Hyppää pääsisältöön

Suuri kaniinisuunnitelma – eli miten Venezuelan vallankumous muuttui ensin farssiksi, sitten tragediaksi

Hugo Chavezin kuva venezuelalaisen kadun varressa.
Hugo Chavezin kuva venezuelalaisen kadun varressa. Kuva: EPA Venezuela,Chávismo,Hugo Chavez

Venezuela on ristiriitaisuuksien maa. Ulkolinjan toimittaja Pertti Pesonen on seurannut Venezuelan tilannetta pitkään ja tehnyt maasta viisi Ulkolinja-dokumenttia. Nyt Pesonen arvioi Venezuelan romahduksen historiaa ja syitä.

Presidentti Hugo Chavez loi maahan köyhyyden kultin, jossa oli rumaa oli olla rikas. Samalla Chavezin lähipiiri varasti suunnattomat määrät valtion öljytuloja itselleen. Nyt maata on johtanut jo viisi vuotta Nicolas Maduro, entinen bussinkuljettaja. Terveydenhuolto on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, öljyntuotanto hiipuu. Presidentti on tarjonnut ratkaisuksi muun muassa kaniinien kasvatusta. Mutta mistä kaikki alkoi?

Chavezia palvottiin

Vuonna 2004 se tuntui vain jotenkin oudolta. Presidentti Hugo Chavez puhumassa tuntikausia televisiossa mitä sylki suuhun tuo. Erottamassa ja haukkumassa virkamiehiä, laulamassa ja käyttäytymällä tavalla, joka ei mitenkään sopinut valtionpäämiehelle. Tarinoita ”Latinalaisen Amerikan vapauttajasta” Simon Bolivarista, tarinoita, joiden lentoa historian faktat eivät rajoittaneet.

Venezuelan öljytuloja kylvettiin lukutaitokampanjoihin, asunto- sun muihin projekteihin. Maahan tuotiin tuhansia kuubalaisia lääkäreitä. Monet heistä käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja loikkasivat Yhdysvaltoihin, mutta siitä ei puhuttu.

Ihmiset palvoivat Chavezia. Minultakin tultiin kysymään rakastanko Chavezia. Kun sanoin että en, kuten en muitakaan presidenttejä, niin jouduin selittelemään.

Vuonna 2004 tapaamani sosiologi Tulio Hernandez sanoi Chavezia Jeesuksen, Che Quevaran ja Simon Bolivarin risteytykseksi. Kuvattavan Ulkolinjan nimeksikin tuli tuolloin lyhyesti "Chavez-ilmiö".

Chavezista tuli länsimaisen vasemmistoälymystön uusi suosikki. Mutta köyhien auttaminen ja Simon Bolivar -kultti olivat kuin Troijan hevosia, joiden sisällä Venezuelaan tuotiin militaristinen henkilökultti Chavezin ympärille.

Takavarikoikaa, takavarikoikaa!

Kolme vuotta myöhemmin Chavezin todellinen luonto alkoi näkyä yhä selvemmin. Olin kuvaamassa seuraavaa Ulkolinjaa, jonka nimeksi tuli "Sosialismi tai Kuolema". Nimi oli kopioitu suoraan Chavezilta - hän oli ohjeistanut armeijaa ottamaan sen iskulauseekseen. Chavezin entinen asetoveri, kenraali Raul Baduel ei tätä hyväksynyt. Baduel istuu vankilassa vieläkin, on istunut jo yli 10 vuotta.

"Expropiense" kaikui presidentin viikottaisissa tv-puheissa. Eli takavarikoikaa, valtion haltuun! Ja niin myös tapahtui. Sektori toisensa jälkeen kaapattiin, sementtiteollisuus, maatiloja, kauppakeskus, kalastusaluksia, kaikki kelpasi. Ja poikkeuksetta tuotanto romahti ja konkurssien ketju seurasi haltuunottoja. Chavezin puolueen politrukit olivat uskossaan vahvoja, mutta taloudesta he eivät ymmärtäneet mitään.

Koko maa alistettiin presidentin oikkujen armoille.

Venezuelan tuhosta kirjan kirjoittanut Tulio Hernandez sanoo, että Chavez loi maahan köyhyyden kultin. Oli rumaa olla rikas.

Rumaa rikastua, paitsi jos rikastuu itse

Oma rikastuminen ei ollut rumaa. Chavezin entinen talousministeri Jorde Giordani kertoi, että ainakin 300 miljardia dollaria Venezuelan valtion omaisuudesta ja öljytuloista varastettiin. Asialla oli Chavezin lähipiiri, armeija ja Chavezin bolivariaaniseen vallankumoukseen kytköksissä olleet liikemiehet.

Se oli surrealistista. Chavezin lähipiiriin kuuluneiden henkilöiden parikymppiset lapset elelivät luksuselämää, lentelivät yksityiskoneella Eurooppaan. Ja Venezuelassa kansa köyhtyi, terveydenhuolto romahti, väkivalta ja rikollisuus kasvoivat.

