Laila Tarpila
Yle
Huhtikuun 16. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola on Karjalankannaksella Antreassa. Hän kirjoittaa ensimmäisen kirjeen kotiin Helsinkiin sitten tammikuun lopun, jolloin hän sisällissodan sytyttyä joutui konserttikiertueellaan jäämään Vaasaan. #musiikinkevät1918
Keväällä 1918 Wäinö Sola oli 35-vuotias uransa oopperalaulajana vakiinnuttanut mies. Hänen perheeseensä kuuluivat puoliso näyttelijä Elli Sola (s. Elisabeth Malm) sekä lapset 11-vuotias Pentti, 8-vuotias Pirkko, 6-vuotias Sirkka ja 5-vuotias Jaakko.
Sisällissodan sytyttyä tammikuun lopussa katkesi Wäinö Solan konserttimatka Vaasaan ja samalla katkesivat myös kulkuyhteydet Helsinkiin. Posti ei kulkenut eikä sähköttäminenkään onnistunut.
Senaatin johto oli siirtynyt Vaasaan ja sinne saapui myös tammikuun puolivälissä Sotilaskomitean puheenjohtajaksi valittu G. E. Mannerheim. Hänen tehtäväkseen oli annettu luoda maahan luja järjestysvalta.
Vuoden 1918 alussa Suomessa oli yhä noin 70 000 venäläistä sotilasta. Mannerheimin johtamat joukot ryhtyivät riisumaan venäläisiä varuskuntia aseista aluksi Pohjanmaalla.
Oopperalaulaja Wäinö Sola oli todistamassa tätä kaikkea Vaasassa ja nyt, huhtikuun puolivälissä, hän oli Karjalankannaksella vääpelinä saksalaisen eversti Ulrich von Colerin joukoissa.
Antreaan oli kiirinyt tieto saksalaisten saapumisesta Helsinkiin ja nyt, vääpeli Sola ehkä ajatteli, saattaisi olla mahdollista saada kirje kulkemaan perheelle Helsinkiin.
Kirjeessä Sola kertoo kaikesta itselleen tammikuun lopun jälkeen tapahtuneesta, siihen mahtuvat niin Vaasan tapahtumat tammikuussa, liittyminen Vaasan suojeluskuntaan helmikuussa, siirtyminen Mäntyharjulle ja Mikkeliin sekä maaliskuiset sotakonsertit valkoisten hallitsemilla alueilla.
Hän toivoo hartaasti pääsevänsä vaikka vain käymään kotona Helsingissä.
Huhtikuussa vääpeli Solalla on mukavat oltavat esikunnan kirjurina. Hän istuu paljon kirjoituspöydän ääressä, ja pystyy työn lomassa naputtamaan koneella kirjeen kotiin.
"Elli ja lapsukaiset!
Ihmettelet varmaan kun saat tämän kirjeen.
Sitte kun lähdin kotoa on paljon ennättänyt tapahtua. - En malta oikein kysyä mitä siellä on tapahtunut, enhän kuitenkaan voisi mitään tehdä, vaikka kuinka tahtoisinkin. Uskon että olette koettaneet tulla toimeen mahdollisimman hyvin.
Minä olen voinut mahdollisimman hyvin. Olen aina sotatöiden lomassa laulanutkin, mutta pääasiassa olen ollut sotatöissä.
Kun lähdin Helsingistä niin oli sähköä jo ilmassa. Samalla junalla matkusti koko joukko nuorukaisia Pohjanmaalle sotakouluun. Pelkäsimme kaiken aikaa, että punakaartilaiset pysäyttäisivät junan, mutta onnellisesti sentään päästiin.
Waasassa lauloin konsertin perjantaina ja sunnuntaina. Sunnuntaina oli konsertissa vain naisia, sillä miehet olivat komennetut olemaan kotona viidestä lähtien.
