Kontaktilajeja pelaavat ammattiurheilijat saavat usein osumia päähänsä. Joissain tapauksissa ne kuuluvat lajin luonteeseen, mutta osaltaan ne voivat altistaa urheilijan vakavammille aivovammoille, joista ei välttämättä ole paluuta entiseen.
Suurimmat hätähuudot on kuultu amerikkalaisen jalkapallon ja Suomessa jääkiekon suunnalta. Miksi esimerkiksi jääkiekossa päähän kohdistuvia taklauksia edelleen tapahtuu, vaikka varottavia esimerkkejä on viime vuosilta runsaasti?
Kontaktilajit suurimpia uhkia
Jo 70-luvulta jääkiekkomaailmaa elänyt ja hengittänyt jääkiekkovalmentaja ja -vaikuttaja Alpo Suhonen sanoo omaavansa nollatoleranssin päähän kohdistuvien taklausten suhteen.
– Tällaiset taklaukset ovat jo vuosikausia olleet periaatteessa sallittuja, vaikka toisin väitetään. Ei pidä jäädä puimaan, onko taklaus ollut tahallinen vai tahaton. Tuomareiden pitää selkeästi alkaa viheltämään tahalliset ja tahattomat päähän kohdistuvat taklaukset, Suhonen sanoo epäröimättä ja lisää, että sanktiot pitäisi saada niin koviksi, että asenne kaukalossa muuttuu.
Ennen 90-lukua jääkiekolla ei Suhosen mielestä ollut väkivaltaista mainetta.
Päähän kohdistuvat taklaukset ovat suhteellisen uusi ilmiö Euroopassa ja ilmiön juuret kaivautuvat Pohjois-Amerikkaan. Hänen mielestään pohjoisamerikkalainen jääkiekko on aina painottanut fyysisyyttä jääkiekon tärkeimpänä osana.
– Myös suomalaisiin joukkueisiin on palkattu gooneja, eli tappelijoita, Yhdysvalloista. Helsingin IFK:n Joseph Finley on hyvä esimerkki käyttökelvottomasta pelaajasta. Hänet on vain tuotu tänne fyysiseksi pelotteeksi, mutta eihän sitä kukaan valmentaja myönnä.
Suhonen kertoo, että 70-luvulla nuori kunnianhimoinen valmentaja luuli itsekin, että yliaggressiivinen pelaaminen kuuluu jääkiekkoon. Kun hän sitten uransa aikana näki fysioterapiahuoneessa verisiä pelaajia, tappeluita jäällä ja masennuksesta johtuvaa huumeiden käyttöä, ei hän halunnut enää olla osa sitä.
– Ei siinä ollut mitään järkeä, siksi olen nykyään täysin absolutisti tällaisen pelaamisen suhteen. Eurooppalainen pelitapa, joka painottaa enemmän taitoa ja kannustaa harjoitteluun, on paljon parempi. Uskon myös, että eurooppalainen urheilullinen ajattelu pelasti NHL:n.
Samasta syystä hän jätti Chicagossa päävalmentajan pestin burn outin saatuaan, sillä hän ei kyennyt muuttamaan yliaggressiivista pelaamistapaa.
– Minut pestattiin sinne juurikin tekemään muutosta, jotta fyysinen pelaaminen olisi muuttunut enemmän taitopelaamiseksi. Siinä olisi kuitenkin pitänyt pystyä muuttamaan pelaajaa, eikä se tapahdu hetkessä.
Nykyisessä muodossaan pelatulla jääkiekolla on ongelma
Suhonen muistuttaa, ettei kyseessä kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoinen juttu kuin voisi kuvitella. Asiaa on koko ajan viety eteenpäin niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, eikä homma makaa niin sanotusti laakereillaan.
Hän allekirjoittaa täysin entisen NHL-huippumaalivahti Ken Drydenin näkemyksen aiheesta.