Vallankumouksen vastustajat pettureita

ihmisiä pakenee Venezuelasta Kolumbiaan
Tuhannet ihmiset pakenvat päivittäin Venezuelasta Kolumbiaan ihmisiä pakenee Venezuelasta Kolumbiaan Kuva: pertti.pesonen/yle Venezuela,pakolainen

Venezuelan poliittiseen kielenkäyttöön vakiintui uusi puhetapa. Poliittiset vastustajat eivät olleet enää vastustajia, vaan vihollisia. Presidentti lietsoi kansalaisia toisiaan vastaan. Hän puhui eri mieltä olevista mitättöminä, imperialismin lakeijoina, fasisteina. Presidentin puheissa maa jakautui isänmaallisiin ja pettureihin. Pettureita olivat ne, jotka eivät tukeneet Chavezin ajamaa vallankumousta.

Vihankylvö tuotti tulosta. Rikolisuus kasvoi, Caracasista tuli maailman vaarallisin pääkaupunki. Vuonna 2012 kuvasimme Ulkolinjaa "Tulilinjalla Öljyvaltiossa". Petaressa tapasin Prieton, rap-artistin. Kun lähdimme Prieton ja hänen yhtyeensä kanssa kuvauksiin kadulle, niin muutama muusikoista otti vähäeleisesti pistoolin mukaan. Petaressa piti olla varuillaan.

Tapasin Petaressa myös Maria Elena Delgadon, jolta oli kuollut kolme lasta rikollisjoukkioiden ristitulessa.

Murhalukujen kasvaessa valtio viimein reagoi - se lopetti murhalukujen julkaisemisen. Toimittajat päivystivät Caracasin ruumishuoneen edessä ja pitivät väkivaltaisuuksista tukkimiehen kirjanpitoa. Omaiset itkivät, auringon noustessa lakanalla peitettyjä uhreja kannettiin ovesta sisään.

Se oli surullinen paikka.

Syöpä vei Chavezin, tilalle Maduro

hugo chavezin juliste
Hugo Chavez kuoli maaliskuussa 2013. Hän valitsi seuraajakseen Nicolas Maduron. hugo chavezin juliste Kuva: pertti.pesonen/yle Venezuela,Hugo Chavez

Syöpä vei Hugo Chavezin maaliskuussa 2013. Seuraajakseen Chavez valitsi Nicolas Maduron, entisen bussinkuljettajan. Maduron vahvin valtti oli uskollisuus Chavezille ja vallankumoukselle. Kuubalaisen puoluekoulun kasvatti Maduro jatkoi Chavezin linjaa siinä, että taloudesta hänkään ei ymmärtänyt mitään.

Valelääkärinä Venezuelassa

Vuonna 2016 menin Venezuelaan jälleen kerran. Uuden Ulkolinjan nimi oli nyt "Hajoava Venezuela". Venezuelalaisten elämä oli entistä ahdistavampaa, myös toimittajan työ vaikeutui. Piti varoa rikollisia - ja myös poliiseja. Öljyntuotanto romahti, vähäkin teollisuustuotanto hiipui.

Erityisesti romahti terveydenhuolto. Sairaaloista tuli hengenvaarallisia paikkoja, joissa potilaille ei ollut tarjota ruokaa. Verikokeita ei pystytty tekemään, eikä röntgenkuvia ottamaan. Onnistuimme livahtamaan sisälle isoon valtionsairaalaan vartijoiden ohi, kamera purettuna osiin, pakattuna avustajien selkäreppuihin. Itse esiinnyin eurooppalaisena asiantuntijalääkärinä, joka oli tutustumassa sairaalaoloihin.

Sisällä sairaalassa odotti painajainen. Potilaita ilman ruokaa ja hoitoa, omaisten tuomien ruokapakettien varassa. Liikenneonnettomuuden uhreja, joiden murtuneita jäseniä ei pystytty kipsaamaan. Lääkehoito oli sen varassa, jos joku omaisista onnistui saamaan lääkkeitä jostain. Sairaalalla niitä ei ollut.

Kukkaruukkuviljelmiä ja kotikanaloita

Kun venezuelalaisten elämä kävi yhä ahdistavammaksi ja elintarvikepula paheni, niin sen ratkaisuehdotukset kävivät koko ajan hullummiksi. Sen jälkeen, kun oma maatalous oli tuhottu takavarikoinneilla, niin presidentti Nicolas Maduro ehdotti Venezuelan pahenevan elintarvikepulan ratkaisuksi kaupunkiviljelyä. Siinä ihmiset kasvattavat kukkaruukuissaan ruokaa kotitarpeisiin.

