäjät Helsingissä ovat vaihtuneet.

24.4. Kaatuneita laulajasankareita

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 24. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa sodassa kaatuneita Ylioppilaskunnan Laulajia.

25.4. Laulua olenkin jo kovin kaivannut

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kokoaa Työväenyhdistyksen Mieskuoroa ensimmäisiin harjoituksiin sitten Helsingin valtauksen.

26.4. Taantumus tulee

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola odottaa uutta sosialistista sanomalehteä ja ymmärtää tasavallan kannattajia.

28.4. Narrien paraati

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katselee suomalaista sotilasparaatia ja miettii vallitsevan kurjuuden syitä. #musiikinkevät1918

30.4. Rakkaustarinan yllättävä käänne

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Huhtikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola saa tietää, että lapsuudenystävä, joka vei hänen rakastettunsa, on murhattu.

2.5. Synkkä vappu

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Toukokuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola vertaa vapunviettoa 1918 ja vuotta aikaisemmin.

4.5. Selviääkö prof. Ilmari Krohn elävänä?

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Toukokuun 4. päivänä filosofian ylioppilas Väinö Pesola lukee tenttiin ja toivoo, että Haminassa punaisten vangiksi joutunut Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori Ilmari Krohn selviäisi hengissä.

6.5. Nainen osaa liverrellä

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Toukokuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii kutsuntoja, kotiolojaan ja naissuhdettaan.

8.5. Saako Työmiehen entinen musiikkiarvostelija töitä?

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Toukokuun 8. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle luvataan töitä opettajana. Pesola pelkää kuitenkin saavansa potkut, jos tieto menneisyydestä Työmiehen musiikkiarvostelijana tulee ilmi.

9.5. Toivo Kuulaa on ammuttu luoti silmästä sisään

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Toukokuun 9. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuulee, että Toivo Kuulaa on ammuttu vappuna Viipurissa ja että säveltäjä taistelee hengestään.

11.5. Jääkärimarssin runoilija kihloihin

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Toukokuun 11. päivänä sota on takana ja kuoronjohtaja Väinö Pesola saa aiheen kertoa kuorolaistensa romansseista. Yhden Nuori Laulu -sekakuoron neitosista kihlaa kuuluisa runoilija-jääkäri Heikki Nurmio.

12.5. Vain muutamat kykenevät erottamaan sosialismin anarkismista

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Toukokuun 12. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola on järkyttynyt sisällissodan jälkeisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta.

15.5. Suorat muistosanat laulajatovereista

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Toukokuun 14.–15. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuulee lisää laulajatoverien kuolinuutisia.

24.5. Mikä seuraa tätä hirveää aikaa?

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Toukokuun 21.–24. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola pääsee läpi musiikkitieteen tentistä ja tähtää maisteriksi vielä kevään aikana. Pesola kuulee jälleen kuolinuutisia; säveltäjä Toivo Kuula on kuollut saamiinsa vammoihin Viipurissa ja toimittaja Irmari Rantamala vankikuljetuksessa Suomenlinnaan.

2.6. Maisteri on virallinen tittelini!

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Kesäkuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola valmistuu Helsingin yliopistosta musiikkitieteen maisteriksi.

9.6. Griegin, Chopinin tai Tschaikowskyn sävelet yhtyivät lintusten lauluun

Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

Kesäkuun 9. päivänä kuoronjohtaja, maisteri Väinö Pesola on matkustanut kesäksi pois Helsingistä, mutta muistelee vielä kävelyretkeään Alppilaan.

Kalterijääkäri - oopperatenori Wäinö Sola joutuu vankilaan vuonna 1916

#musiikinkevät1918

Helmikuussa 1916 suomalaisen oopperaelämän kulmakiviin lukeutuva tenori Wäinö Sola pidätetään. Hän on 33-vuotias ja asuu Helsingissä vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa. Lue juttu ja seuraa oopperalaulaja Wäinö Solan tarinaa keväällä 1918.

27.1. Sisällissota syttyy ja oopperalaulaja juuttuu Vaasaan

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

27. tammikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Vaasassa jälkimmäisen kahdesta konsertistaan. Sota syttyy konsertin jälkeisenä yönä eikä hän pääse palaamaan Helsinkiin perheensä luokse.

9.2. Rahat pelattu, matti kukkarossa eikä sota päättynytkään

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

9. helmikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola on viettänyt kaksi viikkoa Vaasassa. Hän on asunut hotelli Ernstissä kuluttaen aikaa yhdessä muiden paikalle juuttuneiden kanssa.

