Vain yksi silmänräpäys keskellä SM-liigan peliä, ja yhtäkkiä kaikki se, minkä varaan Tommi Kovasen siihenastinen elämä oli rakennettu, romahti kasaan.
Oli tammikuu 2013. Tommi Kovanen tuupertui kovan taklauksen voimasta tajuttomana Rauman Äijänsuon jäähallin jäälle. Niistä sekunneista ja minuuteista hän ei muista mitään.
Pitkään hän uskotteli itsekin itselleen, että kaikki oli kuin ennen, koska kovat taklauksethan kuuluvat jääkiekkoon, kuten kaikki alan miehet tietävät. Jos on asiasta eri mieltä, on parempi paiskata pelihousut pysyvästi pukukopin naulaan ja pukea hame päälle, kuten todellisilla lätkäfaneilla on tapana asia tiivistää.
Jääkiekkoilija Tommi Kovaselle aivotärähdys oli jo kahdeksas uran aikana. Ensimmäinen tuli 14-vuotiaana mutta viimeinen koitui kohtaloksi.
Aluksi seuran lääkärit hoitivat hammasvaurioita ja oletettua aivotärähdystä. Vasta kuukauden päästä tuli oikea diagnoosi: aivovamma. Kun neurologi totesi Kovaselle, että hän ei enää koskaan voisi pelata jääkiekkoa, se oli kuin puukonisku sydämeen. 5-vuotiaasta asti jääkiekkoa pelanneen urheilun ammattilaisen oli vaikea uskoa ja hyväksyä neurologin tuomio.
Epätoivo vei suljetulle osastolle
Aivovamma alkoi oireilla arjessa. Kovasen persoona muuttui. Häneen oli vaikea saada kontaktia eikä tuore isä jaksanut keskittyä vastasyntyneeseen lapseensa. Muisti pätki. Pitkätkään yöunet eivät vieneet väsymystä.
Laskut jäivät maksamatta, projektit hoitamatta. Eräänä yönä hän ajoi yksin kesämökille ja poltti avaamattomat laskut nuotiossa kesämökin pihassa.
- Minusta tuli höyryjuna, jonka päässä jyskyttää koko ajan. Ajoin öisin autolla ilman päämäärää, kun en pystynyt olemaan paikallani.
Taklauksen seurauksena Kovanen menetti paitsi ammattilaisuran kaukalossa, myös perheen ja elämänhallinnan. Lopulta hän menetti myös elämänhalunsa.
Kovanen yritti itsemurhaa ja päätyi siitä onnekkaasti henkiin jäätyään Moision mielisairaalan suljetulle osastolle. Siellä hän häpesi. Olihan hän kasvanut lapsesta lähtien jääkiekon maailmassa, jossa jo kivusta valittamista pidettiin epämiehekkäänä.
- Oli ollut tärkeää itselleni, että olin näyttäytynyt vahvana. Pitää voittaa ja kestää. Se tie oli rankka ja yksinäinen.
Siksi aina, kun joku vammautumisen jälkeen kysyi häneltä, mitä kuuluu, hän vastasi aina ”hyväähän tässä, ei mitään ongelmaa” ja hymyili vakuuttavasti päälle.
Vasta sairaalassa hän uskalsi myöntää, että kaikki olikin itse asiassa - päin helvettiä.
Ihmeen kaupalla hengissä
Marge Miettistä ei taklattu kaukalossa vaan hän teki sen itse, iloisessa juhlatunnelmassa.
Hän putosi vahingossa kotinsa parvekkeelta 8,5 metriä ja säilyi kuin ihmeen kaupalla hengissä vastoin lääkäreiden odotuksia. Henki säilyi, mutta aivovamma jäi.
Miettisen tapa selviytyä oli toinen. Hän päätti tehdä, mikä tehtävissä oli.
- Tein pitkän sairaalajakson aikana itselleni selväksi, ettei kannattanut syyllistää itseänsä eikä jäädä katkeraksi. Ainoa tie oli eteenpäin.
Miettinen pisti aivonsa töihin, meni iltalukioon ja avoimeen yliopistoon lukemaan kieliä ja kirjallisuutta. Kuntoutumisen vimmassa vaikeinta oli kuitenkin oppia antamaan aivoille myös lepoa. Vamma toi ajoittaisen väsymyksen, jota hän ei ennen olisi voinut kuvitellakaan.
- Yritän nyt elää jokaisen päivän mahdollisimman täydesti. Melkein jokaisen päivän.
Tommi Kovanen on kiitollinen, että hän on yhä ylipäänsä elossa. Saihan hän uuden mahdollisuuden olla isä pienelle pojalleen.
Flinkkilä & Tastula TV1 lauantaina 1.2. kello 17.10 ja sunnuntaina 2.2. kello 9.05 sekä Yle Areena. Ohjelman ensiesitys oli huhtikuussa 2018.