Dryden kirjoittaa 6. huhtikuuta 2018 julkaisemassaan kirjoituksessa, kuinka nykytiedon valossa tiedämme jo, että myös ilman verta ja näkyviä ruhjeita voi olla vammoja. Hän myös kommentoi, kuinka kaikista päähän kohdistuvista osumista tulisi rangaista. Olipa kyseessä sitten mailalla, kyynärpäällä tai nyrkillä tuotettu osuma, aivot eivät tee eroa eri tapojen välille.
Yksikään aivotärähdys ei ole samanlainen
Jääkiekossa aivotärähdykset voivat syntyä esimerkiksi taklauksen, kaatumisen, laitaan törmäämisen tai tappelun seurauksena. Amerikkalaisessa jalkapallossa pää on erittäin kovilla jatkuvien iskujen vuoksi.
Kontaktilajeja pelaavien urheilijoiden kohdalla on hyvin tärkeää tunnistaa vamma nopeasti ja päättää yksilöllisesti kyseiseen tilanteeseen asianmukaisimmasta hoidosta. Näin sanoo aiheesta väitellyt liikuntalääketieteen erikoislääkäri Timo Hänninen.
– On hyvin tärkeää muistaa, ettei yksikään urheilussa tai muussakaan elämässä sattunut aivotärähdys tai -vamma ole samanlainen. Vammamekanismin lisäksi on tärkeää huomioida muun muassa urheilijan vammaa edeltävä tilanne. Usein ne toimintakyvyn puutteet ja oireet, joita aiemminkin on ollut, korostuvat ja saattavat pitkittyä vamman jälkeen, Hänninen muistuttaa.
Jos samanlaisen iskun päähänsä saaneella urheilijalla A on ollut esimerkiksi migreeni ja urheilijalla B tasapainovaikeuksia, on heidän oireistonsa todennäköisesti täysin erilainen. Toisella voi esiintyä pääkipua ja toisella voi tapahtua toimintakyvyn heikkenemistä. Riippuu myös muun muassa iskun suunnasta ja voimasta, millaisen vamman se aiheuttaa.
Vamma on joka tapauksessa tärkeää tunnistaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ettei
urheilijaa altisteta muille, vakavammille vammoille ja todennäköisyyttä pitkittyneille ongelmille saadaan vähennettyä.
– Urheilujoukkueiden parissa toimivat lääkärit omaavat usein erilaisia koulutus- ja kokemustaustoja, eivätkä välttämättä ole tekemisessä aivotärähdysten ja aivovammojen kanssa kovinkaan usein. Näin ollen vamma saattaa jäädä helposti tunnistamatta tai yksilöllisesti paras mahdollinen hoitolinja määrittämättä, Hänninen sanoo.
Alemmissa sarjoissa lääkäriä ei usein ole, jolloin arvion voi tehdä valmentaja, fysioterapeutti tai huoltaja.
Asteittainen kuntoutuminen on myös aivojen kohdalla kaiken A ja O.
– Ei rikkoutuneen polvenkaan kanssa palata urheilun pariin takaisin vasta, kun se on terve. Se pitää kuntouttaa ja totuttaa rasitukseen jälleen asteittain. Sama pätee aivoihin.
Hänninen jatkaa, että etenkin nuorten urheilijoiden kohdalla asteittainen palaaminen myös henkisesti kuormittavaan työhön, esimerkiksi koulun penkille, on erittäin tärkeää. Monituntiset koulupäivät voivat alussa rasittaa aivoja ja saada näin aikaan pitkittynyttä oireilua.
Myös ammattiurheilun luonne ajaa urheilijan vähättelemään oireitaan. Kentälle on päästävä takaisin, sillä laskut on maksettava ja perhe elätettävä. Lisäksi urheilija on uransa huipulla yleensä vain muutamia vuosia. Alpo Suhonen kaipaakin asennemuutosta.
– Minulle ihmiset ovat aina olleet tärkeimpiä. Jääkiekossa on kyse paljon muustakin kuin pelkästään pelien voittamisesta. Se on yhteiskunnallisesti hyvin tärkeä laji, sillä se luo muun muassa työpaikkoja. Myös urheilun merkitys on ihmisille suuri. Ihanteelliset poliittis-uskonnolliset näkemykset on jo aikoja sitten haudattu.