18.2. Jääkärit saapuvat Vaasaan

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

18. helmikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola on paikalla, kun jääkäreiden etujoukko, 85 miestä, saapuu meriteitse Saksasta Vaasaan.

20.2. Nuoteista en hennonnut luopua sillä aavistin tarvitsevani niitä rintamalla

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Helmikuun 20. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola tapaa jääkäriluutnantti Lasse Gulinin ja lähtee tämän mukana Vaasasta Mäntyharjulle.

3.3. Tänä onnettomuuden aamuna oli 30 asteen pakkanen

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Maaliskuun 3. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on huoltojoukoissa mukana Hillosensalmen ja Mouhun taisteluissa.

1.4. "Lahtarien laulaja" ei saa esittää Jääkärimarssia Savonlinnan kirkossa

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Savonlinnassa viimeisen sotakonserteistaan. Hän on kiertänyt valkoisten hallitsemilla pohjoisilla alueilla. Elli Sola saa Helsingissä punaisten lehdistä tiedon, että "lahtarien laulaja", puoliso ja lasten isä on elossa.

16.4. Ihmettelet varmaan kun saat tämän kirjeen

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 16. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on Karjalankannaksella Antreassa. Hän kirjoittaa ensimmäisen kirjeen kotiin Helsinkiin sitten tammikuun lopun, jolloin hän sisällissodan sytyttyä joutui konserttikiertueellaan jäämään Vaasaan.

17.4. Mitenkä ne ipanat voivat siellä?

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 17. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on Kannaksella Antreassa ja jatkaa kirjettä kotiin. Hän kyselee perheen vointia, vaikka ehkä tietääkin ettei tule saamaan kirjeeseen vastausta.

21.4. Kohta lähdemme Viipuria ottamaan, siitä tulee kai verinen leikki

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 21. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on valkoisten joukon mukana Heinjoella. Valkoiset valmistelevat suurhyökkäystä Wiipuriin.

23.-24.4. Kuka luuli että se näin kauan kestää

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 23. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on runsaan 20 kilometrin päässä punaisten hallitsemasta Viipurista. Huhtikuun 24. päivänä hän on ollut tasan kolme kuukautta poissa kotoa ja vailla yhteyttä perheeseensä.

26.4. Hyvä jos voi säilyttää itsensä täihin tulemasta

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 26. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on valkoisten joukkojen mukana vain viiden kilometrin päässä Viipurista. Vaatteita ei ole voinut riisua pitkään aikaan, sillä koko ajan on pitänyt olla valmiina lähtöön.

28.4. Wapaus on verellä ostettava

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 28. päivänä Viipuri on yhä punaisten hallussa. Oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola odottaa ratkaisun tapahtuvan tänään.

29.4. Koko kaupunki oli jalkeilla vastaanottamassa kun joukkomme marssi Viipuriin

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Huhtikuun 29. päivänä klo 5 aamulla oopperalaulaja Wäinö Sola marssii saksalaisen Ulrich von Colerin johtamien valkoisten joukkojen mukana Papulan sillan yli Viipuriin.

1.5. Raju vappujuhla Viipurin Seurahuoneella

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Toukokuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola tapaa taiteilijapari Alma ja Toivon Kuulan keskellä katua Viipurissa. He kaikki osallistuvat meluisaan voitonjuhlaan Seurahuoneella. Sola syö illallista jääkäriluutnantti Pekka Heikan kanssa.

2.5. Aamulla sain tiedon Seurahuoneella tapahtuneesta onnettomuudesta

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Toukokuun 2. päivänä tenori Wäinö Sola kuulee Viipurin Seurahuoneen tapahtumista. Tänään lähtee jälleen pieni kirje Elli-puolisolle Helsinkiin.

4.5. Odotan upseeripolettiani

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Toukokuun 4. päivänä vääpeli Wäinö Solalla on kädet täynnä työtä. Saksalaisen eversti Ulrich von Colerin joukkojen kirjuri ennättää kuitenkin kirjoittaa kotiin.

9.5. En ole saanut mitään tietoa sinulta, tokko teitä enää onkaan!

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Toukokuun 9. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola yrittää yhä saada yhteyden perheeseensä Helsinkiin. Arkielämä vallatussa Viipurissa alkaa asettua hiljalleen uusiin uomiinsa.

11.5. Viimeinkin yhteys perheeseen!

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Toukouun 11. päivänä oopperalaulaja, nyt vänrikki Wäinö Sola kirjoittaa Viipurista iloisena kirjeen kotiin Helsinkiin. Hän on viimein saanut tietoja kotoa, mutta ei vielä ole aivan varma kuinka kaikki siellä on sujunut.

