Huhtikuun 11. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katselee satamassa venäläisten laivojen lähtöä ja kuuntelee lähestyvää saksalaisten tykkien jylinää. #musiikinkevät1918
Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja, viimeisiä aikojaan ilmestyvän Työmies-lehden musiikkiarvostelija, säveltäjä ja filosofian ylioppilas Väinö Pesola havainnoi vallan vaihtumista Helsingissä. Venäjän laivasto teki lähtöä satamassa ja saksalaisten tykkien jylinä kantautui Leppävaarasta.
”Ryssänsaasta etääntyy. Värit muuttuvat. Taisto lähenee - viimeinen hetki.
Ryssän loiseläin on lopultakin saanut viimeisen vakavan muistutuksen saksalaiselta. Huomenna klo 12 päivällä pitäisi sen olla poissa vapaan Suomen tasavallan alueelta rauhansopimuksen perustuksella. Ja kiire ja hoppu tulikin slaaville germaanin lähetessä. Suin päin automobiilit täynnä muitten ja omaa tavaraa ovat he syösseet laivoillensa.
Koko eilisen aamupäivän seurasin satamassa heidän lähtöään. Ja taakka poistui sydämeltä joka laivan mukana, joka satamasta poistui ulkoredille, mieli valostui joka lähtövihellyksestä, jonka korva kuuli, katse kirkastui joka likaisen harmaakaavun etääntyessä näkymättömiin. Ja palatessani satamasta nousi jalka keveästi, kuin uuden ihmisen.
Sillä mitä olemmekaan aasialaiselta saaneet. Ryssän kielen pakon, Bobrikoffin, laittomat asetukset, yleensä sortopolitiikan santarmeineen, Krestyn kosteat kopit suomalaisine sankareineen, Siperian holakat tundrat suomalaisine taistelijoineen, bolshevismin suomalaisine pettureineen, kupan ja ruton sekä pienet ryssäläissuomalaissekasikiöt ynnä paljon, paljon muuta itämaisaasialaista ruokottomuutta.
Tämän näki heidän omista laivoistaankin, joita kävin aivan läheltä tarkastamassa. Likaa kaikkialla kuormittain, rautaosat ruostuneet, puuosat homehtuneet, torpedo-veneitten peräsiivet olivat poissa kokonaan, sivusuojukset muserrettuina, poikki. Osa laivoista jäi tänne täysin raajarikkoina. Ei olisi moisia jätteitä kannattanut polttaa, kuten illalla tekivät muutamille, ei niistä saksalainen olisi saanut edes kunnon rautaromua.
Eläköön siis saksalainen ja alas pimeyteen (suomalainen) bolshevikki! Edellinen ilman lopultakin puhdisti, minkä jälkimmäinen entistä löyhkäävämmäksi sotki. Ryssien, likaisen lutikkakasan etääntyessä, saksalaisten, sivistyksen uljaitten lipunkantajain lähestyessä on bolshevikkien tumma punaväri yhä vaalistunut, se on jo vaaleata kuin ryssän haiseva pesuvesi.
Työmies ruikuttelee ja valehtelee vielä vain aivan hengen pitimiksi. Sen henkipussina on miltei vain "lapinlahtelainen" hysteerikko Irmari Rantamala. Muut ovat karanneet, kuten kaikki hallituksetkin ja päällikkökunnat. Tosiaan teoistaan edesvastuullista joukkoa, nostetaan ensin syyttömät kansanjoukot asetoimintaan, sitten jätetään avuttomiksi, kun vain oma nahka saadaan turvaan! Tämän päiväisen Työmiehen voinee panna talteen muistomerkiksi punaisen diktatuurin humbungin ja oikeittenkin pyrkimysten sekanaisesta ajasta!
Päivä on kulunut tähän asti ratkaisun lähenemisen omituisen jännittävissä hetkissä. Aamupäivällä kulkiessani raitiovaunulla Ylioppilastalolle, näkyi ilmassa komea saksalainen nopeasti kiitävä kaksitaso. Sen jälkeen, vanaveteen jäi omituisesti läikehtiviä sädekimppuja. Koko suuri ryhmä liukui leijaillen, liidelleen vähitellen alaspäin. Rauhanko kyyhkysiä? Aivan oikein!
Hetkisen kuluttua suuri yleisöjoukko juoksi vangitsemaan perhosia. Siinä teroitettiin punakaartilaisten vastarinnan hyödyttömyyttä saksalaisten yhä lähetessä ja varoitettiin kostoteoista. Ikävän mielikuvan synnytti lehtinen, mikä oli reunustettu mustalla aivan kuin hautausilmoitus. Punakaartin surma, mutta samallako myös meidän nuoren itsenäisyytemme maahanpanijaiset?!
Tulevat päivät jännittävine vaiheineen toden piankin näyttävät. Parast' aikaa täräjää ilma jämeristä kanuunanlaukauksista läntisellä suunnalla. Työläisjoukot siellä vuodattavat turhaa verta ja vielä lopultakin näyttävät suomalaista "sisua". Se ei pelkää saksalaista maailmanvalloittajaakaan. Minä hetkenä tahansa voivat rautasoturit hyökätä kaupunkiin, sillä tykkitaistelu alkoi noin kello 11 Albergassa eli 15 kilometrin päässä H:gistä.
Täkäläisen punakaartin "kurssi" näkyy olevan alhaalla, eivät kai ajattele vastustusta. Työväentalon pihalla (portailla) vaan istuskelevat, päivää paistattavat, haikuja vetelevät, aivan kuin siloisemman rauhan aikana. Kuvaavaa on suomalaisen tyyneys, jos sisukin!
Kiiruhdan ulos tapahtumia seuraamaan, täällä sisällä tuntuu liian ahtaalta!"
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 14. huhtikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
