Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Peltsin kova vuosi pääkuva

”Tästä tulee elämäni pisin päivä” – Peltsin kovan vuoden hiihtovaellus oli täynnä yllätyksiä

Mikko Peltola
Mikko Peltola Mikko Peltola

Peltsin kovan vuoden kolmas haaste oli hiihtää ahkion kanssa 200km matka Ivalosta Sevettijärven kautta Nuorgamiin. Ajoittaisista epätoivon hetkistäni huolimatta matkan loppuminen herätti ristiriitaisia ajatuksia.

Reitin ensimmäisen puoliskon Inarijärven ylitys oli lupaus seikkailusta. Jättiläisen kokoinen järvi ja sen selät ovat sellaisia, että kun siellä myräkkää iskee, tietää etelän poika olleensa.

Sää oli tyyni ja aurinkoinen. Ensimmäinen kymppi oli edettävä Ivalojokea pitkin ennen järvelle pääsyä. Jo alussa aloin kiinnittää huomiota siihen, miten hitaasti etenin. 12 tunnin hiihtopäivän jälkeen olin ensimmäisessä etapissa.

Kun myräkkää iskee, tietää etelän poika olleensa.
Mikko Peltola
Mikko Peltola Kuva: Niina Raitanen / Yle Mikko Peltola
Mikko Peltola
Mikko Peltola Kuva: Niina Raitanen / Yle Mikko Peltola

Toinen päivä valkeni kylmänä. Pakkasta oli yli 20 astetta ja aurinko paistoi täydeltä laidalta. Edessä oli 54 km Inarijärveä ylitettävänä. Olin vilpittömän huojentunut vallitsevasta sääolosuhteesta, sillä Vasikkaselkä on suuri ja herkkä tuulelle.

Päivä eteni rauhallisesti ja monotonisesti. Näkymä oli lähes identtinen aamusta iltaan. Ainostaan aurinko vaihtoi paikkaa. Päivän ensimmäinen loiva mutka tuli vastaan, kun olin ylittänyt valtavan järvenselän. Sen jälkeen alkoi liki 15km pitkä Suolisvuono, jonka perällä sijaitsi Suolistaipaleen autiotupa, seuraavan yön majapaikkamme.

Päivä venyi hävyttömän pitkäksi ja pituuden tuntua lisäsi maiseman samanlaisuus. Saapuessani 14 tunnin hiihdon jälkeen Suolistaipaleen autiotuvalla oli olo kuin tiejyrän alle jääneellä. Autiotuvalle saapuminen oli kyllä ikimuistoisen komea, sillä taivaalle lävähti sellainen revontulitus, että harvoin näkee. Punaiset, keltaiset ja vihreät valot leimasivat ympäri taivasta villinä.

Taivaalle lävähti revontulitus, jota harvoin näkee.

Kolmas päivä valkeni reissun kylmimpänä, mutta tieto siitä, että päivän etappi oli 22km, helpotti hivenen henkistä taakkaa. Ja olihan minulla syntymäpäivä, joten mieli oli kyllä korkealla. Inarijärvi oli ohitettu, mikä näkyi ja tuntui kyllä maisemassa. Oli mukavaa hiihtää ensimmäistä kertaa koko reissulla ylämäkeen ja laskea sen jälkeen reippaasti mutkittelevaa kapeaa kelkkauraa alas.

Edellisen päivän lenkki oli pistänyt haaroihin melko muhkeat hiertymät ja Sevettijärven lähestyessä tuska haaroissa kasvoi. Ensihoitona pusikossa haaroihin levitetty vaseliini helpotti oloa. Sevettijärven kaupasta sain vielä illalla vauvatalkkia, joten syntymäpäivästä tuli täydellinen.

Sain Sevettijärven kaupasta vauvatalkkia, joten syntymäpäivästä tuli täydellinen.

Päivän etapin lyhyydestä johtuen pääsin myös nauttimaan muutaman tunnin päiväunista ennen illan rientoja. Sevetin baarissa oli nimittäin tarkoitus viettää meikäläisen synttärijuhlia ja sankarin oli syytä saapua paikalle, sillä olin itse oikein päässyt Lapin radiossa pileitä mainostamaan.

Paikalla olikin parikymmentä innokasta juhlijaa saapuessamme paikalle. Ilta sujui mainiosta niitä näitä höpötellen. Omaa juhlatunnelmaa toki rauhoitti hivenen se, että seuraavana päivänä oli jälleen pisteltävä haisemaan kilometri jos toinen.