17.5. Oopperalaulajan puolison vaaran viikot punaisessa Helsingissä

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Toukokuun 17. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola suorittaa yhä sotapalvelusta Viipurissa. Hän on viimein saanut yhteyden perheeseensä Helsinkiin.

25.5. Oopperalaulaja vapautuu palveluksesta, palaa Helsinkiin ja jatkaa elämäänsä taiteilijana

Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

Toukokuun 25. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola saa eron sotapalveluksesta ja pääsee palaamaan kotiin Helsinkiin. Sisällissota koskettaa häntä vielä mm. Pohjan Poikien ja Oskari Tokoin kautta.

Säveltäjä Aarre Merikanto liittyy valkoisiin ja ryhtyy taistelijaksi

Keväällä 1918 nuori Merikanto on jo nimeä luonut taiteilija.

Syksyllä 1917 uraansa aloitteleva säveltäjä Aarre Merikanto on osallistunut valkoisen kaartin harjoituksiin. Hän on valmis puolustamaan ase kädessä 6. joulukuuta julistettua itsenäisyyttä. Helmikuussa 1918 joukot joissa Merikannon taistelee, antautuvat Kirkkonummella ja heidät kuljetetaan vankilaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Helsingin Kruununhakaan. Lue juttu ja seuraa Aarre Merikannon tarinaa keväällä 1918.

27.2. "Nuori Merikanto soitti kaaoksen keskellä säveltämäänsä Svidjan marssia."

Aarre Merikanto osallistuu taisteluihin valkoisten joukoissa

Helmikuun 27. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto jää punaisten vangiksi Kirkkonummella. Taisteluja on käyty monta päivää ja valkoiset antautuvat lopulta Ruotsin konsulin välityksellä. Antautuneet kuljetetaan vankilaan Helsinkiin.

28.2. Kuuden viikon vankeus Kruununhaassa alkaa

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Helmikuun 28. päivän vastaisena yönä 467 Kirkkonummella antautunutta suojeluskuntalaista kuljetetaan kahdella junalla Helsinkiin. Vangit sijoitetaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Liisankadulle, nykyisen Sibelius-lukion tiloihin Kruununhakaan.

1.3. Nykyinen Sibelius-lukio on vajaan viidensadan valkokaartilaisen vankila

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 1. päivänä Aarre Merikanto lähettää kotiin lisää tietoa oloistaan Helsingin Kruununhaassa. Ruotsalainen reaalilyseo, nykyinen Sibelius-lukio, on nyt vajaan viidensadan valkokaartilaisen vankila.

2.3. Toistaiseksi ei tarvis muuta, jos jokunen tupakka ja makeinen

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 2. päivänä ilmoitetaan, että Ruotsalaisen reaalilyseon vangeille lähetetyt yksityiset ruokalähetykset takavarikoidaan ja jaetaan yhteisesti kaikille.

4.3. Aika menee tupakoidessa ja kirjoja lukiessa

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 4. päivänä Aarre Merikanto kirjoittaa poikkeuksellisen pitkän kirjeen kotiin. Aarren vanhemmat Liisa ja Oskar Merikanto asuvat Korkeavuorenkadulla, vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä Ruotsalaisesta reaalilyseosta.

5.3. Kiitos plummoneista ja fünf-sikaareista, kyllähän suklaakin joskus maistuisi

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 5. päivänä Aarre Merikanto kiittää saamistaan plommoneista ja sikaareista ja peruuttaa aiemman kieltäytymisensä suklaan lähettämisestä.

9.3. Kukka on kateederilla ja kaikin 49:n miehen voimalla sitä haistellaan ja ihaillaan!

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 9. päivänä Aarre Merikanto on kymmenettä päivää punaisten vankina Helsingin Ruotsalaisessa reaalilyseossa. Päivät asettuvat uomiinsa ja Aarre on saanut erikoislähetyksen - kukkasia.

10.3. Ohjeitten mukaan saa nyt aina lähettää n.k. "Liebesgaben"

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 10. päivänä annetaan lisäohjeita siitä mitä Ruotsalaisen reaalilyseon valkoisille vangeille saa lähettää. Ruotsin sotilasasiamies kapteeni af Ekström raportoi vankilan tilanteesta.

11.3. Makean lähettäminen vankilaan kielletään ja säveltäjä pyytää nuottipaperia

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 11. päivänä ohjesäännöt Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa kääntyvät päälaelleen. Suklaa, marmelaati, hunaja ja kaikki makea onkin kiellettyä. Teetä, kaakaota ja tupakkaa saa edelleen lähettää.

12.3. Kaupungilla huhutaan hyökkäyksestä Kruununhaan vankilaan, luokassa III B tarvitaan hinskelin-kannattimet

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 12. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto kiittää vankilaan saamistaan kirjoista, hunajasta, kaakkaosta ja saippuapalasesta - ja pyytää henkseleitä.

13.3. Kuinka hauskaa, että on taas kodak!

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 13. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa tiedetään ensin, että 'kaakkaon' pitäisi taas päästä läpi, mutta illalla asia onkin jo päinvastoin. Aarre iloitsee myös uudesta kamerasta.

14.3. Wiime yönä nukuttiin ensi kertaa kuuteen viikkoon madrassilla!

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 14. päivänä 24-vuotias valkokaartilainen Aarre Merikanto iloitsee yöstä 'madrassilla'. Patja tuntuu oudolta sellaiselle, joka on tottunut käyttämään turkkia makuualustana.

15.3. Hauskaa että ooppera harjoittelee huolimatta nykyisestä ajasta!

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 15. päivänä Aarre Merikannon kirje vankilasta kotiin on jälleen lyhyt. Ilon aiheena on kuitenkin musiikki: ooppera harjoittelee sodasta huolimatta ja Aarre on saanut partituureja luettavaksi.

16.3. Kunpa, kunpa vaan pian täältä pääsisi!

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 16. päivänä Aarre Merikanto tuskailee vapauden perään. Keskittyminen on vaikeaa, mutta siitä huolimatta hän on saanut joitain säveliä paperille.

19.3. Tänään aamiaisella saimme syödä perunoita vaikka kuinka paljon

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 19. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa saa aamiaisella syödä vatsansa täyteen perunoita. Aarre Merikanto kätkee niitä myös taskuihinsa. Helsinkiläinen lääkäri Martti Johannes Siirala on myös kuullut tarkempia tietoja vankien oloista.

20.3. Vankilassa podetaan vatsavaivoja

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 20. päivänä Ruotsalaisessa reaalilyseossa on aamulla ollut hauska "intermezzo". Vankilassa päästään viimein dussiin ja suklaatakin taas kaipaillaan.

24.3. Hemmoteltu valkoinen vanki

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 24. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto on saanut vankilaan paitsi jälleen kukkasia, myös runsaasti postia: "Olipa se satsi. Viiet paketit, kuuet kirjehet!" Hän tuntee itsensä perin hemmotelluksi.

26. & 28.3. Nuori viulistipoika, vasta 13-vuotias Erik Cronvall avustaa kuplettitaiteilija Alfred J. Tanneria

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 26. ja 28. päivänä Aarre Merikanto toteaa lukemisen olevan parasta ajankulua kaltereiden takana. Vankilassa saadaan lukea myös tuoreita lehtiä. Eräässä ilmoitetaan, että kuplettitaiteilija Alfred J. Tanneria avustaa nuori viulisti Erik Cronvall.

29.3. Oletteko saaneet mämmiä? Sitä saisi nyt lähettää.

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Maaliskuun 29. päivä 1918 on pitkäperjantai. Pastori Simolin pitää jumalanpalveluksen Ruotsalaisen reaalilyseon valkoisille vangeille. On myös ilmoitettu, että mämmiä saisi lähettää.

3.4. Mämmilähetys saapuu ja viulusävellys valmistuu

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on jo vietetty, mutta Aarre Merikanto saa vasta nyt mämmilähetyksen vankilaan. Myös sävellysrintamalla on tapahtunut, viulukappale Humoreski on valmistunut.

6.4. Ei tämä sitä kaikkein kauheinta tämä vankina olo ole

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Huhtikuun 6. päivänä Kirkkonummen taisteluissa antautuneet valkoiset ovat olleet runsaat viisi viikkoa vankilassa. On kaunis auringonpaisteinen ilma ja Aarre Merikanto kaipaa ulos kävelemään, kahvilaan ja tietysti kotiin.

9.4. Toisinaan hiukan hermostuttaa, toivoisi niin helkkaristi ulos vapauteen

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Huhtikuun 9. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa tiedetään jo yhtä ja toista sodan etenemisestä. Huhut vellovat yhä, mutta vankien joukossa ollaan vakuuttuneita siitä, että kyse on enää muutamasta päivästä.

10.4. Ruotsalainen kapteeni Sigurd af Ekström käy jälleen Kruununhaan vankilassa

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Huhtikuun 10. päivänä Helsingin Kruununhaassa Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa käy jälleen korkea-arvoisia vieraita. Mikäli säveltäjä Aarre Merikanto on kirjoittanut kirjeen kotiin, se ei enää pääse matkaan.

