Laila Tarpila
Yle
Huhtikuun 17. päivänä Toivo ja Alma Kuulan kodin ympäristössä Viipurin lähellä Säiniöllä ei ole tapahtunut mitään. Hiljaisuus tarkoittaa ettei pelastusta kuulu ja Toivo joutuu yhä pelkäämään. #musiikinkevät1918
Karjalankannaksella Terijoen rintamaosan komentaja Heikki Kaljunen oli tunnettu kovista otteistaan. Hän oli harjoittanut terroria jo ennen sodan puhkeamista surmaamalla punaisten pyrkimyksiä vastustaneita.
Kaljunen, joka oli jyrkkä ja suoraviivainen johtaja, vieraili usein Viipurissa ja jatkoi kovia otteitaan myös sodan aikana. Toisinaan hän osallistui punaisten hautajaisiin pitäen taisteluhenkeä nostattavia puheita hautajaisväelle.
Suotta ei Toivo pelännyt ja piileskellyt kotonaan, sillä työvelvollisuuden lisäksi punaisten hallinto oli alkanut määrätä miehiä väkisin rintamalle.
Vapautusanomuksia kirjoitettiin ja ne päätyivät Viipuriin paenneen kansanvaltuuskunnan johtajan Kullervo Mannerin pöydälle. Punaiset tehostivat vastustajiensa etsintöjä ja ottivat käyttöön jopa poliisikoirat.
Kansanvaltuuskunta, joka oli paennut Helsingistä Viipuriin, piti huhtikuun 17. päivänä punaisten evakuointeja valmistelevan kokouksen. Kokous oli kuitenkin keskeytettävä, sillä edustajista vain viisi oli Viipurissa. Venäjälle oli paennut yhdeksän edustajaa ja viisi edustajaa oli taistelutehtävissä rintamalla.
Venäjälle pakenemista yrittäneet ovat kuvanneet pakoa päättömäksi, sekaiseksi ja suunnittelemattomaksi. Punaisten joukossa oli myös herännyt epäilys, että perääntymisen suojaamisessa oli tähdätty vain Kansanvaltuuskunnan jäsenten pakenemiseen Pietariin.
"Sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin, ei täällä taas ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Pitkäksi vetää vaan tämä eläminen alituisessa jännityksessä ja pelossa, että tullaan miesvoimalla punakaartiin hakemaan.
Ei uskalla liikahtaa missään seiniensä ulkopuolella ja arkaillen kodissaankin kulkee alituisesti tähystellen porttia kohden.
Tykkien jyrinä on taas kajahdellut paljon kauempaa eikä mitään levottomuutta ole paikkakuntalaisissa ollut, joka vähäänkään tietäisi asiain pikaista ratkaisua täällä päin.
Muusta maailmasta emme paljoa tiedä. Emme ole kuulleet Helsingistäkään mitään, sen ainoastaan olemme merkille panneet, ettei Työmies-lehteä enään jaeta, jotenka linja täytyy olla poikki, tahi Helsinki valloitettu.
Hyvin epätoivoista on elämä nyt. Kumpa edes jyrähtelisi tykit aina vain lähempänä ja nämä yhtämittaa maantietä marssivat vahdit kävisivät levottomammiksi, niin olisihan siinäkin lohdutusta.
Mutta mitään, ei niin mitään ole tällä välillä ennättänyt tapahtua ja - Luoja tietää - tapahtuneeko edes tällä kuulla.
Toivo."
Seuraa Alma ja Toivo Kuulan elämää sisällissodan kuukausina 1918 Säiniöllä ja Viipurissa.
Lähteet
Kansalliskirjasto. Toivo Kuulan kirjeet.
Svinhufvud - Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet Punainen hallinto kesti Viipurissa pisimpään
Tampereen yliopiston historiatieteen laitos Suomi 80 Itsenäistymisen vuodet 1917-1918
Linkit
Wikiwand Säiniö - Yläsäiniö
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Museovirasto CC BY 4.0
