Huhtikuun 20. päivänä Helsingin kaupunginorkesteri pitää ensimmäisen konsertin kolmeen kuukauteen. Tilaisuus on kunnianosoitus saksalaisille upseereille, ja Sibelius johtaa siellä itse Jääkärimarssin. #musiikinkevät1918
Tammikuun lopulta huhtikuun puoliväliin, punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan hallitessa Helsinkiä, ei kaupungissa järjestetty sinfoniakonsertteja. Saksan Itämeren-divisioona valtasi pääkaupungin valkoisten kanssa 12.-13.huhtikuuta. Viikkoa myöhemmin, lauantaina 20. huhtikuuta Helsingin kaupunginorkesteri piti ensimmäisen konserttinsa kolmeen kuukauteen.
Tilaisuus Helsingin yliopiston juhlasalissa ei ollut aivan tavallinen sinfoniakonsertti, vaan nk. Huldigungskonzert eli kunnianosoitus saksalaisten sotavoimien päällystölle.
Kaupunginorkesteria johti Robert Kajanus ja konsertin ohjelmassa oli Haydnin Keisarivariaatiot, Beethovenin Leonore-alkusoitto, Wagnerin Huldigungsmarsch ja surumusiikki oopperasta Jumalten tuho.
Konsertin loppupuolen otsikkona oli Grüss Finnlands an Deutschland, Suomen tervehdys Saksalle. Se alkoi saksalaisittain patrioottisella laululla Die Wacht am Rhein, jolloin mieskuoro Muntra Musikanter liittyi esittäjistöön.
Tämän jälkeen säveltäjä Jean Sibelius nousi korokkeelle ja johti itse Jääkärimarssin. Tilaisuuden päätti Maamme-laulu.
Porvarilliset sanomalehdet olivat jälleen alkaneet ilmestyä. Seuraavan päivän Uusi Suometar kertoi Jääkärimarssin vastaanotosta:
"Sitten laulajat ja orkesteri esittivät Sibeliuksen säveltämän Suomalaisten jääkärien marssin, jota tilaisuudessa läsnäoleva säveltäjä pyydettiin johtamaan. Pääkaupungissa jo muutamista esityksistä ja monistettuna tunnetuksi tullut omaperäinen ja kaunis sotilaslaulu teki nyt, säveltäjän itsensä oikeassa, hyvin nopeassa tempossa ottamana, sähköittävän vaikutuksen ja palkittiin myrskyisillä suosionosoituksilla ja hyvä-huudoilla."
Konsertti "uusittiin" Yliopiston juhlasalissa viisi päivää myöhemmin, 25. huhtikuuta. Silloin ohjelmassa oli Wagnerin Kaiser Marsch ja Jumalten tulo Valhallaan oopperasta Reininkulta, Weberin alkusoitto oopperasta Oberon ja Beethovenin Variaatioita. Sibeliukselta esitettiin Jääkärimarssin lisäksi Finlandia.
Konsertin yhteydessä Sibelius esiteltiin saksalaisten joukkojen komentajalle, kreivi Rüdiger von der Goltzille. Kreivi oli erityisen kiinnostunut tapaamaan maailmankuulun suomalaisen säveltäjän, sillä hänen puolisonsa oli Sibeliuksen saksalaisen kustantajan, Breitkopf & Härtelin johtajan veljentytär.
Sibelius-tutkija Erik Tawaststjerna arvioi säveltäjän tilannetta: ”Vaikka huomionosoitukset saattoivatkin tuottaa hänelle mielihyvää, hänestä oli vastenmielistä joutua vedetyksi mukaan politiikkaan, ja hän pelkäsi seurauksia.”
Myös Sibelius-tutkija Erkki Salmenhaara oli samoilla linjoilla: ”Katkera sisällissota oli sijoittanut Sibeliuksen ja hänen musiikkinsa suomalais-saksalaisen aseveljeyden leiriin luultavasti näkyvämmin kuin hän olisi halunnutkaan.”
Huhtikuun 25. päivän konsertin jälkeen Sibelius, Aino-rouva ja nuorimmat tyttäret Margareta ja Heidi palasivat yli kahden kuukauden pakomatkan jälkeen kotiin Ainolaan.
Palveluskunnalle, sisäkkö Aino Karille ja keittäjä Helmi Vainikaiselle isäntäväen paluu tuli yllätyksenä. Margareta-tytär on kuvannut kotiintuloa:
”Kun sitten keväällä palasimme kotiin, oli keittäjämme pahoillaan, kun ei ollut voinut valmistaa juhla-ateriaa, kuten oli aikonut. Mutta meidän mielestämme hänen keittämänsä mannavelli oli parasta juhlaruokaa, mitä olla saattoi.”
Seuraa Jean Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hänelle kuuluu seuraavaksi 22. huhtikuuta.
Lähteet
Dahlström, Fabian (toim.): Jean Sibelius. Päiväkirja 1909–1944, suom. Juha Saikkonen ja Arja Gothoni, Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Salmenhaara, Erkki: Jean Sibelius. Tammi. Helsinki 1984.
Sirén, Vesa: Aina poltti sikaria. Jean Sibelius aikalaisten silmin. Otava. Keuruu 2000.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. Otava. Keuruu 1978.
Linkit
Sibelius.fi
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
