Huhtikuun 14. päivänä 10-vuotias Mies Renvall on mummonsa Emmy Achtén kanssa katsomassa saksalaisten voitonparaatia, kun punaiset avaavat yllättäen tulen. #musiikinkevät1918
Saksalaiset aloittivat hyökkäyksensä Helsinkiin perjantaina 12. huhtikuuta klo 12. Seuraavana päivänä, lauantaina 13. huhtikuuta pääkaupunki oli vallattu punaisilta, ja klo 15 Kallion kirkon torniin nostetiin valkoinen lippu antautumisen merkiksi. Sunnuntaina 14. huhtikuuta saksalaiset järjestivät Helsingin keskustassa näyttävän voitonparaatin.
Gynekologi Mies Reenkola, oopperalaulaja Aino Acktén ja senaattori Heikki Renvallin poika, oli 10-vuotias keväällä 1918. Hän kertoi myöhemmin muistelmissaan päivästä, jolloin oli äidinäitinsä, oopperalaulaja ja laulunopettaja Emmy Achtén kanssa kaupungilla katsomassa saksalaisten paraatia.
”Kesti vielä kolmisen päivää ennen kuin viimeiset punaiset Sörnäisissä olivat antautuneet. Mutta vielä senkin jälkeen oli suomalaisella sinnikkyydellä puolensa pitäneitä punaisia pesäkkeitä”, Mies kertoi.
”Niinpä, kun yhdessä Emmy Achtén kanssa olin Esplanadin varrella katsomassa saksalaisten voitonparaatia, punaiset aloittivat ammuskelun Vuorion talon ullakolta."
Saksalaisten laivastoa oli kuitenkin jo satamassa, ja niistä avattiin tykkituli punaisten pesäkkeisiin”, Mies jatkoi.
”Tämä jälkinäytös oli lyhyt, makasimme äidinäitini kanssa Kappelin lattialla ammusten ujeltaessa yli. Tai oikeammin: minä makasin, Emmy seisoi. Hän ei nöyrtynyt menemään pitkäkseen.”
Kaksi päivää aikaisemmin 12. huhtikuuta, hetkeä ennen saksalaisten hyökkäystä, Emmy Achté oli ehdottamasti kieltäytynyt lähtemästä kodistaan Pitkänsillan naapurista Unioninkatu 43:sta, vaikka tiedettiin Pitkänsillan olevan yksi sotilaallisia pääkohteita.
Samoilla kulmilla pari päivää myöhemmin pikkupoika Mies Renvall kohtasi toisen näyn, joka jäi ikiajoiksi hänen mieleensä.
”Jonkin päivän kuluttua olin sattumalta samoilla nurkilla. Jouduin pysähtymään Espiksen ja Unioninkadun kulmaukseen, sillä Unioninkatua pitkin marssitettiin Sörnäisistä päin loputtoman pitkältä vaikuttava vankikolonna Kauppatorin rannasta laivattavaksi”, Mies muisteli.
”Vangit pitivät käsiään niskan takana, ja aseistetut suojeluskuntalaiset seurasivat sivuilla kolonnaa. Silloin en tietysti voinut arvata, mitä suunnattomia kärsimyksiä kohti heitä Suomenlinnaan ja Santahaminaan vietiin. Jotenkin olin ehkä tuntevinani vahingoniloakin, sillä ei ollut paljon aikaa kulunut siitä, kun Liisankatua kulkiessani olin nähnyt punaisten ruotsalaisen lyseon pihaan telkeämien Pellingin suojeluskuntalaisten kerjäävän ristikon takaa ruoka-almuja ohikulkijoilta.”
Miehen isosisko 17-vuotias Glory oli partiolainen, ja Toimen Tytöt komennettiin raivaustöihin mukaan.
”Olimme jo aikaisemmin olleet hotelli Kämpiin sijoitetulla ensiapuasemalla lajittelemassa sidetarpeita, mutta nyt Helsingin valtauksen jälkeen meidät määrättiin entiseen kenraalikuvernöörin residenssiin, jossa punaiset olivat majailleet. Kauhun vallassa olin lapsuudestani asti ohittanut tämän Bobrikovin virkatalon.
Nyt astuimme taloon ja menimme pihan puolella olevaan keittiöön. Sanoinkuvaamaton sekasorto vallitsi. Tavaroita, rättejä, jätteitä ja rojua lojui huiskin haiskin lattialla lian ja töryn keskellä. Mutta ihme! Keittiön liedellä seisoi hylättynä valtavia kattiloita TÄYNNÄ RIISIPUUROA, pöydällä oli maitotonkkia ja luumukiisselivateja. Ja LEIPÄÄ! Kuukausimääriä olimme vain kuvitelleet sellaisia herkkuja olevan.
Talon siivouksen katsottiin ylittävän partiolaisten voimat ja niin meidät komennettiin rautatieasemalle.”
Seuraa oopperalaulaja Aino Acktén perheen elämää sisällissodan Helsingissä 1918, lue ensimmäinen osa punaisen Kansanvaltuuskunnan aikaan, lue toinen osa 12. huhtikuuta, lue kolmas osa 14. huhtikuuta ja lue neljäs ja viimeinen osa 16. toukokuuta.
Lähteet
Leppänen, Glory: Elämäni teatteria. Otava. Helsinki 1971.
Leppänen, Glory: Tulesta tuhkaksi. Emmy Achté ja hänen maailmansa. Otava. Keuruu 1962.
Pakkanen, Outi: Aino Ackté – Pariisin primadonna. WSOY. Porvoo 1988.
Reenkola, Mies: Mammanpojasta naisten mieheksi. Muistelmia gynekologin oppivuosilta. Weilin+Göös. Tapiola 1976.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