Kiinan kulttuurivallankumousta lähestyttiin ajatuksella yliopisto-opiskelijoiden ja koulujen puutarhapalstoista. Joitakin viikkoja sitten Maduro nähtiin kanalassa keräämässä munia ja kannustamassa kansalaisia omien kaupunkikanaloiden perustamiseen.

Syökää kaniineja, älkää silittäkö niitä.
nicolas maduro käsi ojossa
Presidentti Nicolas Maduro tarjosi kaniineja ratkaisuksi Venezuelan ruokapulaan. nicolas maduro käsi ojossa Kuva: EPA Nicolás Maduro,Venezuela

Todellinen pohjakosketus oli Maduron viime syksynä keksimä suuri kaniinisuunnitelma. Siinä kansalaisia kannustettiin hankkimaan kaniineja, jotka lisääntyvät nopeasti, ja olisivat erinomainen lihan lähde. Kaniineissa on runsaasti proteiinia.

Kaupunkimaatalouden ministeri Freddy Bernal torui venezuelalaisia siitä, että nämä kohtelevat kaniineja maskottina, eivät teurasta niitä ruoaksi. Olin Cucutassa, venezuelalaispakolaisten seurassa, kun tuli tieto Maduron kaniinisuunnitelmasta maan katastrofaalisen elintarviketilanteen ratkaisemiseksi. "Ei kaniini elä pelkästä pyhästä hengestä, sekin tarvitsee ruokaa. Jos kaniinille ei saa porkkanoita, niin mitäs sitten", he kysyivät tuohtuneina.

Farssi kääntyy tragediaksi

Lapsi ruokkii aliravittua pikkusisartaan Venezuelassa
Joka kuudes lapsi kärsii vakavasta aliravitsemuksesta Venezuelassa Lapsi ruokkii aliravittua pikkusisartaan Venezuelassa Kuva: pertti.pesonen/yle Venezuela,aliravitsemus,Chávismo

Vuonna 2018 farssimainen vallankumous on jo kääntynyt tragediaksi. Caracasissa ihmiset tonkivat ruokaa roskien seasta. Terveydenhuolto on romahtanut. Venezuelassa kuulee surullisia tarinoita, miten syöpään sairastuneet ihmiset tekevät itsemurhia, koska eivät halua olla taakkana lapsilleen. Syöpälääkkeitä ei saa.

Sairaalasta kotiin kuolemaan, hallitus takavarikoi lääkkeitä.

Tapasin äidin, joka kertoi pojastaan, joka oli lähetetty sairaalasta kotiin kuolemaan. Pojalla on diabetes, insuliinia ei saa mistään.

Katolinen avustusjärjestö Caritas yrittää tuoda maahan lääkkeitä, viimeksi hallitus takavarikoi Caritasin lääkekontin. Elinsiirtopotilaat ovat epätoivoisia, hylkimisreaktoiden estämiseksi tarvittavia lääkkeitä ei saa mistään.

Kirjailija Tulio Hernandezin sanoin: Venezuelan köyhien alkuperäinen Chavez-innostus kääntyi tragediaksi, juhlasta tuli surujuhla.

Ulkolinja: Pako tuhotusta maasta TV1 12.4.18 klo 22.00. Katsottavissa myös Yle Areenassa.

Kommentit
  • The Cleaners – some-saastan siivoojat

    Dokumentti internetin puhtaanapitäjien ammattikunnasta.

    Moderaattorien ammattikunta siivoaa näkymättömiin väkivaltaa, pornoa ja poliittista sisältöä internetistä.

  • “Rakkaudessa ei ole mitään biologista” - Neljän huostaanotetun tytön tarina

    Neljä huostaanotettua tyttöä, joista tuli siskot toisilleen.

    Johanna ja Heidi otetaan huostaan muutaman päivän ikäisinä. Lindalla on syntyessään vakavia vaurioita äidin alkoholinkäytön seurauksena, ja hän viettää ensimmäiset kuukautensa sairaalassa. Teresa huostaanotetaan kiireisesti kahdeksan viikon ikäisenä. Neljällä tytöllä on kaikilla eri biologiset vanhemmat, mutta he ovat kasvaneet siskoina samassa sijaiskodissa Paraisilla.

  • Kamera mukana salaisissa työmarkkinaneuvotteluissa - "Lopulta kyse on aina ihmisistä"

    Dokumenttielokuva suomalaisen työmarkkinapolitiikan arjesta.

    Mystisyys ja väsymyksestä riutuneet kasvot leimaavat julkisuudessa työmarkkinaneuvotteluja. Mutta mitä tapahtuu neuvotteluhuoneessa suljettujen ovien takana? Pitääkö kukaan lopulta pienen ihmisen puolta? Dokumenttielokuva Viimeinen taistelu näyttää sellaisen palan suomalaista työmarkkinapolitiikan arkea, jota ei ole aiemmin tallennettu, kertoo dokumentin ohjaaja Simo Sipola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua