Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin kevät 1918 pääkuva

Helsingin historian kaameimmat, katkerimmat päivät — lääkäri Martti Johannes Siiralan päiväkirja 1918

Kuvitusta
"Torstai-iltana menin toimeeni naistautienosastolle. Eiliseen saakka olin siellä pakoitettu istumaan arestissa tavallaan. Helsingin verrattain verinen valloitus oli näet käynnissä." Martti J. Siirala päiväkirjassaan 14. huhtikuuta 1918. Kuvitusta kollaasi

Huhtikuun 14. päivänä Martti Johannes Siirala palaa kahden edellisen päivän sotatapahtumiin, joita hän seurasi sairaalassa Pitkänsillan naapurissa. #musiikinkevät1918

Huhtikuussa 1918 nuori lääkäri Martti Johannes Siiralan oli töissä naistentautien klinikalla Liisankadun ja Unioninkadun kulmassa. Huhtikuun 12.-13. päivinä sairaala oli Helsingin valtauksen aitiopaikka. Siirala saattoi seurata työpaikan ikkunasta punaisten, valkoisten ja saksalaisten kamppailua Liisankadulla, Pitkälläsillalla, Kaisaniemessä ja Siltasaaressa, missä Työväentalo sijaitsi.

Lääkäri Martti Johannes Siirala 1918
Martti Johannes Siirala keväällä 1918.. Lääkäri Martti Johannes Siirala 1918 Kuva: Martti Johannes Siiralan kuva-arkisto mies
Kuvitusta
Kuvitusta päivämäärät

”Helsingin historian kaameimpien ja katkerimpien päivien ollessa selkämme takana.

Torstai-iltana menin toimeeni naistautienosastolle. Eiliseen, lauantai-iltapuoleen, saakka olin siellä pakoitettu istumaan arestissa tavallaan. Helsingin verrattain verinen valloitus oli näet käynnissä.

Kun nyt aikalailla väsyneenä muistelen päivien vaiheita, niin väikkyy silmieni ohi mitä kirjavimpain tapahtumain jono.

Jos aikajärjestyksessä koetan niitten kulkua seurata ja selvimmin mieleen painuneet mainita tai kuvata, niin saan seuraavan tapaisen mielialojen vaihteluita kuvastavan tapaussarjan kokoon.

Päivämäärä.
Päivämäärä. päivämäärät,musiikin kevät 1918

Perjantaina klo 10 aamulla tuli poliklinikalle tavallisuuden mukaan potilaita, jopa eräskin raskaana oleva tahtomaan maitokortilleen lisäystä. Kellon tullessa 11 tienoille saatiin poliklinikka tulisella kiireellä loppumaan ja Norén kiiruhti kotiinsa, sillä oli ilmoitettu, että sanotun kellomäärän jälkeen ei saisi olla kaduilla liikkeellä. Eräs hyvin hidasteleva potilas aikoi vielä 12 ajoissa pyrkiä Pitkänsillan ylitse kotiinsa, mutta silloin oli se myöhäistä.

Naistentautiensairaala
Naistentautien klinikka Liisankadun ja Unioninkadun kulmassa. Naistentautiensairaala Kuva: Signe Brander©Helsingin kaupunginmuseo Sairaala

Saksalaiset, joitten Tilkkaan saapumisesta meillä oli tietoja jo edellisenä iltana klo 10 ajoissa, olivat näet jo silloin tulleet Humalistoon saakka sekä asettelivat tykkejään Töölönlahden perukkaan siellä granaateillaan halliten liikennettä Pitkänsillan kohdalla.

Saksalaisia sotilaita Pasilassa huhtikussa 1918.
Saksalainen tykkijaos asemissa Pasilassa saksalaisten hyökätessä Helsinkiin 12.4.1918. Saksalaisia sotilaita Pasilassa huhtikussa 1918. Kuva: Museovirasto - Historian kuvakokoelma Helsingin valtaus

Vähää ennen ensimmäisten granaattien osumista kiiti kuitenkin Siltasaarelta punaisten panssariauto kuolemaa keskikaupungin kaduille syytämään. Kuularuiskuistaan, joitten oudosti loksahtelevan äänen jo kaukaa eroitti toisista kuularuiskuista sekä saksalaisten konekivääreistä, se tuon tuostakin vanhan klinikankin nurkasta oksenteli sisällystään Kaisaniemeen minkä minkin ennätti.

Punakaartin käsivarsinauha
Punainen käsivarsinauha. Punakaartin käsivarsinauha Kuva: Martti Johannes Siiralan arkisto Punakaarti

Kerran tuli myös miliisilaitoksen autolla, jonka edessä komeili se tavallinen punainen, valkoisella H kirjaimella varustettu lippu, eräs venäläinen vänrikki konekiväärin kanssa muka nutistamaan saksalaisia, jotka ammuskelivat kasvitieteellisen laitoksen ylimmistä kerroksista. Verrattain vähän nekin pojat, vai lieneekö enemmistö ollut valkokaartilaisia, saivat sentään sattumaan.

Punaiset vuorostaan hiipivät ketjussa Kaisaniemen läpi kulkevan kadun kiviaidan suojaan sieltä parhaansa mukaan vaanien ja vahtien. Ja Botanikumin seiniin sekä akkunoihin ne aina tuon tuostakin präiskyttelivät, onnistumatta sen ihmeempää aikaan saamaan.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Kului jokunen aika. Saksalaisten granaatteja rupesi putoilemaan tiheämpään sillalle ja säikähtyneinä punaiset, joitten joukossa jopa 13–14-vuotisia tyttöjäkin, entisistä täysiverisistä matruusin heiloista puhumattakaan, oli aseissa.

Päätön naisuhri Pitkälläsillalla 12.4.1918.
Saksalaisen tykin ammus vei punaisten sairaanhoitajalta pään Pitkälläsillalla tämän palatessa kaupungista ruuanhakumatkalta 12.4.1918. Päätön naisuhri Pitkälläsillalla 12.4.1918. Kuva: Museovirasto - Historian kuvakokoelma Helsingin valtaus

Useita, "puolueettomiksi" selittäytyneitä miliisimiehiä koetti siellä myös ammattiaan hoitaa ampumalla valkokaartilaisia ja saksalaisia, jotka yhä vain lähenivät, hitaanpuoleisesti, mutta varmasti.

Alkoi lähestyä päivällisaika. Pitkänsillan korvassa olevat puurakennukset syttyivät granaateista palamaan ja niistä lentelevät kipunat, tuulen tuoma savu sekä nähtävästi myöskin kuumuus pakoittivat punaisia hiipimään enemmän yhteen läjään. Moni asettautui istumaan siihen neliömäiseen ulkonevaan muurin ympäröimään osaan, josta tie alas Kaisaniemeen painuu. Kylmä alkoi miespoloisille tulla ja hytisten siellä niin hyvin vanhemmat kuin nuoremmatkin istuskelivat.

Saksalaiset nähtävästi säälivät venäläisen pappilan taloa, sekä meidän sairaalatamme, koskapa eivät oikein pommittamalla ahdistelleet kiviaidan taustaa. Yleensä käyttivät tykkejään hyvinkin säästäen.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Kun kuitenkin jokunen granaatti osui aivan lähelle, hiivin minä kiviaidan suojaamana Liisankadun puoleiseen nurkkaan sairaalan pihaa ja huusin punaisille: "Jos joku haavoittuu, niin tuokaa tänne sairaalaan!" Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä, sillä kohta tuli vastaus: "Suu kiinni herra siellä heti". En toistanut huutoani.

Noin neljännestunti huudon jälkeen tuli kuitenkin eräs punainen, nimeltään Henriksson, toiminut kuulemma O.Y. Nikolajeffin tehtaan komisariona, haavoittuneena ja vapisten kuin haavan lehti naistautien osastolle. Granaatti oli tappanut miehen hänen vierestään ja itse oli hän siruista saanut oikean käden etusormensa vialle. Hän antoi heti kaikki aseensa minulle. Selitti ei edes osaavansa ampua. Hyvin hieno kivääri miehellä kuitenkin oli.

Sitoessani lastoihin haavaa kävin puheisiin miehen kanssa päästäkseni selville heidän mielialastaan.

Kuvitusta
Irmari Rantamalan yksin toimittama viimeinen Työmies-lehti 12.4.1918. Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Työmieshän ilmestyi vielä perjantaina ja oli siinä kaikenlaisia mahdottomia tietoja: punaisten vallanneen pohjoisimman osan Suomea mm. Oulun ym. valhetta vanhaan malliin. Ja potilaaseeni, joka kuitenkin oli toiminut suurenpuoleisen tehtaan komisariona ja muutenkin oli sivistyneempään ainekseen luettava, oli kaikki mahtunut täytenä totena.

Kuvitusta
Kuvitusta Leike

Aivan tosissaan säälitteli hän, Liisan- ja Unioninkadun nurkkaa puolustava äijä, valkokaartilaisia sekä heidän kohtaloaan sekä sitä mahdollista verilöylyä, joka aivan hyödyttömän asian vuoksi syntyy, kun Viipurista kahdella junalla ehtivät apujoukot tulisivat Helsinkiin. Ja vaikka punaisilla Liisan-Unioninkadun nurkissa oli täysi urakka puolustautuessaan, puhui mies kuin he olisivat hyökkääjiä olleet: "Ihmeen kauan ne valkoiset pitää vaan puoliaan Kaisaniemessä", senkin mies sanoi. Kysymykseeni, eikö hän todellakin jo tajua vastarinnan hyödyttömyyttä ja veren vuodattamisen turhuutta, vastasi mies, että ei saksalaisia ole Hangosta tulossa, valkokaartilaisia ne vaan on saksalaisissa univormuissa. Kun oikein tiukalle panin, myönsi haavoittunut lopulta kuitenkin, että kenties joku saksalainen on joukossa.

Haavan sain hoidetuksi. Tahdoin miehen jäämään sairaalaan, semminkin kun minun kävi häntä sääliksi. Siinä keskustelussa paljastui taasen yksi Työmiehen ja Tiedonantolehden valhetulvain seurauksista. Mies vakuutti, että valkoiset varmasti tappavat sairaansa. Väitin asiaa a priori valheeksi, myöntäen samalla, etten voi todistuskappaleita esittää, kun kaikki tietomme olemme saaneet vain pelkkiä valheita sisältävistä Tiedonantolehden ja Työmiehen numeroista. Ja aivan kuin rutto oli usko sairaitten tappamisesta ja vangitsemisesta nähtävästi levinnyt punaisten keskuuteen.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Jotenkin aivan hassuja olivat miehen käsitteet monen monessa suhteessa tapahtuneista tosiasioista. Huolimatta siitä, että hän vapisi kuin haavan lehti ja huolimatta siitä, että hengelläni menin takuuseen, ettei hänelle sairaalassa mitään tapahdu, läksi mies kuitenkin ulos sanoen vielä pyrkivänsä Töölöön Museokadulle, kotiinsa. Sanoin sen olevan sekä mahdotonta että suoranaista hulluutta. Ei mikään auttanut. Mies ei uskaltanut jäädä sairaalaan. Hän läksi ulos, jätti lähtiessään ensin kaikki aseensa minulle, revolverin, kiväärin sekä patruunavyön. Seisahtui kuitenkin rappusissa, kääntyi takaisin ja pyysi sentään saada kiväärinsä olalleen. Katsoin velvollisuudekseni sen hänelle jättää. Eikä omatuntoni siitä ole minua soimannut.

Ihmettelen vain, kunnianhimoko vai mikä kumma miestä vielä katutaisteluun veti. Ampua hän ei voinut, ei liioin osannut, ei ollut kivääristään laukaustakaan laskenut. Näin hänet akkunasta vielä parin tunnin perästä käsi kääreessä hiiviskelevän rappukäytävässä Venäläisen pappilan talossa. Siinä katosi se mies, terve ja riski ja roima näkyvistäni. Tätä nykyä on hän – missä? Taivas sen tiennee. Ehken jo kohtapuoleen matkalla Saksaan "maanviljelystöihin".

Päivä alkoi painua yhä alemma ja alemma. Yhä kuului prätinää jos jonkinlaista keskikaupungilta päin. Milloin rätisivät siellä konekiväärit, milloin kuularuiskut, milloin kuului yksityistä kiväärinpauketta, milloin taasen yhteislaukauksia.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Punaiset makailivat yhä vain kiviaitansa nojassa palellen ja saamatta mitään varsinaista ruokaa. Joku quasi- sairaanhoitajatar kiidätti mies ja poikapoloisille toisinaan ämpärillä jotain kuumaa, kenties lihalientä tai kahvia.

Niin päästiin hämärään saakka. Vilhonkadulta päin alkoi silloin kuulua ankaraa pauketta joka yhä yltyi. Ja sen seurauksesta vetäytyivät punaiset pois Liisankadulle päin. Saksalaiset ja valkoiset olivat siis siltä taholta tulossa.

Kun ei ihmeempää kuitenkaan tuntunut kuuluvan, pistäysin illallista haukkaamaan amanuenssihuoneeseen. Täällä oli näet niin maan mahdottomasti kertyneinä kaikenkaltaisia apumiehiä, että ruoka meiltä loppui aina kesken ja olin jo parin veron aikana jäänyt miltei ilman.

Kun siinä parhaillaan natustin leipää ja ryyppäsin mehuvettä palanpaineeksi sekä kaaputtelin erään sanitäärin säilykepurkista lihan ja riissiryynien sekä kaalin sekoitusta, alkoi ammunta taasen äkkiä käydä kiivaammaksi. Ja puolisen minuutin ajan oli se kerrassaan helvetillistä räiskynää.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Sitten seurasi muutaman sekunnin kuolemanhiljaisuus. Ja sitten. Voihkina. Kaamea. Korvia vihlova, sydäntä särkevä. Auttakaa! Älkää ampuko! Antaudutaan! Antautukaa!. Ne sanat sieltä varmasti eroitti.

Kuvitusta
Kuvitusta Päiväkirja

Ja kun sitten katsoi Liisan- ja Unioninkatujen nurkkausta, makasi siinä ruumiita läjittäin. Toiset näyttivät liikkuvan, toiset olivat liikkumattomia. Yritimme pikkuportista heti kadulle, mutta silloin alkoi kuularuiskun prätinä taasen kuulua ja niin olimme pakoitetut vetäytymään takaisin, ettei meidän ruumiimme turhaan lisäisi kuolleitten lukua.

Seuraavana päivänä kuitenkin voimme eräästä ruumiista todeta, että ehkä sentään tarmokkaammin toimien oisi mahdollisesti voinut pelastaa yhden saksalaisen sotilaan hengen. Hän oli näet vielä jaksanut päästää varustuksensa seljästään pois, jopa sitoa puristavan siteenkin haavansa proximalipuolelle, mutta sitten kuitenkin sortunut. Kuula oli katkaissut reisivaltimon. Niin. Arveluitahan kaikki tämä vain oli, mutta kuten sanottu, jotain todenperäistä siinä oli, että sanitäärit eivät toimineet sillä nopeudella millä oisi ollut suotavaa.

Kiinalaiseni Puronen se kuitenkin ensimmäisenä rohkaisi mielensä ja lähti kuin lähtikin haavoittuneita korjaamaan. Toi ensinnä erään naisen ja sitten muita. Joitakuita terveitä siitä ihmisrykelmästä vielä kämpi kuin kämpikin seinäviertä luoksemme. Toisia kannettiin, mikä ennätettiin osaksi dermatologin poliklinikalle, osaksi naistautien osastolle, osaksi uuteen klinikkaan ja osa patologille.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Sisko Inkeri oli kuulemma siellä raatanut ihan henkensä edestä. Siihen aikaan minä jo sidoin haavoja minkä ennätin, enkä enää nähnyt kuinka monta rykelmästä kuljetettiin. Meidän osastollemme tuli siitä katuristeyksestä ja puistikon kohdalta noin 14 henkeä; 4 haavoittunutta, yksi ruhjoutunut sekä 9 aivan sekapäisiksi säikähtänyttä. Vainajia oli 3 saksalaista, 4 suojeluskuntalaista sekä minulle tuntematon määrä punaisia. Niitä kannettiin patologille runsaat määrät. Kaamein, kolkoin ja sydäntä kouristavin näky, missä minä olen mukana ollut.

Kun ajattelen, kuinka monta siinä meni saksalaista sekä valkoista sekä toisaalta punaista, niin tuntuu kuin Nemesis erikoisesti olisi tahtonut tässä kohden rangaista saksalaisia ja valkoisia. Enkä puolestani pääse erilleni siitä ajatuksesta, että niin oli oikein tarkoituskin. Punaisia vankeja kuljettivat näet valkoiset ja saksalaiset hämärissä turvanaan mennessään neuvottelemaan antautumisesta realilyseota hallussaan pitävien punaisten kanssa.

Kuvitusta
Kuvitusta Leike

Saksalaiset ja valkoiset vangitsivat näet osaksi asemalla, osaksi oopperakellarissa ruoalla olevia punakaartilaisia suuren joukon niin hyvin miehiä kuin naisia ja niitä elävänä suojamuurinaan käyttäen valkoiset kulkivat neuvottelemaan. Ehkä sellainen sodassa on luvallista. Minusta ei. Ei ikinä, se on kieroa peliä. Ja kaameasti se kosti itsensä. Harvinaisen monta vankiryhmän saattajista kaatui.

Näin maallikkona minua aikalailla ihmetyttää vieläkin, etteivät saksalaiset yleensä enemmän käyttäneet tykkejään ja tärvelleet niillä punaisten positioneja. He ovat, saksalaiset nimittäin, ikään kuin tahtoneet meille osoittaa, kuinka ihmeen vähävaurioisesti sotaa poikkeustapauksissa voidaan käydä.

Turun kasarmi palon jälkeen 14.4.1918.
Turun kasarmi palo jälkeen 14.4.1918. Turun kasarmi palon jälkeen 14.4.1918. Kuva: Gunnar Lönnqvist©Helsingin kaupunginmuseo Turun kasarmi

Vielä kauan vilahtelee mielikuvituksessani se kaamea ihmisröykkiö, joka osaksi liikkui pimeässä. Ja kolkon kajastavan valaistuksen antoi sille Kaisaniemen puiston yli näkyvä Turun kasarmin palo. Kuinkahan monta punaista sinnekin liekkeihin sortui, sitä emme toistaiseksi tiedä.

Mainittava minun vielä lienee kuinka pimeästä kuului huuto: "Was machst du da!" ja sitten aikamoinen läimäys korvalle tai poskelle, paljasta pintaa vastaan joka tapauksessa.

Kun muutama minuutti oli ehtinyt kulua, voimme vihdoinkin päästä haavoittuneita kokoamaan parhaamme mukaan. Puronen se siinäkin työssä oli miesten mies. Muutama peljästyksestä puolikuollut, aivan haavoittumaton kämpi itse vanhan klinikan pikkuportille. Ja saatettiin sitten meidän odotushuoneeseemme lepäämään. Haavoittuneita tuli ihan yllin kyllin. Yläkerrassa minä sidoin minkä ennätin. Ja alakerrassa taasen hääri nelisen tai viisisen kandidaattia minkä suinkin ennätti. Klinikka täynnä itkua ja hammasten kiristystä.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Noin 1/2 1-1 maissa saatiin työ loppumaan ja läksimme pyrkimään levolle kukin, mutta eipä oikein tahtonut unta silmiin tulla. Ja jo noin 1/2 6 ajoissa lauantaiaamun valjetessa olimme jälleen jalkeilla.

Helsingin Pitkäsilta 12.4.1918.
Pitkäsilta 12.4.1918 Helsingin Pitkäsilta 12.4.1918. Kuva: Museovirasto - Historian kuvakokoelma Helsingin valtaus
Kuvitusta
Kuvitusta päivämäärät

Lauantai. Präiskettä ja yksityisten kiväärien pauketta kuului tuon tuostakin Nikolainkadulta [nyk. Snellmaninkatu] sekä Liisankadulta päin. Kapusin yläkerran akkunaan. Mitä herttaisin ja ihanin keväinen aamu!

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Mutta katu! Verilätäköiden peittämä. Hattuja siellä ja täällä. Kaksi saksalaisten ruumista; jalkakäytävällä eräs valkokaartilaisvainaja keltainen narsissi napinlävessä ja kauempana toinen. Liisankadunpuoleisella jalkakäytävällä samoin yksi.

Kadunnurkkauksessa, siinä puutalossa, jossa räätäli Kuittinen asuu, oli nyt saksalaisilla jonkinlainen keskusasema. Siinä porraskäytävässä minä puolestani ensi kerran näin "feldgrau"-univormuisen, kaskipäisen [kypäräpäisen] miehen. Juhlallinen oli ensi vaikutus.

Kun sitten tähyilin vähän kauemma kaupungille, totesin ensinnäkin työväentalon tornissa suuren granaatin aiheuttaman aukon. Ja kasvitieteellisen laboratorion seinistä oli rapninkia sieltä täältä karissut runsaankinlaisesti pois punakaartilaisten kuulain vaikutuksesta.

Antautuja Siltasaarenkadulla 13.4.1918.
Antautuvat punaiset saapuvat Pitkällesillalle 13.4.1918. Antautuja Siltasaarenkadulla 13.4.1918. Kuva: Tyyne Böök / Museovirasto - Historian kuvakokoelma Helsingin valtaus

Lähestyipä kello sitten kahdeksaa. Silloin käveli Siltasaarelta valkoisen lipun suojassa kolme miestä pitkä paperi kourassa nähtävästi neuvottelemaan. Yksi punakaartilainen, yksi miliisi ja yksi ryssänupseeri. – En tiedä lienenkö jo maininnut että "puolueeton" miliisi ainakin tässä katunurkkauksessa ammuskeli valkokaartia ja saksalaisia minkä suinkin vain ennätti. Se oli täydellinen punakaartilaiskomppania eikä mitään muuta.

Jaa. Niistä neuvottelijoista pidätettiin tähän "päävahtiin" heti se venäläinen. Kaksi muuta saivat jatkaa matkaansa. Vilhonkadulle päin he kämpivätkin noin 5 yli kahdeksan. Istuin akkunaan vartomaan neuvottelijain paluuta.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Noin 20 vaille 9 kulkikin sitten se harmaapukuinen punakaartilainen silmät sidottuina yksin, miliisi oli vangittu nähtävästi, kahden saksalaisen jonkun verran taaempana saattaessa Kaisaniemenpuoleista jalkakäytävää varovasti eteenpäin. Yritti kerran pysähtyä oikean jalkansa kengännauhaa kiinnittämään, mutta saksalaiset vain hoputtivat taipaleelle. Ja surullisen avuttomana mies edelleen sokkona taivalsi kävelykepin nenään sidottua valkoista riepua uutterasti heilutellen.

Noin 18 vaille 9 mies minun kelloni mukaan näkyvistäni hävisi Botanisen puutarhan aidan kohdalla. Arvelin, että antautumiseen oli vaadittu vastausta hyvinkin pian ja niinpä jäin jännityksellä odottamaan, mitä muutoksia lähimmät hetket tilanteeseen toisivat.

Vallitsi täydellinen hiljaisuus. Eivät edes Liisankadulla ammuskelleet. Verrattain kylmästi lähetteli aurinko säteitään ja ilma tuntui viileälle. Edellisenä päivänä palannut puurakennus Pitkänsillan keskikaupunginpuoleisessa päässä vielä silloin tällöin heikkojen tuulen tupsahdusten mukana lähetteli pieniä vaaleita pilviä ilmoille.

Kello ehti 5 vaille 9:ään. Yhä vain lepatteli työväentalon rautaisen lipputangon päässä se punainen kapea vimpeli, joka siellä sotaa ja murhaa jo parin kuukauden ajan oli symbolisoinut.

Eivätkö ne pähkähullut vieläkään antaudu? Eikö järki edes nyt pääse voitolle? Tuskin ehdin sitä itselleni selväksi tehdä, kun jo akkunalla edessäni oleva kelloni kerkisi siirtyä 2 minuuttia vaille 9:ään. Ei valkoisen vaatteen vilahdustakaan missään. Ei edes riekaletta näkyvissä.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Hullut! pääsi huuliltani. Samassa kuului mereltä päin kumea jyrähdys. Töölöön takaa yhtyi tuota pikaa siihen toinen ja seuraavassa silmänräpäyksessä näin työväentalon kattoon repeävän ammottavan aukon josta pöly ilmoille tuprahti. Samassa kuului myös kuiva, ankara, räiskähtävä paukahdus.

Helsingin Työväentalo torni tulessa 13.4.1918
Työväentalon torni tulessa 13.4.1918. Helsingin Työväentalo torni tulessa 13.4.1918 Kuva: Urho Kaukokallio©Helsingin kaupunginmuseo Helsingin työväentalo

Meni parisen hetkeä. Uusi jyrähdys. Ja taaskin uusi. Näkyvänä seurauksena iso aukko itse työväentalon torniin ja suuret ruskean savun sekoittamat, itsessään verrattain vaaleat savupilvet aivan katonrajassa työväentalon Eläintarhan puoleisessa osassa. Vielä muutama komea jyrähdys kauempaa. Sitten pieniä savupilviä työväentalosta. Tykkituli seisahtui. Vierähti hetkinen aikaa.

Silloin alkoi työväentalon vinnin akkunoissa niin veripunaisena kimallella ja kohta loimusi kattoaukosta liekkejä ulos. Leviten ja laajeten aluksi pääasiassa sivuille päin nuoleskelivat liekit vinnin eri osia. Kattopellit käyristyivät, pieni osa lentää tuprahti ilmaankin suurimman osan kuitenkin jäädessä paikoilleen. Valtavan suureksi kehittyi roihu semminkin sitten, kun liekit jo pääsivät juhlasalin katon läpi alemma ja salin itsensä akkunoista leiskusivat ilmoille. Näky oli kaamean valtava!

Kuvitusta
Kuvitusta Päiväkirja

Ja merkillisen kauan paloa kesti. Vasta jonkun verran yli 10 romahti katto sisään ja loimu väheni. Mutta yhä vielä oli itse torni – granaatti oli sytyttänyt talon aivan toisesta päästä, tuulen päältä viisaasti kyllä – paikoillaan. Liekit vasta nuoleskelivat sen juuria.

Pistäysin välillä omalle osastolleni, jossa minun 11 maissa piti tyhjentää eräs epäilty keskenmeno, hoitajatarneidit halusivat kuitenkin ruoalle ja niin kapusin takaisin ylimpään kertaan näkyä ja työväentalon häviötä seuraamaan. Kello mahtoi silloin olla noin 20 vaille 11 kun paikalleni ehdin, kenties vasta 1/2 11. Paraillaan kimaltelivat tornin alimmat akkunat punaisina sisältäpäin. Savua tuprahteli toisinaan itse tornissa olevista granaattien aukoista. Kauan en tarvinnut odottaa, kun jo liekit samoista paikoista ilmoille loimusivat. Ahneesti ne kuparilevyjä nuoleskellen pyrkivät yhä ylemmä ja ylemmä milloin minkin nurkan liitoskohdissa ilmoille näyttäytyen ja kielekkeitään heitellen. Valtava, kaamea, juhlallinen venekokkoa muistuttava näky.

Vähitellen kuumenivat kuparilevyt, koukistuivat ja sieltä täältä alkoi niitä maahan sekä Töölönlahteen paperiarkkien tavoin liidellä. Kohta alkoi vain itse tornin runko olla jälellä. Liekit olivat monen moneen kertaan lipputangon miltei ylimpään huippuun nuoleskellen pyrkineet, mutta aina silloin oli viiri ilmavirran mukana nokkansa niin korkealle nostanut, ettei siihen tuli tarttumaan päässyt.

Höyryten ja jo päästään tulessa se yhä vielä uhmaten lepatteli heikossa tuulessa. Mutta tuho sillekin läheni. Kun jo noin 2/3 viirin pituudesta oli ilmaan tuhkana hävinnyt kuumeni nähtävästi lopulta lipputankokin siinä määrin, että viiri tyvestäänkin syttyi tuleen. Silloin oli kaikki loppu.

Tulipa vielä toisia korkeampi lieska nuoleskellen viiritangon vartta ylöspäin, ja sen mukana humahti harmaana savupilvenä viirin viimeinen jäännös. Kansankavalluskunnan korkeimmalla keikkunut viiri hävisi harakoitten valtakuntaan!

Helsingin Työväentalo tulessa 13.4.1918
Työväentalo tulessa Kaisaniemestä nähtynä 13.4.1918. Helsingin Työväentalo tulessa 13.4.1918 Kuva: Fr. Elfving©Helsingin kaupunginmuseo Helsingin työväentalo

Vähitellen tippuivat samoihin aikoihin kaikki kuparilevytkin tornin rungosta alas ja itse runko jäi vain savuavana, läpinäkyvänä, humalasalkoja muistuttavana rottelona paikoilleen. Hetkisen kuluttua kallistui lipputanko rautatienasemalle päin ja lysähti sitten sisään. Kauan ei sen jälkeen liioin kulunut, kun jo itse torninrunkokin hävisi tornin sisään tykkänään. Vaalea savu vain kertoi menneestä suuruudesta. Siinä meni kansankavalluskunnan komea talo perikatoon. Ja itse kansankavalluskunta kai saa tehdä kohtapuoleen seuraa.

Helsingin Työväentalo pommituksen jälkeen 1918.
Työväentalon tuhoutunut juhlasali. Helsingin Työväentalo pommituksen jälkeen 1918. Kuva: Edvin Holmberg / Museovirasto - Historian kuvakokoelma Helsingin työväentalo

Käväisin sitten pyytämässä, että kosthållissa laitettaisiin saksalaisille voileipiä. Telefonoin sitte ja pyysin luvan saada heittää ne valkoisessa paketissa heille yli kadun. Kiitettiin! Ja niin toimitin sitten kiviaidan yli ison mytyn voileipiä heidän popsittavakseen.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Kohtapuoleen menin itsekin sitten hieman haukkaamaan aamiaista. Sieltä juostiin minut noutamaan tulisella kiiruulla, koska eräs saksalainen oli vastapäisen talon rappukäytävän edustalla haavoittunut. Joku viheliäinen salakyttä oli näet miehen ampunut läpi. Lehtisen Viljon olivat kuitenkin aikaisemmin saaneet käsiinsä ja hän kiiruhti apuun. Heti hommattiin myös ambulanssi, joka vei miehen mahdollisimman pian kirurgille operoitavaksi. - Viljo kertoi muuten nähneensä, kuinka se saksalainen upseeri iski pyssyn perällä yhden punakaartilaisen pään mäskiksi. Nähtävästi sen, jonka epäilivät murhanneen jo mainitsemani sotilaan.

Lauantai edistyi pikkuhiljalleen. Noin 1/2 2 maissa tuli Siltasaarelta nuorenpuoleinen nainen silmät sidottuina ja valkokaartilaisen saattamana nähtävästi taaskin neuvottelemaan. Siltasaarelaiset olivat ja osoittivat olevansa niin mahdottoman naiveja, että miltei minua, samaan kansaan kuuluvaa, hävetti. Hyi!

Jonkun verran yli 2 realilyseo lopultakin antausi ja ihmiset aivan tulvimalla tulvi vankeja mukamas vastaanottamaan sekoittaen kaiken järjestyksen ihan kokonaan. Eivätkä edes suojeluskuntalaiset sitä kyenneet kunnolla ylläpitämään. Hävetti oikein minuakin.

Pommitettu Borgströmin tupakkatehdas huhtikuussa 1918.
Pommituksen jälkiä päävartiossa ja Borgströmin tupakkatehtaassa. Pommitettu Borgströmin tupakkatehdas huhtikuussa 1918. Kuva: J.V.Winter©Helsingin kaupunginmuseo Borgströmin tupakkatehdas

Iltapuoleen pistäysin taasen pitkästä kotvasta kotiin. Matkalla voin sitten todeta, mitä satamasta päin kuulunut tykkien jyrinä oli merkinnyt. Lääninhallituksen, päävahdin, Borgströmin tupakkatehtaan sekä asunnon samoin Standertskjöldin talon pääty olivat verrattain pahasti runnellut. Senaatti sen sijaan oli päässyt hyvinkin vähällä.

Katajanokan sillankorvassa seisovan raitiotien lankapatsaan oli granaatti kokonaan katkaissut joten langat riipuskelivat jaloissa kadulla. Sillalla seisoskeli saksalainen vahti. Pulskia merisotilaita. Näkyivät kuuluvan laivoihin: " Westfalen", "Posen", "Kaiseradler" sekä muutamiin miinavenheisiin.

Saksalainen sotalaiva Posen Helsingissä 13.4.1918.
Saksalainen sotalaiva Posen Helsingin satamassa. Saksalainen sotalaiva Posen Helsingissä 13.4.1918. Kuva: Museovirasto - Historian kuvakokoelma Helsingin valtaus
Saksalaisia sotilaita Helsingissä 14.4.1918.
Saksalainen sotalaiva Eteläsatamassa. Saksalaisia sotilaita Helsingissä 14.4.1918. Kuva: Gunnar Lönnqvist©Helsingin kaupunginmuseo Helsingin valtaus

Kotiin päästyäni sidoin hankkimani Saksan lipun väliaikaiseen lipputankoon ja työnsin sen akkunasta liehumaan. Juhlalliselta tuo näytti.

Yöksi täytyi taasen kämpiä sairaalaan, sillä osastollamme oli ja on runsaasti heikkoja potilaita tätä nykyä. Kumma kyllä niistä sentään suhteellisen moni klaseeraa tautinsa kaikesta päättäen.

Kuvitusta
Kuvitusta leikekirjat (kulttuuriset objektit)

Iltapuhdetta viettivät täällä pienellä viftillä. Sundvall oli laittanut hunajan ja liköörikapselin avulla pirtusta verrattain hyvää sekoitusta. Sitä tarjoiltiin miehestä mieheen. Hurme, Relander, Sundvall, eräs liikemies Torsten Hjelt, joka piileskeli punaisia paossa täällä viikon päivät, sekä allekirjoittanut. Lopulta kaivoi Hjelt vielä esiin jonkun "dynamiittikonjakki"-pullon ja sekoitti sitä joukkoon. Läksin silloin pois ja jätin herrat skruuvaamaan. Kello oli noin 15 vaille 12.

Neljän ajoissa yöllä ajettiin minut jalkeille erästä aborttia tyhjentämään."

Kirjoittaja

Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.

Suojeluskuntalainen lääkäri Martti Johannes Siirala
Martti Johannes Siirala suojeluskuntalaisen univormussa. Suojeluskuntalainen lääkäri Martti Johannes Siirala Kuva: Martti Johannes Siiralan kuva-arkisto Suojeluskuntalainen

Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.

Myös Siiralan Airi-tyttären tyttärenpojasta tuli tunnettu kansainvälinen muusikko, Tuomas Holopainen on sinfonista metallia soittavan Nightwish-yhtyeen keulahahmo.

Seuraa nuoren helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjaa keväällä 1918.

Logo
Logo Kuva: Laura Rahinantti musiikki

Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.

Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?

Lääkäri Martti J. Siiralan päiväkirja 1918

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Musiikin kevät 1918

  • 20.1. Klarinetisti saapui pää sidottuna

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 20. päivä on sunnuntai. Toivo Kuula johtaa Viipurissa Kansankonsertin iltapäivällä klo 14. Orkesterin klarinetisti tulee paikalle pää sidottuna. Mitä on tapahtunut? #musiikinkevät1918

  • 22.-23.1. Sisällissodan ensimmäinen siviiliuhri Viipurissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Tammikuun 22.-23. välisen yön Alma ja Toivo Kuula joutuvat viettämään Viipurin teatterin suojissa. He eivät pääse pois teatteriesityksen jälkeen, sillä kaupungin kaduilla ammutaan. Jännittynyt yö vaatii myös ensimmäisen siviiliuhrinsa. #musiikinkevät1918

  • 19.2. Voimme Jumalan kiitos hyvin!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa postikortin äidille ja nuorimmalle sisarelleen Saimille Lappeenrannan Skinnarilaan. Hanna Silventoinen on ollut alkuvuonna Ammin apuna Säiniöllä pientä Sinikka-tytärtä hoitamassa.

  • 19.2. Raakoja murhia ja taisteluita Viipurissa ja Kannaksella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Helmikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula tarttuu jälleen kynään ja jatkaa Arvo-veljelle Vaasaan kirjoittamaansa kirjettä. Hän on aloittanut kirjeen jo lähes kuukausi sitten, 28. tammikuuta, mutta ei ole saanut kirjettä postiin.

  • 6.3. Mitenkä voitte todistaa että asutte Säiniöllä?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 6. päivänä Alma ja Toivo Kuula käyvät Viipurissa. Papereita tarkastetaan usein ja tarkastus on sekavaa. Punaisten ja venäläissotilaiden välisen kahakoinnin takia kotiin päästään palaamaan vasta seuraavana päivänä.

  • 17.3. Päivät ovat loputtoman pitkät

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 17. päivänä Toivo Kuula lähettää veljelleen Arvo Kuulalle kirjoittamansa pitkän kirjeen tämän vaimolle Irenelle. Toivo ei tiedä veljensä osoitetta ja miettii sitäkin mahdollisuutta, että veli ei olisi enää elossa.

  • 23.3. Missä viipyvät valkoiset miehet?

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 23. päivänä säveltäjä Toivo Kuula aloittaa uuden kirjeen veljelleen Arvolle Vaasaan. Hän on tuskastunut sodan seisahtuneeseen tilanteeseen Kannaksella. Kahden päivän kuluttua Toivo jatkaa kirjettä ja kertoo itseään riemastuttaneesta jutusta.

  • 24.3. Kirje Skinnarilan hovista: "Huhun mukaan Arvo on kuollut."

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 24. päivänä Skinnarilan hovissa Lappeenrannassa on aloitettu kirje Ammi Kuulalle. Uutisia kirjoittavat Ammin äiti Hanna Silventoinen sekä pikkusisko Saimi. Huhu kertoo että Toivon veli Arvo olisi kuollut.

  • 27.3. Viulisti Juho Junno on kuollut punaisten riveissä

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Maaliskuun 27. päivänä Toivo Kuula kuulee että hänen veljelleen Arvolle olisi sattunut onnettomuus. Hän kuulee myös että yksi hänen Viipurin orkesterinsa viulisteista, Juho Junno, on kuollut punaisten riveissä.

  • 3.4. Olen melkein varma että olet kuollut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on ohi. Alma ja Toivo Kuula ovat pitäneet kirkkokonsertin toisena pääsiäispäivänä Viipurin Uudessa kirkossa. Toivo on yhä epätietoinen veljensä Arvon kohtalosta.

  • 17.4. Ei uskalla liikahtaa missään seiniensä ulkopuolella

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 17. päivänä Toivo ja Alma Kuulan kodin ympäristössä Viipurin lähellä Säiniöllä ei ole tapahtunut mitään. Hiljaisuus tarkoittaa ettei pelastusta kuulu ja Toivo joutuu yhä pelkäämään.

  • 19.4. Punaiset pakolaiset vyöryvät Wiipuriin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 19. päivänä säveltäjä Toivo Kuula haluaisi tehdä jotain hyödyllistä, mutta joutuu yhä piileskelemään kotona sisätiloissa. Hän ei ole tietoinen kymmenen kilometrin päähän Viipuriin vyöryvästä punaisisten pakolaisten virrasta.

  • 25.4. Kauhun vallassa vietimme yön kellarissa

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 25. päivänä Kuulan taitelijaperheessä ollaan helpottuneita, sillä Säiniö on vapautettu punaisten vallasta. Vapautusta ovat edeltäneet yölliset kauhun tunnit pimeässä pihakellarissa.

  • 29.4. Vietimme kahden hääpäiväämme hiljaisesti

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Huhtikuun 29. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa viimeisen kevään 1918 päiväkirjamerkinnoistään. Edessä ovat tuskien täyttämät viikot, mutta sitä hän ei vielä tiedä.

  • 12.5. Hyvä Jumala, miksi tällainen rangaistus, tällainen onnettomuus!

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 12. päivänä laulajatar Alma Kuula kirjoittaa Viipurista kirjeen sisarelleen ja langolleen Oili ja Wäinö Siikaniemelle Helsinkiin. Alma on istunut vakavasti loukkaantuneen miehensä Toivo Kuulan vierellä toukokuun 2. päivästä lähtien.

  • 15.5. Toivon tila huonontunut

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 15. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan. Toivon tila on huonontunut.

  • 19.5. Toivo kuoli lauantai-iltana

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 19. päivänä laulajatar Alma Kuula lähettää Viipurista lyhyen, järkyttävän sähkeen Toivon veljelle Arvo Kuulalle Vaasaan: "Toivo kuoli lauantai-iltana."

  • 24.5. Sähke Vaasaan: Toivo haudataan Helsinkiin

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 24. päivänä Alma Kuulan lanko Väinö Siikaniemi lähettää sähkeen Helsingistä Vaasaan. Hän välittää tiedon Toivon hautajaisista.

  • 28.5. Toivo Kuula haudataan tänään

    Taiteilijapari silminnäkijänä sisällissodan Viipurissa.

    Toukokuun 28. päivänä Toivo Kuula haudataan Helsingin Vanhalle hautausmaalle. Hautajaiset ovat näyttävät ja niistä muodostuu vaikuttava, koko Suomen kulttuurielämän yhteinen surutilaisuus.

  • 13.1. Kansalaisjuhla ilman vasemmistoa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 13. päivänä 1918 Kansallisteatterissa järjestettiin itsenäisen Suomen kunniaksi Kansalaisjuhla. Vasemmisto ei osallistunut tilaisuuteen. Myös säveltäjä Jean Sibelius piti juhlaa huonona ajatuksena.

  • 19.1. Kielitaistelu Jääkärimarssin tahdissa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 19. päivänä 1918 Jääkärimarssi esitetään ensimmäisen kerran julkisesti akateemisessa itsenäisyysjuhlassa Helsingin yliopiston avajaisissa. Vaan kumpi esittää marssin ensimmäisenä, YL suomeksi vai Akademiska Sångföreningen ruotsiksi? Sibelius ei tule paikalle, eikä marssin säveltäjän nimeä vielä paljasteta.

  • 28.1. Mikä häpeä kansallemme ja maallemme

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Tammikuun 28. päivänä Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa levottomuuksista, jotka ovat puhjenneet edellisenä päivänä Helsingissä. Edeltänyttä viikkoa on leimannut Jääkärimarssin menestys.

  • 2.2. Minun vuoroni tulee kyllä pian…

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 2. päivänä Jean Sibelius kokee henkensä uhatuksi punaisten hallitsemassa Järvenpäässä, onhan hän Jääkärimarssin säveltäjä.

  • 5.2. On kielletty menemästä ulos

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 5. päivänä säveltäjä Jean Sibelius haluaa unohtaa rajat, joita punaiset ovat hänelle asettaneet ja keskittyä tärkeimpään, sinfonioihinsa.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 52-vuotias säveltäjä kysyy, olisiko hänestä taistelijaksi? ”Teen V Sinf I osaa. Hyvä päivä mitä säv. tulee. Aino mennyt Halosille onnittelemaan pienen tytön syntymästä.

  • 14.2. Punaiset jälleen Ainolassa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 14. päivänä Sibelius tuntee, että hänen kotinsa on häväisty. Punakaartilaiset ovat jälleen tunkeutuneet Ainolaan.

  • 17.2. Veli Christian vangittu

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 17. päivänä Sibelius saa Ainolaan tiedon, että punaiset ovat pidättäneet hänen pikkuveljensä Christianin, Lapinlahden mielisairaalan ylilääkärin.

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Helmikuun 19. päivänä kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen Ainolaan ja painostaa Sibeliusta pakenemaan Helsinkiin.

  • 20.3. Oma maa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 20. päivänä, keskellä sotaa Sibelius saa valmiiksi teoksen, joka on ylistyslaulu Suomen luonnolle.

  • 23.3. Näe nälkää ja vaikene

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Maaliskuun 22.-23. päivänä Jean Sibelius kirjoittaa nälänhädästä. Säveltäjä laihtui sotakeväänä 20 kiloa.

  • 9.4. Väärää rahaa

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 9. päivänä Jean Sibelius myy kaksi juuri säveltämäänsä pikkukappaletta kustantajalle. Myöhemmin selviää, että hänelle maksettu palkkio oli väärennettyjä seteleitä.

  • 14.4. Keskellä pommituksia

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 14. päivänä Sibelius kuvaa tunnelmiaan Helsingin valtauksen keskellä.

  • 20.4. Jääkärimarssi soi saksalaisten upseerien kunniaksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 20. päivänä Helsingin kaupunginorkesteri pitää ensimmäisen konsertin kolmeen kuukauteen. Tilaisuus on kunnianosoitus saksalaisille upseereille, ja Sibelius johtaa siellä itse Jääkärimarssin.

  • 22.4. Näyttelijä Elli Tompuri saa idean

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 22. päivänä Kansallisteatterin näyttelijä Elli Tompuri puuhaa hyväntekeväisyysjuhlaa yhdessä Sibeliuksen kanssa.

  • 30.4. Gösta Schybergsonin muistoksi

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 30. päivänä Sibelius saa valmiiksi kaksi mieskuorolaulua murhatun Gösta Schybergsonin runoihin.

  • 4.5. Aino Ackté tulkitsee Sibeliusta

    Jääkärimarssin säveltäjä sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä Sibelius on seuraamassa, kun Aino Ackté ja Oskar Merikanto harjoittelevat hänen laulujaan.

  • Katarina Sibelius - säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Jaakko Ilves ja Timo Kilpi muistelevat isoäitiään.

    Keväällä 1918 säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina joutuu sisällissodan silminnäkijäksi. Päiväkirjassaan hän kertoo mm. koulumatkasta luotisateessa, rakastetustaan, joka kaatui rintamalla, saksalaisista Helsingissä, punavangeista Kauppatorilla, ja isästään sinfoniakonsertin johtajana. Lue mitä lapsenlapset viulutaiteilija Jaakko Ilves ja toimittaja Timo Kilpi kertovat Katarinan myöhemmistä vaiheista. Lue Katarinan päiväkirjaa 28. tammikuuta alkaen.

  • 28.1. Luotisade koulumatkalla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 28. päivänä säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina kavereineen on tulossa Suomalaisesta Yhteiskoulusta. Yllättäen tyttöjoukko joutuu keskelle ammuskelua Helsingin keskustassa.

  • 29.1. Rakastuneen ylioppilaan jäähyväiset

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 29. päivänä ylioppilas Erik Hernberg tulee heittämään hyvästit Katarina Sibeliukselle ja pakenee sitten Helsingistä liittyäkseen valkoisten joukkoihin. Nuoret eivät tiedä, että tämä on heidän viimeinen kohtaamisensa.

  • 31.1. Sankarittaren kotiinpaluu

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Tammikuun 31. päivänä Katarina Sibelius on päässyt Helsingistä kotiin Järvenpään Ainolaan ja kertoo kotiväelle seikkailuistaan sisällissodan ensimmäisinä päivinä.

  • 1.2. Voi, miksi en ole mies!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 1. päivänä 15-vuotias koulutyttö Katarina Sibelius haluaisi palvella isänmaataan suojeluskuntalaisena.

  • 2.2. En pelkää punakaartilaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 2. päivänä Katarina Sibelius kirjoittaa punaisten julistamasta ulkonaliikkumiskiellosta ja Ainolan ahdistavasta tunnelmasta.

  • 8.2. Ainola on kuin vankila

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 8. päivänä Katarina Sibelius tuntee olevansa kotona Ainolassa kuin vankilassa. Naapurien tapaaminen herättää hänessä kuitenkin toivon.

  • 9.2. Rakastunut valkokaartilainen tervehtii

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 9. päivänä säveltäjä Sibeliuksen tytär 15-vuotias Katarina saa terveiset rintamalta rakastuneelta valkokaartilaiselta.

  • 11.2. Salaiset aseet hameiden alla

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 11. päivänä Katarina Sibelius tapaa naapurikartanon nuoria, joilta hän kuulee Mannerheimin joukkojen etenemisestä ja tyttökavereista, jotka salakuljettavat aseita valkoisille Helsingissä.

  • 12.2. Punakaarti tulee Ainolaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 15-vuotias koulutyttö kysyy, miten meille käy?

  • 19.2. Pako Ainolasta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 19. päivänä Katarina Sibelius on pakahtua jännityksestä. Kapellimestari Robert Kajanus ilmestyy yllättäen punakaartilaisten saattamana Ainolaan.

  • 21.2. Salaa ruumishuoneella

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 21. päivänä Jean Sibeliuksen perhe on juuri saapunut Ainolasta evakkoon Helsinkiin ja asettunut asumaan säveltäjän veljen kotiin. Kaupunkiin päässyt 15-vuotias Katarina lähtee heti seikkailemaan.

  • 24.2. Onko Erik kaatunut?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 24. päivänä Katarina Sibeliusta piinaavat huhut valkokaartiin liittyneen ystävän Erik Hernbergin kaatumisesta.

  • 25.2. Pappa kehuu Erikiä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 25. päivänä koko suku osoittaa myötätuntoa Katarina Sibeliukselle, jonka mielitietty on rintamalla.

  • 27.2. Voit olla ylpeä Erikistä!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 27. päivänä 15-vuotias Katarina on itkuherkällä tuulella, kun kaikki kehuvat hänen Erikiään.

  • 28.2. Nyt se tapahtui

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Helmikuun 28. päivänä Katarina Sibelius saa tiedon rakastettunsa kuolemasta.

  • 3.3. Miksi juuri hänen piti kuolla?

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 3. päivänä Katarina Sibelius kertoo käynnistään kuolleen rakastettunsa vanhempien kodissa.

  • 7.3. Tunne jota ei näytä muille

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 7. päivänä Katarina Sibelius suree rakastettuaan ja kohtaa epähienoja ihmisiä.

  • 8.3. Kyllä meillä sentään oli taivaallista!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 8. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius muistelee hyviä hetkiä, joita hän ehti viettää sodassa kuolleen rakastettunsa kanssa.

  • 14.3. Joka yö näin hänestä unta

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 14. päivänä Katarina Sibeliuksen silmissä kuollut rakastettu käy entistä arvokkaammaksi.

  • 21.3. Rakastan musiikkia

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 21. päivänä 15-vuotias Katarina Sibelius joutuu yllättäen tilanteeseen, jossa hänen pyhimpiä arvojaan loukataan.

  • 22.3. Bobi Sivén kutsuu kahvilaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Maaliskuun 23. päivänä Katarina törmää kadulla tuttuun nuorukaiseen, valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin. Tietääkö Katarina, että Bobi rakastaa häntä?

  • 4.4. Bobi Sivénin kanssa Kaivopuistossa

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 4. päivänä Katarina törmää jälleen valkoiseen aktivistiin Bobi Sivéniin, joka kutsuu hänet kanssaan Kaivopuistoon.

  • 5.4. Se ei voi enää kestää kauan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 5. päivänä Katarina odottaa jo kärsimättömänä saksalaisten joukkojen saapumista Helsinkiin.

  • 7.4. Oma rakas pappani, jota jumaloin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 7. päivänä Katarina kirjoittaa aikuisista, jotka ymmärtävät ja kannustavat häntä. Hän mainitsee mm. mummon, Kasper- ja Eerik-enot ja – ennen kaikkea isänsä.

  • 9.4. Toivorikasta jännitystä

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 9. päivänä Katarina tapaa koulunsa johtajattaren Trollen, jolla on tietoa saksalaisten sotajoukkojen suunnitelmista. #musiikinkevät1918 Punaisten ylin johto, Kansanvaltuuskunta oli poistunut Viipuriin jo neljä päivää aikaisemmin.

  • 11.4. Voi näitä onnettomia punaisia!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 11. päivänä Katarina säälii Helsinkiin jääneitä punaisia, jotka aikovat taistella viimeiseen mieheen.

  • 12.4. Salaman iskulla käsitimme: saksalaiset!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 12. päivänä Katarina katsoo ulos ikkunasta ja näkee saksalaisten sotilaiden hyökkäävät pitkin Töölön kallioita.

  • 15.4. Kyllä työ on sentään ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 15. päivänä Katarina on jälleen täyttämässä patjoja, eikä ymmärrä tyttökavereitaan, jotka vierovat ruumiillista työtä ja flirttailevat kaupungilla sotilaiden kanssa.

  • 17.4. En unohda häntä, en koskaan

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 17. päivänä Katarina ajattelee yhä mielitiettyään, Kirkkonummella helmikuussa ammuttua valkokaartilaista Erik Hernbergiä.

  • 29.4. Kaikki on niin ihanaa!

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Huhtikuun 29. päivänä Katarina saa vapautuksen koulunkäynnistä.

  • 1.5. Bobi Sivén kutsuu tanssiin

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 1. päivänä valkoinen aktivisti Bobi Sivén pyytää Katarinan tanssiin.

  • 9.5. Itkin kun pappa johti

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Toukokuun 9. päivänä Katarina istuu kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konserttia, jonka kapellimestarina toimii hänen isänsä, säveltäjä Jean Sibelius.

  • 22.7. Minulla oli jalassa Eerikin tennistossut

    Säveltäjän tytär silminnäkijänä sisällissodassa.

    Kesällä 1918 Katarina suree yhä rakastettuaan, nuorta ylioppilasta ja valkokaartilaista Erik Hernbergiä. Hän päättää lähteä Kirkkonummelle, missä Erik murhattiin helmikuussa.

  • Väinö Pesola - musiikkielämän sillanrakentaja

    Säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään.

    Keväällä 1918 Väinö Pesola, 32-vuotias poikamies, työväenkuorojen johtaja, sävellyksen ja filosofian opiskelija seurasi aitiopaikalla Helsingin Työväentalon naapurissa sisällissodan tapahtumia ja piti niistä päiväkirjaa. Mitä Väinölle sodan jälkeen tapahtui, millaisen elämän hän eli? Kuoronjohtaja ja säveltäjä Tapani Länsiö kertoo isoisästään. #musiikinkevät1918

  • Väinö Pesola - työväenkuoron johtaja kahden tulen välissä

    Työväenmusiikkimies sisällissodan Helsingissä.

    Syksyllä 1917 nuori kuoromies Väinö Pesola johtaa Helsingin Työväenyhdistyksen mieskuoroa ja kirjoittaa sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen. Päiväkirjassaan hän pohtii kiristyvää yhteiskunnallista tilannetta ja omaa ristiriitaista suhdettaan työväenliikkeeseen. Lue juttu ja seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa 21. tammikuuta alkaen.

  • 21.1. Odotetaan yhteiskunnallisen kumouksen alkua

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 21. päivänä työväenkuorojen johtaja ja Työmies-lehden musiikkiarvostelija Väinö Pesola kuuntelee naapurista Työväentalolta kantautuvia kummia ääniä. Kaksi päivää aikaisemmin hän on ollut todistamassa Sibeliuksen Jääkärimarssin kantaesitystä Yliopistolla.

  • 26.1. Tuli Työväentalon tornissa

    Työväenmusiikkimies silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä

    Tammikuun 26. päivän iltana Väinö Pesola näkee tulen Helsingin Työväentalon tornissa. Se on sovittu merkki, hän tietää. Vallankumous on alkanut.

  • 28.1. Punakaarti on vallannut pankit, senaatin, yliopiston…

    Silminnäkijänä 28.1. 1918 sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kävelee Helsingin keskustassa ja kohtaa ammuskelevia punakaartilaisia. Edellisen päivän kuoroharjoitukset jäivät väliin, sillä Pesolaa ei houkutellut kulku pistinniekkojen läpi Työväentalolle.

  • 30.1. Ajan jättiläisryöpyissä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Tammikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolaa painavat sisällissodan keskellä myös raha-, nais- ja tenttihuolet.

  • 3.2. Hän joko häpesi tai piti minua kirottuna porvarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 3. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katsoo tiukasti punakaartiin liittyneitä kuorolaisiaan, kun törmää näihin kaupungilla. Miehet eivät tervehdi, vaan kääntävät päänsä pois. Häpeästäkö?

  • 5.2. Sosialistit ovat syöneet oman oksennuksensa

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten tekemiä murhia, miettii pakoa Helsingistä ja tuskailee onnetonta naisseikkailuaan.

  • 14.2. Edessä pikainen nälkäkuolema koko kansalle

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola on nousee ruokapöydästä nälkäisenä. Puuro on loppu, pian myös voi ja liha, sitten on enää puolimädäntyneitä perunoita ja silakoita.

  • 23.2. Pako Pariisiin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola juhlii naisystävänsä kanssa ravintola Pariisissa ja kuvittelee hetken, että on rauha. "Heikki Ojansuu kiusallisena. Pariisissa. Sain osittaiset reput. Neljä vastausta oli ihan oikein, kolmeen oli heikosti vastattu.

  • 25.2. Veljet vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii poliittista väittelyä, jonka hän on juuri käynyt pikkuveljensä Vilhon kanssa.

  • 26.2. Mikä lopettaa traagillisen maan katastrofin?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kirjoittaa pohjoisen "lahtareista" ja etelän punakaarteista, jotka touhuavat "ryssien" kanssa. Hän on lopenkyllästynyt sotaan ja alituiseen nälkään.

  • 28.2. Thomén veljesten murha

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kauhistuu punaisten murhaamien Thomén veljeksen kohtaloa. Helsinkiin on myös alkanut tulla meren yli pakolaisia.

  • 3.3. Kirkkonummen ”sankarit” vankeina reaalilyseolla

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 3. päivänä Väinö Pesola silmäilee Kirkkonummen taistelussa antautuneiden valkoisten nimilistaa. Sotavangit on tuotu Helsinkiin ja sijoitettu tilapäiseen vankilaan Liisankadun Ruotsalaiseen reaalilyseoon.

  • 4.3. Suomen Sosialistinen Työväentasavalta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta on sulaa hulluutta kuvitella, että punaiset voittavat, ja Suomessa ja Venäjällä siirrytään täysin uuteen järjestelmään.

  • 6.3. Räjähdys yöllä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee öistä räjähdystä, jollaisiin sodan keskellä saa tottua.

  • 7.3. Hermoherkkä kämppäkaveri

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 7. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo kämppäkaveristaan, joka pelkää sotaa.

  • 10.3. Musiikkianalyysin välttämättömyys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 10. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola uppoutuu säveltämiseen ja vertailee maestrojen Erkki Melartinin ja Heikki Klemetin opetuksia.

  • 11.3. Punaiset hautajaiset

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 11. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tuntee myötätuntoa surevaa työläisperhettä kohtaan, mutta suhtautuu kriittisesti punaisten hautajaiskulkueeseen.

  • 12.3. Vanhemmat vastakkain

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 12. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo lapsuudenkotinsa rintamalinjoista, joista yksi kulkee sosialisti-isän ja porvari-äidin välissä.

  • 14.3. Säveletär suhtautuu viileästi

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolasta tuntuu, että taidemusiikkipiirien Säveletär-lehti ei halua hänen kirjoituksiaan.

  • 16.3. Bolshevismi tappaa koko sosialismin!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola aavistaa sisällissodan ratkaisun lähenevän ja taantumuksen olevan tulossa.

  • 17.3. Räätäli senaattorina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 17. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle selviää, että tuttu kuorolaulaja, räätäli Emil Peltonen onkin senaattori - ja mies itse kieltää koko asian.

  • 18.3. Kuoronjohtaja Heikki Klemetin vapaaehtoinen vankeus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 18. päivänä, kun Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola istuu henkevässä seurassa helsinkiläiskahvilassa, kuoronjohtaja Heikki Klemetti näkee nälkää piilossa ullakolla.

  • 20.3. Huomenna ne tulevat

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Väinö Pesola pelästyy kuullessaan, että Työväentalon naapurista olisi hyvä hakeutua yöksi muualle.

  • 28.3. Itsekkäät ja röyhkeät

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuvaa, miten helsinkiläiset käyttäytyvät nälänhädän keskellä.

  • 30.3. Yksityiset telefoonit suljetaan

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tilanteen kiristyvän kiristymistään, ulkona liikkumista rajoitetaan lisää, puhelimet suljetaan ja ruokaa riittää vain kansankeittiöille.

  • 31.3. Häpeä Aarne Orjatsalo!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Maaliskuun 31. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola haukkuu Aarne Orjatsalon, Suomen parhaan näyttelijän ja punakaartilaisen.

  • 1.4. Vuokraemännän tositarina

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 1. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuuntelee, kun vuokraemäntä kertoo hänelle karun elämäntarinansa.

  • 2.4. Satu Tampereen valloituksesta

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola näkee sielunsa silmin taistelun Tampereesta.

  • 4.4. Saksalaiset tulevat!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 4. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola tietää jo, että saksalaiset lähestyvät Helsinkiä.

  • 5.4. "Senaatti" siirtynyt Viipuriin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 5. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola lukee lehdestä, että punaisten ylin johto, Suomen kansanvaltuuskunta on siirtynyt Helsingistä Viipuriin.

  • 6.4. Porvariston hulluus on nyt kiehumapisteessä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola ihmettelee porvaristoa, joka pelkää punaista pakkovaltaa ja levittää huhuja saksalaisten tulosta Helsinkiin.

  • 14.4. Elämäni vaiherikkaimmat hetket

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 14. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa kahden aikaisemman päivän tapahtumiin. Hän ei enää uskalla nukkua öitä kotonaan Työväentalon naapurissa ja tiedonjano ajaa hänet kaupungille tuttuja etsimään.

  • 16.4. Helsingin valtaus

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 16. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola palaa muutaman päivän takaiseen Helsingin valtaukseen. Kun taistelu alkaa, Pesola löytää turvapaikan Rautatientorin laidalta ja seuraa sodan etenemistä sekä kellariluukusta että puhelimen välityksellä.

  • 21.4. Työväentalo tulessa!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 21. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo tuskan hetkestään, kun hän kuulee, että Työväentalo on tulessa.

  • 22.4. Saksalaisen sotilaan ylistys

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 22. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo saksalaisesta sotilaasta ja saksalaisten sotilaiden hautajaisista, joissa hän oli laulamassa Suomen Laulun kanssa.

  • 23.4. Olen hoippunut nälästä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo nälänhädästä, joka jatkuu, vaikka vallanpitäjät Helsingissä ovat vaihtuneet.

  • 24.4. Kaatuneita laulajasankareita

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 24. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa sodassa kaatuneita Ylioppilaskunnan Laulajia.

  • 25.4. Laulua olenkin jo kovin kaivannut

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kokoaa Työväenyhdistyksen Mieskuoroa ensimmäisiin harjoituksiin sitten Helsingin valtauksen.

  • 26.4. Taantumus tulee

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 26. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola odottaa uutta sosialistista sanomalehteä ja ymmärtää tasavallan kannattajia.

  • 28.4. Narrien paraati

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 28. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola katselee suomalaista sotilasparaatia ja miettii vallitsevan kurjuuden syitä. #musiikinkevät1918

  • 30.4. Rakkaustarinan yllättävä käänne

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Huhtikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola saa tietää, että lapsuudenystävä, joka vei hänen rakastettunsa, on murhattu.

  • 2.5. Synkkä vappu

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola vertaa vapunviettoa 1918 ja vuotta aikaisemmin.

  • 4.5. Selviääkö prof. Ilmari Krohn elävänä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 4. päivänä filosofian ylioppilas Väinö Pesola lukee tenttiin ja toivoo, että Haminassa punaisten vangiksi joutunut Helsingin yliopiston musiikkitieteen professori Ilmari Krohn selviäisi hengissä.

  • 6.5. Nainen osaa liverrellä

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 6. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola pohtii kutsuntoja, kotiolojaan ja naissuhdettaan.

  • 8.5. Saako Työmiehen entinen musiikkiarvostelija töitä?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 8. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolalle luvataan töitä opettajana. Pesola pelkää kuitenkin saavansa potkut, jos tieto menneisyydestä Työmiehen musiikkiarvostelijana tulee ilmi.

  • 11.5. Jääkärimarssin runoilija kihloihin

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 11. päivänä sota on takana ja kuoronjohtaja Väinö Pesola saa aiheen kertoa kuorolaistensa romansseista. Yhden Nuori Laulu -sekakuoron neitosista kihlaa kuuluisa runoilija-jääkäri Heikki Nurmio.

  • 24.5. Mikä seuraa tätä hirveää aikaa?

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Toukokuun 21.–24. päivinä kuoronjohtaja Väinö Pesola pääsee läpi musiikkitieteen tentistä ja tähtää maisteriksi vielä kevään aikana. Pesola kuulee jälleen kuolinuutisia; säveltäjä Toivo Kuula on kuollut saamiinsa vammoihin Viipurissa ja toimittaja Irmari Rantamala vankikuljetuksessa Suomenlinnaan.

  • 2.6. Maisteri on virallinen tittelini!

    Silminnäkijänä sisällissodan Helsingissä.

    Kesäkuun 2. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola valmistuu Helsingin yliopistosta musiikkitieteen maisteriksi.

  • 27.1. Sisällissota syttyy ja oopperalaulaja juuttuu Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    27. tammikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Vaasassa jälkimmäisen kahdesta konsertistaan. Sota syttyy konsertin jälkeisenä yönä eikä hän pääse palaamaan Helsinkiin perheensä luokse.

  • 18.2. Jääkärit saapuvat Vaasaan

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    18. helmikuuta oopperalaulaja Wäinö Sola on paikalla, kun jääkäreiden etujoukko, 85 miestä, saapuu meriteitse Saksasta Vaasaan.

  • 1.4. "Lahtarien laulaja" ei saa esittää Jääkärimarssia Savonlinnan kirkossa

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola pitää Savonlinnassa viimeisen sotakonserteistaan. Hän on kiertänyt valkoisten hallitsemilla pohjoisilla alueilla. Elli Sola saa Helsingissä punaisten lehdistä tiedon, että "lahtarien laulaja", puoliso ja lasten isä on elossa.

  • 16.4. Ihmettelet varmaan kun saat tämän kirjeen

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 16. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on Karjalankannaksella Antreassa. Hän kirjoittaa ensimmäisen kirjeen kotiin Helsinkiin sitten tammikuun lopun, jolloin hän sisällissodan sytyttyä joutui konserttikiertueellaan jäämään Vaasaan.

  • 17.4. Mitenkä ne ipanat voivat siellä?

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 17. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on Kannaksella Antreassa ja jatkaa kirjettä kotiin. Hän kyselee perheen vointia, vaikka ehkä tietääkin ettei tule saamaan kirjeeseen vastausta.

  • 23.-24.4. Kuka luuli että se näin kauan kestää

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 23. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on runsaan 20 kilometrin päässä punaisten hallitsemasta Viipurista. Huhtikuun 24. päivänä hän on ollut tasan kolme kuukautta poissa kotoa ja vailla yhteyttä perheeseensä.

  • 26.4. Hyvä jos voi säilyttää itsensä täihin tulemasta

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 26. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on valkoisten joukkojen mukana vain viiden kilometrin päässä Viipurista. Vaatteita ei ole voinut riisua pitkään aikaan, sillä koko ajan on pitänyt olla valmiina lähtöön.

  • 28.4. Wapaus on verellä ostettava

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Huhtikuun 28. päivänä Viipuri on yhä punaisten hallussa. Oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola odottaa ratkaisun tapahtuvan tänään.

  • 1.5. Raju vappujuhla Viipurin Seurahuoneella

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola tapaa taiteilijapari Alma ja Toivon Kuulan keskellä katua Viipurissa. He kaikki osallistuvat meluisaan voitonjuhlaan Seurahuoneella. Sola syö illallista jääkäriluutnantti Pekka Heikan kanssa.

  • 4.5. Odotan upseeripolettiani

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukokuun 4. päivänä vääpeli Wäinö Solalla on kädet täynnä työtä. Saksalaisen eversti Ulrich von Colerin joukkojen kirjuri ennättää kuitenkin kirjoittaa kotiin.

  • 11.5. Viimeinkin yhteys perheeseen!

    Laulaja valkokaartissa sisällissodan Suomessa.

    Toukouun 11. päivänä oopperalaulaja, nyt vänrikki Wäinö Sola kirjoittaa Viipurista iloisena kirjeen kotiin Helsinkiin. Hän on viimein saanut tietoja kotoa, mutta ei vielä ole aivan varma kuinka kaikki siellä on sujunut.

  • Säveltäjä Aarre Merikanto liittyy valkoisiin ja ryhtyy taistelijaksi

    Keväällä 1918 nuori Merikanto on jo nimeä luonut taiteilija.

    Syksyllä 1917 uraansa aloitteleva säveltäjä Aarre Merikanto on osallistunut valkoisen kaartin harjoituksiin. Hän on valmis puolustamaan ase kädessä 6. joulukuuta julistettua itsenäisyyttä. Helmikuussa 1918 joukot joissa Merikannon taistelee, antautuvat Kirkkonummella ja heidät kuljetetaan vankilaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Helsingin Kruununhakaan. Lue juttu ja seuraa Aarre Merikannon tarinaa keväällä 1918.

  • 28.2. Kuuden viikon vankeus Kruununhaassa alkaa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Helmikuun 28. päivän vastaisena yönä 467 Kirkkonummella antautunutta suojeluskuntalaista kuljetetaan kahdella junalla Helsinkiin. Vangit sijoitetaan Ruotsalaiseen reaalilyseoon Liisankadulle, nykyisen Sibelius-lukion tiloihin Kruununhakaan.

  • 4.3. Aika menee tupakoidessa ja kirjoja lukiessa

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 4. päivänä Aarre Merikanto kirjoittaa poikkeuksellisen pitkän kirjeen kotiin. Aarren vanhemmat Liisa ja Oskar Merikanto asuvat Korkeavuorenkadulla, vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä Ruotsalaisesta reaalilyseosta.

  • 13.3. Kuinka hauskaa, että on taas kodak!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 13. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa tiedetään ensin, että 'kaakkaon' pitäisi taas päästä läpi, mutta illalla asia onkin jo päinvastoin. Aarre iloitsee myös uudesta kamerasta.

  • 16.3. Kunpa, kunpa vaan pian täältä pääsisi!

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 16. päivänä Aarre Merikanto tuskailee vapauden perään. Keskittyminen on vaikeaa, mutta siitä huolimatta hän on saanut joitain säveliä paperille.

  • 19.3. Tänään aamiaisella saimme syödä perunoita vaikka kuinka paljon

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 19. päivänä Ruotsalaisen reaalilyseon vankilassa saa aamiaisella syödä vatsansa täyteen perunoita. Aarre Merikanto kätkee niitä myös taskuihinsa. Helsinkiläinen lääkäri Martti Johannes Siirala on myös kuullut tarkempia tietoja vankien oloista.

  • 20.3. Vankilassa podetaan vatsavaivoja

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 20. päivänä Ruotsalaisessa reaalilyseossa on aamulla ollut hauska "intermezzo". Vankilassa päästään viimein dussiin ja suklaatakin taas kaipaillaan.

  • 24.3. Hemmoteltu valkoinen vanki

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Maaliskuun 24. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto on saanut vankilaan paitsi jälleen kukkasia, myös runsaasti postia: "Olipa se satsi. Viiet paketit, kuuet kirjehet!" Hän tuntee itsensä perin hemmotelluksi.

  • 3.4. Mämmilähetys saapuu ja viulusävellys valmistuu

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 3. päivänä pääsiäinen on jo vietetty, mutta Aarre Merikanto saa vasta nyt mämmilähetyksen vankilaan. Myös sävellysrintamalla on tapahtunut, viulukappale Humoreski on valmistunut.

  • 6.4. Ei tämä sitä kaikkein kauheinta tämä vankina olo ole

    Valkokaartilainen punaisten vankina Helsingissä.

    Huhtikuun 6. päivänä Kirkkonummen taisteluissa antautuneet valkoiset ovat olleet runsaat viisi viikkoa vankilassa. On kaunis auringonpaisteinen ilma ja Aarre Merikanto kaipaa ulos kävelemään, kahvilaan ja tietysti kotiin.

  • "Ruotsalaisen reaalilyseon valkoiset olivat hyvin kohdeltuja panttivankeja"

    Tutkija kertoo taustaa Kruununhaan valkoisista vangeista.

    Huhtikuun alussa kun saksalaiset lähestyivät Helsinkiä, käytiin pääkaupungin antautumisesta neuvotteluja punaisten ja saksalaisten välillä. Punaisten radikaalit torjuivat neuvottelut ja kahden päivän kaupunkisodassa vaara oli todellinen: mitä tapahtuu Ruotsalaisen lyseon pojille kun punaiset menettävät vallan?

  • Pakolaisena Venäjällä: Johdannoksi

    Knut Kangas kirjoitti tarinansa salanimellä Eero Korpi.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kangas käytti salanimeä Eero Korpi. Hän kirjoitti 21-osaisen kertomuksen "Pakolaisena Venäjällä" ja on todennäköistä, että Kangas kirjoittaa kertomuksessa omat kokemuksensa Venäjän vaikeista pakovuosista. Tarina alkaa pienellä johdannolla, jossa kertojana on päähenkilön vanha ystävä. Kertojanääni vaihtuu, kun päähenkilö alkaa kertoa ystävälle vuosistaan pakolaisena.

  • Pakolaisena Venäjällä: Pietarissa

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" toisessa osassa ollaan Pietarissa, missä likaiset kadut kuhisevat elämää.

  • Pakolaisena Venäjällä: Seuraavat päivät

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" kolmannessa osassa Pietariin saapuu yhä lisää pakolaisia ja päähenkilön matkakumppani päättää jatkaa matkaa.

  • Pakolaisena Venäjällä: Yksin

    Knut Kankaan salamellä Eero Korpi kirjoittama tarina.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" neljännessä osassa päähenkilö on jäänyt yksin Pietariin matkakumppanin jatkettua matkaa eteenpäin.

  • Pakolaisena Venäjällä: Elämää kasarmeissa

    Kovien kohtaloiden tarinoita Pietarista.

    Säveltäjä ja kuoronjohtaja Knut Kankaan kirjoittaman tarinan "Pakolaisena Venäjällä" viidennessä osassa päähenkilö on Pietarissa, jossa on tuhansittain Suomesta paenneita punaisia. Hän pohtii kommunistista yhteiskuntaa ja näkee ympärillään toinen toistaan kurjempia kohtaloita.