Kello 3 aamulla rytäkkä alkoi. Silloin vangittiin ensin kaikki upseerit, venäläiset nimittäin, ja hyökättiin kasarmien kimppuun. Klo 2 päivällä maanantaina päivällä ryssät kaikki antautuivat, kun oli uhattu heitä parilla ryssän kanuunalla, mitkä oli toisaalla vallattu.
Kun ajattelee jälkeenpäin koko hommaa, niin tuntuu aivan uskomattomalta, että se mikä on tapahtunut on totta. Kyllä meillä on ollut Jumala puolellamme ja onni mukana, ei se muuten olisi ollut mahdollista.
Sitten olin toimettomana kolmatta viikkoa. Asuin hotelli Ernstissä yli kolme viikkoa ja odotin vaan, milloin tämä loppuisi.
Meitä asui siellä mm. [helsinkiläinen huonekalukauppias] John Paischeff, pianistini Uuno Aarto, sekä eräs Nylund ja Grandell. Me pelasimme korttia ja koitimme saada ajan kulumaan mahdollisimman nopeasti ja joka päivä odotimme sodan loppuvan, mutta turhaan.
Minä väsyin odottamiseen ja etsin jotain tehtävää, jolloin jouduin Waasan 3. komppanian kansliaan kanslistiksi. Siellä minä olin viikon ajan, kun jääkärien mukana tuli luutnantti Gulin ja ehdotti, että lähtisin hänen mukanaan hänen komppaniansa vääpeliksi.
Sanottu ja tehty ja niin minä lähdin sotamieheksi. Pääsinhän minä sentään heti vääpeliksi ja niin sitä on saanut tottua sotilaan töihin. Vääpelillä on tärkeä ja vastuunalainen toimi komppaniassa. Siitä kerron sitten kun tavataan.
Jouduin Gulinin kanssa ensin Pieksämäelle, jossa komppaniaa ensin muodostettiin ja jonkun verran harjoitettiin. Sieltä mentiin Mikkeliin, jossa olimme kasarmissa neljä päivää, jolla aikaa miehistöä täydennettiin ja harjoitettiin.
Aivan valmiiksi ei tätä komppaniaa saatu sillä meidän täytyi lähteä Mäntyharjuun rintamalle suorittamaan yhtä hyökkäysliikettä. En tahdo siitä nyt kertoa, siitä on eri kertomus. [Tänä onnettomuuden aamuna oli 30 asteen pakkanen]
Siellä minäkin olin oikein punikkien maalitauluna pitkän aikaa. Luojan kiitos eivät sentään osanneet.
Tämän onnistumattoman hyökkäysretken jälkeen komppania lähetettiin Pohjanmaalle harjoittelemaan, päällystön jäädessä Mikkeliin, jonne myös minäkin jäin. Tämän komppanian nimi oli Savon 1. pataljoona 2. komppania. Se oli palkattua väkeä.
Sitte minä olin toista viikkoa Mikkelissä ja hoitelin itseäni, minä olin ankarasti vilustunut tällä retkellä, olin aivan käheä jonkun aikaa ja kurkku kipeänä.
Siitä sitten taas reipastuin ja lomalla ollen läksin konserttia laulamaan Suojeluskuntien hyväksi.
Lauloin ensin Mikkelissä, jossa tuloa lähes 2.200 mk, sitte Kuopiossa, Kajaanissa, Iisalmessa, Pieksämäellä, Kerimäellä, Takaharjulla ja Savonlinnassa, joissa kaikissa lauloin hyväntekeväisyystarkoituksessa kaikkiaan lähes 8.000 mk. Itselleni veroitin noin nelisen tuhatta.
Savonlinnassa tulin minä tuntemaan 2. prikaatin päällikön eversti von Colerin ja jutellessani hänen kanssaan, tuli puheeksi oma asemani sotaväessä, ja kun minä nyt olin vapaa, pyysin päästä hänen joukkoonsa.