11.4. Valkoisten mahdollinen rynnäkkö vankilaan herättää suurta levottomuutta

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Huhtikuun 11. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa miliisit on vaihdettu takaisin punakaartin vanginvartijoihin. Huhun mukaan valkoiset suunnittelevat rynnäkköä vankilaan, mikä herättää suurta levottomuutta.

12.4. Ruotsalaisen reaalilyseon vankilan katolla liehuu yhä punainen lippu

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Huhtikuun 12. päivänä Helsingissä riehuu verinen kaupunkisota. Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa Kruununhaassa ei voida kuin odottaa jännittyneessä tunnelmassa. Kirjailija Jalmari Finne seuraa tapahtumia kotinsa ikkunasta.

13.4. "Laittautukaa kuntoon! Tunnin kuluttua olette vapaat!"

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Huhtikuun 13. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon käytävällä kuuluu iltapäivällä huuto: "Laittautukaa kuntoon! Tunnin kuluttua olette vapaat!"

10.5. Aarre Merikanto osallistuu Vöyrin kurssille. Mitä hänelle sen jälkeen tapahtui?

Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

Toukokuun 10. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto ottaa osaa Vöyrin sotakoulun harjoituksiin Helsingissä. Merikannon sotiminen päättyy vapautukseen asepalveluksesta heinäkuun 5. päivänä 1918.

"Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja"

Tutkija kertoo taustaa Kruununhaan valkoisista vangeista.

Huhtikuun alussa kun saksalaiset lähestyivät Helsinkiä, käytiin pääkaupungin antautumisesta neuvotteluja punaisten ja saksalaisten välillä. Punaisten radikaalit torjuivat neuvottelut ja kahden päivän kaupunkisodassa vaara oli todellinen: mitä tapahtuu Ruotsalaisen lyseon pojille kun punaiset menettävät vallan?

Työväenliiton kuoromies, säveltäjä Knut Kangas nimitetään vastoin tahtoaan punaisten tullineuvostoon Helsingissä

Oululaisen tullimiehen tähtäimessä oli muusikon ammatti.

Keväällä 1918 Knut Kangas oli jo perheellinen mies. Hän oli toiminut Oulussa tullimiehenä, mutta jo vuonna 1911 mielessä oli häämöttänyt muusikon ammatti. Keväällä 1918 Knut Kangas nimitettiin - vastoin tahtoaan - kohtalokkain seurauksin punaisten tullineuvostoon Helsingissä.

Sisällissota rikkoi punaisen säveltäjä Knut Kankaan avioliiton ja katkaisi yhteyden perheeseen

Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan perillinen kertoo.

Luettuaan Yle Klassisen jutun säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaasta, otti joensuulainen Heini Hietala yhteyttä toimitukseen. Hänellä oli valokuvia omasta isoukistaan sisällissotaa edeltävältä ajalta.

Pakolaisena Venäjällä: Johdannoksi

Knut Kangas kirjoitti tarinansa salanimellä Eero Korpi.

Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kangas käytti salanimeä Eero Korpi. Hän kirjoitti 21-osaisen kertomuksen "Pakolaisena Venäjällä" ja on todennäköistä, että Kangas kirjoittaa kertomuksessa omat kokemuksensa Venäjän vaikeista pakovuosista. Tarina alkaa pienellä johdannolla, jossa kertojana on päähenkilön vanha ystävä. Kertojanääni vaihtuu, kun päähenkilö alkaa kertoa ystävälle vuosistaan pakolaisena.

Pakolaisena Venäjällä: Pietarissa

Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" toisessa osassa ollaan Pietarissa, missä likaiset kadut kuhisevat elämää.

Pakolaisena Venäjällä: Seuraavat päivät

Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" kolmannessa osassa Pietariin saapuu yhä lisää pakolaisia ja päähenkilön matkakumppani päättää jatkaa matkaa.

Pakolaisena Venäjällä: Yksin

Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" neljännessä osassa päähenkilö on jäänyt yksin Pietariin matkakumppanin jatkettua matkaa eteenpäin.

Pakolaisena Venäjällä: Elämää kasarmeissa

Kovien kohtaloiden tarinoita Pietarista.

Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" viidennessä osassa päähenkilö on Pietarissa, jossa on tuhansittain Suomesta paenneita punaisia. Hän pohtii kommunistista yhteiskuntaa ja näkee ympärillään toinen toistaan kurjempia kohtaloita.

Aiheeseen liittyvää

2021

2020

2018

Relaterade artiklar

2020

2018

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Musiikin kevät 1918