Iloisena yllätyksenä sain myös kunnian korkata illan karaokeannin, kun yllättäen läväytettiin monitoreihin Kikan Sukkula Venukseen ja laulajaksi ilmoitettiin meikäläinen. Siinä ei auttanut pistää hanttiin, vaan tarttua vakaalla otteella mikrofonista kiinni. Laulun jälkeen sain kohteliaasti väisteltyä muutamat konjakit ja uskalsin poistua kämpille levolle nöyrän kiitollisena upeista synttärijuhlista.

Mikko Peltola
Mikko Peltola Kuva: Niina Raitanen / Yle Mikko Peltola

Seuraavana aamuna oli jälleen aikainen herätys kohti Kaldoaivin erämaa-aluetta. Yöllä oli satanut mukavat 10–15 senttimetriä lunta, joten tiesin tästä tulevan elämäni pisimmän päivän. Lumi tarttui suksen pohjiin niin ärhäkästi, että hiihto oli todella verkkaista ja hankalaa. 10 km itseäni vaivoin eteenpäin hilattuani aloin jo vaipua pieneen epätoivoon, kunnes tajusin kokeilla kuvaaja Juhan liukulumikenkiä. Liukulumikengät osoittautuivat reissun pelastajaksi. Niihin ei lumi tarttunut ja leveän karvan ansiosta pito riitti hyvin ylämäkiinkin.

Päivän sää oli pilvinen ja ajoittain plussan puolella. Sääennuste oli luvannut kello 19 alkavan kovan lumimyräkän. Pääsin perille viimeiseen yösijaan juuri, kun lumimyrsky alkoi. Vaikka olin jälleen aivan naatti hiihdosta, päivä ei ollutkaan läheskään niin pitkä ja hankala kun aamulla olin luullut. Jäljellä oli enää yksi pitkä päivä kaunista Kaldoaivia taivallettavana ennen kuin kuuma palju Tenon rannalla Nuorgamissa olisi tosiasia.

Pääsin perille viimeiseen yösijaan juuri, kun lumimyrsky alkoi.

Viimeinen päivä valkeni tuulisena, mutta aurinkoisena. Tunturimittarin aikanaan tappamat koivut sojottivat mustina rankoina. Näky vaikutti jotenkin aavemaiselta. Maasto on melko mäkistä ja edellisen illan lumi-inferno oli aiheuttanut sen, että reitti oli melkein umpihankea.

Tieto matkan loppumisesta sai minussa aikaan ristiriitaisia ajatuksia. Toisaalta helpotti pitkän matkan saattaminen maaliin, mutta toisaalta riepoi se, että täältä kauniista erämaasta oli lähdettävä jälleen tylsään rakennettuun ympäristöön.
Päivä kulki leppoisasti, ja tullessani Pulmankijärven jäälle ei matkaa ollut enää paljoa. Loppu meni maisemia ihaillen ja kieltämättä viimeinen lasku Nuorgamin kylälle sai hihkumaan riemusta.

Katso Peltsin kovan vuoden kolmas haaste TV1 to 27.12. klo 20 tai Areenasta! Kovan vuoden seuraavat jaksot aina torstaisin TV1 klo 20.

Mikko Peltola paljussa.
Mikko Peltola paljussa. Kuva: Niina Raitanen / Yle Mikko Peltola

Peltsin reitti kartalla:

Luonto

  • Katso ja ällisty! – Itämeren syvyyksissä asustelee supersankareita ja fossiileja

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Itämeren syvyyksissä elää olentoja, joista moni ei ehkä ole koskaan kuullutkaan. Esimerkiksi kampelalla on supersankaritaitoja. Se osaa naamioitus lähes näkymättömäksi. Kampela vaihtaa väriään sen mukaan, minkä värisellä pohjalla se lötköttää. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Neljäs ja viimeinen osa julkaistaan 24.7.

  • Sinisimpukka on uskomaton vedenpuhdistamo – upeat kuvat vievät sinut Itämeren sinisimpukkariutoille

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Sinisimpukka on erittäin herkkä suolaisuuden laskulle, ja ilmastonmuutos on sille vakava uhka. Itämeri muuttuu radikaalisti, jos sinisimpukat häviävät tai taantuvat. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Kolmas osa julkaistaan 22.7.

  • Meriajokas on tärkeä, kaunis ja hyvin herkkä – katso henkeäsalpaavat kuvat Itämerestä

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Meriajokas on erityisen herkkä muutokselle. Sen levinneisyys rajoittuu siksi lounaissaaristoon, jossa se kasvaa puhtailla hiekkapohjilla. Laji on erittäin herkkä rehevöitymiselle, ja meriajokkaan elintila on siksi kaventunut huomattavasti. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Toinen osa julkaistaan 20.7.