Hän suostui oitis ja niin minä pääsin hänen esikuntaansa vääpelin arvolla.
Nyt olen Antrean rintamalla ja kohta kai alkaa viimeinen rynnistys ja silloin on Suomi vapaa ryssän rosvoista ja punikkien pyöveleistä.
Minulla on kaikenlaista kirjoitustyötä ja hauskaa on oppia sota-asioita, joista ei ennen ole ollut pienintäkään aavistusta.
Meillä on perin mukavaa täällä. Meillä on oma suuri 3. luokan vaunu, joka on erikoisesti sisustettu meitä varten.
Prikaatin esikunnassa on ylipäällikkö eversti von Coler, kanslian ylipäällikkö kapteeni Mellis, myös saksalainen, adjutanttina on yliluutnantti Nyman, telefoonimekaanikkona vääpeli Lindqvist, kansliakirjurina allekirjoittanut ja kokkimestarina myös saksalainen, Hermann.
Kaikilla meillä on oma vaunuosasto pöytineen, tuoleineen ja kaikkine mukavuuksineen. Sängyt hyvät patjoineen ja lakanoineen.
Sitä paitsi on viisi juoksupoikaa, oma auto ja sen kuljettaja. Kuusi ratsuhevosta ja parikymmentä kuorma-automiestä.
Olisipa hauska päästä tulemaan Helsinkiin näillä peleillä, mutta kuulin eilen että saksalaiset ovat jo valloittaneet sen. Kaikki palamme halusta päästä sinne.
Olen miettinyt pääni ympäri monta kertaa, miten saada sinulle jotain tietoa itsestäni, mutta turhaan. Sähkötin kerran mutta en saanut vastausta.
Ruotsin kautta olisin jollain tavalla voinut ilmoittaa, mutta pelkäsin punaisien saavan tiedon ja rupeavan vainoamaan ja sittemmin sekin on ollut mahdotonta jo hyvin kauvan.
Gulinin morsian tuli sieltä noin kuukausi takaperin Mikkeliin ja kertoi nähneensä sinut Pentin kanssa kadulla, mutta ei hän tiennyt minun olevan täällä, eikä hän voinut sinua tuntemattomana puhutella, kun ei asiaa ollut.
Noin kuusi viikkoa sitten tapasin Mäntyharjun asemalla erään pojan, joka oli tullut Iitistä ja ollut Ukin luona töissä maalla. Hän kertoi että Uki voi hyvin ja että kaikki siellä on paikoillaan. Oiskohan vielä?
Minkähän näköinen Helsinki onkaan, ei oikein uskalla ajatellakaan, jos punikit ovat hävittäneet mennessään saksalaisten tullessa. Mahtoi olla riemu korkealla kun saksalaiset tulivat.
Toivon voivani lähettää tämän hyvin pian ja vielä pikemmin toivon pääseväni itse siellä ainakin käymään jos ei olemaan, sota on ensin leikittävä loppuun ja sitten on aikaa rauhan töihin.
Luulen ettei tämä enää kauvaa kestäkään.
Tammikuun konsertissa Vaasassa 1918 Wäinö Solan ohjelmassa oli Emil Kaupin laulu "Soitin pillillä".
Seuraa tenori Wäinö Solan elämää sisällisodan 1918 kuukausina.
Lähteet
Kansallisarkisto. Wäinö Solan arkistot.
Sola, Wäinö: Wäinö Sola kertoo. WSOY. Porvoo 1951.
Linkit
Itsenäisyys100.fi Ulrich von Coler
Wikipedia Mouhun ja Hillosensalmen taistelut | Pentti Sola
Yle Elävä arkisto Wäinö Sola laulaa ja esiintyy televisiossa omassa jäähyväisnäytöksessään 1949.
Yle Teema, Sininen laulu Oopperalaulaja Wäinö Sola
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Museoviraston kuvat CC BY 4.0
