Hyppää pääsisältöön

Dokumenttiprojekti: Ei tietä kotiin – Mitä on olla kahden maan ja kulttuurin välissä?

Dokumenttielokuva Ei tietä kotiin on Charlesin pitkä kirje tyttärelleen, 9-vuotiaalle tyttärelleen.
Charles Nyakarashi haluaa kertoa tyttärelleen sukunsa ja kotimaansa tarinan. Dokumenttielokuva Ei tietä kotiin on Charlesin pitkä kirje tyttärelleen, 9-vuotiaalle tyttärelleen. Kuva: Zone2 Pictures Oy Yle TV1,Dokumenttiprojekti: Ei tietä kotiin

TV1 maanantaina 16.4.2018 klo 21.30 - 22.35, uusinta sunnuntaina 22.4. klo 12.40
Katsottavissa Yle Areenassa

Kajaanissa asuva Charles Nyakarashi on elänyt Suomessa kuusi vuotta pakolaisena.

Mies ei ole vastoinkäymisistä lannistunut, vaan hän on päättänyt selviytyä ja on ylpeä suomalaisiksi kasvavista lapsistaan sekä työstään päiväkerhoitajana.

Unelmana perustaa koulu

Charles syntyi Kongon demokraattisessa tasavallassa, jossa 90-luvulla puhjenneet heimosodat ajoivat maan tutsiväestön surman suuhun tai maanpakoon naapurimaahan Ruandaan.

Itä-Kongon rajaseuduilta kotoisin oleva Charles matkustaa Ruandaan tapaamaan äitiään ja sukuaan, jotka asuvat Kiziban pakolaisleirillä.

Charlesin unelmana on perustaa koulu kotiseudulleen, Kongon Masisiin. Ensin sinne pitäisi saada rakennettua tie – ja rauha.

Isän matkakirje tyttärelleen

Dokumenttielokuva Ei tietä kotiin (12) kuvaa Charlesin matkaa. Se on samalla isän pitkä kirje tyttärelleen, 9-vuotiaalle Nadinelle.

Kirjeessä isä kuvaa tuntojaan ja kertoo perheensä historiasta sekä siitä, minkälaista väkivallan maailmaa he ovat paossa. Muukalaisen osa on olla varuillaan kaikkialla.

Charlesin matka juurilleen leikkaa läpi Ruandan maiseman, jossa kaikkialla näkyvät kansanmurhan arvet.

Identiteetti ja rasismi

Elokuvallisessa ja runollisessa dokumentissa esille nousevat kansallisuus, pakolaisuus ja identiteetti – myös perhe, rakkaus ja kaipuu.

Charlesin kautta avautuu henkilökohtainen näkökulma Ruandan kansanmurhaan ja rasismiin, joka on ajanut perheen pakolaiseksi Suomeen. Samalla se kertoo rasismista jota Charles kohtaa Suomessa.

Charlesilla ja Nadinella ei ole yhteistä kieltä. Isä puhuu kinyaruandaa, swahilia, ranskaa ja englantia mutta tytär puhuu suomea.

”Sydämeni on Kongossa ja sinun luonasi Nadine”, Charles sanoo matkakirjeessään tyttärelleen.

Ohjaus: Markku Heikkinen. Tuotanto: Zone2 Pictures Oy, Suomi, 2017. Dokumenttielokuva Ei tietä kotiin oli vuoden 2017 DocPoint-elokuvafestivaalien kotimaisista ensi-iltaelokuvista katsojien suosikki.