Laila Tarpila
Yle
Huhtikuun 10. päivänä Helsingin Kruununhaassa Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa käy jälleen korkea-arvoisia vieraita. Mikäli säveltäjä Aarre Merikanto on kirjoittanut kirjeen kotiin, se ei enää pääse matkaan. #musiikinkevät1918
Valkoisten vankeus Helsingin Kruununhaassa oli jatkunut lähes päivälleen kuusi viikkoa.
Huhtikuun 10. päivänä ruotsalainen kapteeni Sigurd af Ekström, joka oli toiminut välittäjänä jo Kirkkonummen antautumisneuvotteluissa helmikuun lopussa, kävi jälleen Ruotsalaisella reaalilyseolla. Hän oli koko vankeusajan kuulunut niihin, jotka valvoivat oloja ja toimintaa Kruununhaassa.
Nyt af Ekström oli palannut Länsi-Suomesta, hänen junaansa oli ammuttu ja se oli suistunut radalta, mutta itse kapteeni oli säilynyt naarmuitta.
Jännitys Reaalilyseon vankien keskuudessa oli käsinkosketeltava. Punaisten johtoa oli jo paennut Helsingistä Viipuriin, rauhanehdotusta oli puntaroitu, mutta se oli havaittu mahdottomaksi hyväksyä.
Samana päivänä 10. huhtikuuta myös punaisten vankikomissaari Antti Halonen kävi Reaalilyseolla. Hän vieraili voimistelusalissa, jonne oli sijoitettu parisensataa vankia. Vankikomissaari Halonen hän oli tehnyt ainutkertaisen teon ojentamalla kätensä salin huonepäällikölle pomologi Lindbergille kertoen Tampereen raivokkaista taisteluista.
Halonen oli vakuuttanut, että Helsingissä ei tulisi olemaan taisteluja ja kehotti vankeja pysymään rauhallisina.
Tuttavallisemmat vanginvartijat oli lähetetty pois ja tilalle olivat tulleet kovaotteisemmat miliisit. Toisaalta asia oli selitetty myös päin vastoin. Että punaisten joukossa oli hermostuvaisia miehiä, sormi nopeammin liipaisimella kuin miliiseillä, joiden katsottiin olevan vähemmän paniikkiherkkiä.
Mitä tapahtuisi valkoisille vangeille, jos ja kun saksalaiset joukot valtaisivat Helsingin?
Lue Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Tutustu myös: Nyström, Samu Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja Haastattelu 27.2.2018.
Kuka oli päiväkirjaa pitänyt Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Lindeberg?
Siuntiolaisen Sjundbyn kartanon 24-vuotias isäntä Henrik Lindeberg oli sijoitettu samaan vankihuoneeseen, luokkaan III B Aarre Merikannon kanssa.
Lindeberg osallistui Kirkkonummen taisteluihin muonituspäällikkönä Sigurdsin kartanossa. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko Kirkkonummen tapahtumien ja Ruotsalaisen reaalilyseon vankeuden ajan keväällä 1918. Lindeberg oli myös taitava piirtäjä, ja päiväkirja täydentyi maisemilla, kartoilla ja muilla piirroksilla.
Erityisiä olivat karikatyyrit, jotka kertovat omaa kieltään Lindebergin taidosta katsoa maailmaa omasta persoonallisesta näkökulmastaan.
Henrik Lindeberg syntyi seitsenlapsisen katraan kolmantena 21.6.1893. Vanhemmat olivat maanviljelysneuvos Ture W. Lindeberg ja Selma Adlercreutz.
Selma oli ostanut Pikkalan kartanon 1887 ja pariskunnan omistukseen tuli myös nuorena kuolleen Selman velipuolen Henrik Adlercreutzin omistama Sjundbyn kartano 1892.
Lindebergin sisaruskatras varttui Pikkalan kartanossa. Henrik kävi Brobergskan yhteiskoulua ja asui viikot Helsingissä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1912 ja aloitti opinnot Polyteknisessä korkeakoulussa, mutta diplomi-insinööriä hänestä ei koskaan tullut. Jo vuonna 1915 Henrik Lindebergistä tuli Sjundbyn kartanon isäntä.
Sisällissodan puhjettua Henrik Lindeberg halusi muiden siuntiolaispoikien tapaan liittyä Svidjassa, Suitian kartanossa perustettuun suojeluskuntaan. Aseeseen hän ei kuitenkaan halunnut tarttua, ja hänestä tulikin Sigurdsin kartanon joukkojen muonituspäällikkö.
Myöhemmässä elämässään Henrik Lindeberg oli suuri kulttuuripersoona Siuntiossa. Hän kehitti maanviljelystä monin tavoin ja oli tulisieluinen paikallishistorian vaalija. Suuri tragedia oli Porkkalan luovutus Neuvostoliitolle 1944, jonka myötä myös Lindebergit joutuivat muuttamaan pois Sjundbyn kodistaan.
Lindeberg sai kuitenkin kokea myös palauttamisen ilon 1956 eikä säästänyt voimiaan kartanon ennallistamisessa.
Henrik Lindeberg kuoli 67-vuotiaana 13.2.1961. Sisällissodan muistot on yksi hänen päiväkirjoistaan, jotka ovat säilyneet Sjundbyn kartanossa.
Lähteet
Hortling, Ivar: Kirkkonummen taistelut. Muistelmia ja vaikutelmia punakaartikapinan ajoilta v. 1918. Kustannusosakeyhtiö Kirja Helsinki. Tampere 1918.
Brenner, Alf: Sigurdskåren. Söderstöms. Lovisa 1958.
Sjundbyn kartanon arkisto: Henrik Lindebergin päiväkirja.
Linkit
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
