Laila Tarpila
Yle
Huhtikuun 12. päivänä Toivo Kuulalle tarjoutuu mahdollisuus lähettää kirje Helsinkiin langolleen Väinö Siikaniemelle. Siikaniemi osallistuu Helsingin valtaukseen, partioi myöhemmin kadulla ja tunnistaa Irmari Rantamalan alias Algot Untolan. #musiikinkevät1918
Väinö Siikaniemen puoliso Oili Siikaniemi oli yksi Alma Kuulan kolmesta sisaresta. Neljän tytön lisäksi Silventoisen lapsikatraaseen kuului myös poika Eino.
Väinö ja Oili Siikaniemi asuivat sisällissodan aikaan Helsingissä. Oili oli aloittanut uran laulajattarena 1917. Heidän kodissaan Museokadulla kokoontui usein "musiikki-illan" merkeissä ryhmä valkoisiin lukeutuvia ihmisiä.
Musiikki-iltoihin saapuivat muun muassa Evert Katila, Otto Kotilainen, Armas Maasalo, Eino Raitio ja Ernst Linko.
Erään kerran punaisten partio tuli vangitsemaan joukkoa saatuaan heistä ilmoituksen. Kaikeksi onneksi partio meni väärään asuntoon ja joutui lähtemään tyhjin käsin pois.
Oili ja Väinö oli keväällä muussa yhteydessä pidätetty ja viety pistimien välissä komisariaattiin kuulusteltavaksi. Heitä oli kuulusteltu pitkään, mutta päästetty lopulta menemään.
Väinö Siikaniemi osallistui valkokaartilaisena taistelutoimiin Helsingin valtauksessa ja haavoittuikin, mutta vain lievästi.
Toivuttuaan hän osallistui serkkunsa Sulo Multamäen kanssa partiointiin kaupungilla. He tunnistivat ja pidättivät punaisten propagandistin Irmari Rantamalan alias Algot Untolan.
Untola, joka muun muassa oli yksin toimittanut Työmies-lehden viimeisen, huhtikuun 12. päivänä ilmestyneen numeron, tuomittiin. Hän kuoli epäselvissä olosuhteissa toukokuussa.
Paras veli ja lankomies.
Kun postinkulku nykyjään on aivan epävarmaa - mekään emme ole pitkiin aikoihin saaneet mitään postia - ja kun voi olla mahdollista, että tie Helsinkiin ehkä piakkoin katkeaa, niin käytämme tilaisuutta hyväksemme ja kirjoitamme erään henkilön mukana, jonka pitäisi täältä lähteä Helsinkiin, samalla kun teemme vähän tilannetta selväksi täälläpäin.
Rintamaolot ja -asemat ovat täällä mekein koko tämän kansalaissodan aikana pysyneet jokseenkin muuttumattomina kulkien Joutsenon kirkolta Kilpeenjoelle ja sieltä Kavantsaareen.
Meidän pohjoispuolitse kulkee rintama - mikäli sitä nyt voi rintamaksi nimittää - Pullilan kylän kautta kääntyen jyrkästi etelään Näätälän ja Kääntymän kyliin sekä sieltä Heinjoelle ja Muolaan.
Pieniä vaappumisia rintamanmuutoksessa luonnollisesti on tapahtunut, milloin on kylä tahi toinen punasilla milloin taas valkoisilla, mutta suurempia muutoksia huolimatta punasten ankarasta tykkitulesta, jota tänne on joka päivä kuulunut, ei silti ole syntynyt.
Meikäläiset täällä saanevat ehkä kaikista enimmän kärsiä tämän sodan kauhuja, sillä täällä se alkoi ja tänne se ehkä loppuukin, mutta milloin, siitä emme tiedä mitään, sillä joka paikassa muualla näyttää valkoiset ryhtyneen suurempiin saarto- ym. liikkeisiin, täällä he olla junnaavat vaan samassa paikassa hyökkäyksiä tekemättä ja päästämättä niin ollen täkäläisiä siitä piinallisesta, etten sanoisi helvetillisestä asemasta, joka meillä on.
Oletko kuuluut Wiipurin ja sen ympäristön pakollisesta asevelvollisuudesta, jolla punaset täällä yrittävät saada lisää voimia harvenneihin joukkoihinsa.
Meidän asemamme on suoraan sanoen kamala, niinpä olen minäkin jo useita päiviä piileskellyt milloin missäkin välttääkseni joutumasta heidän armeijaansa ja on se tähän asti onnistunutkin, mutta mitenkä kauan, se on eri asia, ellei pikaista apua tule.
Yhtenä aamuna kävivät valkoiset kyllä jo lähellä meidänkin kyläämme, vilkas kiväärituli kaikui joka taholta, mutta tiedustelijoita saattoivat olla, koska se etääntymistään etääntyi.
Sen jälkeen taas ei ole kuulunut muuta kuin kaukaista tykin jyrinää ja alkaa jo vähitellen kyllästytää tämä moniviikkoinen odotteleminen.
Kevät tekee tuloaan, hanget jo alkavat käydä ohkaisiksi, mutta tulleeko kevään mukana vapautus, jota tällä hetkellä hartaimmin odottaa.
Sitä ei tiedä vaikka joskus maailmassa puhuisivat vaikkapa jossain Ryssänmaan korvissa valkenevat luut ihmiskunnalle siitäkin naurettavaisuudesta, että henkilön, joka oli riippumaton mistään, piti taistella mukamas sosialismin puolesta, joka olikin nihilismiä ja anarkiaa sanan törkeimmässä merkityksessä.
Suoraan sanoen raa'aksi olen tullut näitä lehtiäkin lukemalla, etenkin meikäläistä etevää Työ-lehteä ja vaikka ennen ei minun ajatuksiini voinut mahtua kenenkään ihmisen surmaaminen, tuntuu minusta nyt jo siltä kuin olisin ilomielin valmis panemaan surmansilmukan niitten henkilöitten kaulaan, jotka tämän meitä häpäisevän kansalaissodan ovat alkuunpanneet.
Omaisistamme emme mitään tiedä. Aikaisemmin kuulin, että Arvo olisi hävinnyt rintamalla tietämättömiin - tietysti vangittu ja tapettu. Saimi kirjoitti pitkän aikaa sitten, Emmiltä saimme joku päivä sitten kortin.
Kirjoitan vapaana nyt vielä, mutta tulevaisuus on pimeä edessä.
Terve, voikaa hyvin ja ottakaa valkoiset riemulla vastaan ja ilmoittakaa että täälläpäin on punainen paita vielä housujen päällä.
Odotamme vaan lauantaita ja saunapäivää saadaksemme puhtaan valkean paidan päällemme.
Toivo
Seuraa Alma ja Toivo Kuulan elämää sisällissodan kuukausina 1918 Säiniöllä ja Viipurissa.
Lähteet
Kansalliskirjasto. Toivo Kuulan arkisto.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan, Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Porvoo 2008.
Siltanen, Pentti: Hopeaa ja säveliä. Pietarinsuomalaisen perheen kronikka. Otava. Keuruu 1999.
Linkit
Wikipedia Algot Untola | Väinö Siikaniemi | Oili Siikaniemi
Wikiwand Säiniö - Yläsäiniö
Yle Elävä Arkisto Mikä oli miehiään Maiju Lassila
Yle Elävä Arkisto Oili Siikaniemi: Nouskaa jo lapsikullat
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Säveltäjä Toivo Kuulan lanko Väinö Siikaniemi oli matematiikan opettaja, suomentaja, laulujen sanoittaja ja runoilija. Hän oli myös keihäänheittäjä ja olympiamitalisti, joka päätti urheilu-uransa saavutettuaan hopeaa Tukholman kesäolympialaisissa 1912 keihäänheiton molempien käsien yhteistuloskilpailussa. Siikaniemen ainoaksi jäänyt runokokoelma Avaruuden portilla ilmestyi 1929. Samana vuonna levytettiin Siikaniemen sanoittama menestysiskelmä Asfalttikukka. Äänite sisältää salanimiä, klassisen musiikin tekijöitä, jotka ova tehneet syrjähypyn: Jonny Loke on säveltäjä Ernest Pingoud ja solisti Topi Aaltonen on oopperalaulaja Ture Ara. San. Väinö Siikaniemi. Säest. Suomi Jazz Orkesteri.
