Hyppää pääsisältöön

Tohveli paljasti virolaisloikkari Treialin pakoyrityksen Helsingistä 1950

Neuvostoliitosta Suomeen loikannut virolainen kapteeni Herman Treial nousi kansainvälisiin uutisotsikoihin syksyllä 1950, jolloin hänen suomalaisten avustama pakoyrityksensä Helsingistä epäonnistui. Tom Östlingin vuonna 2011 ohjaamassa dokumentissa Loikkari käydään tapaus läpi paossa avustaneen sairaanhoitajan ja tutkijan kanssa sekä nähdään otteita vuonna 1962 tehdystä elokuvasta Vaarallista vapautta.

Tapahtumat saivat alkunsa kesällä 1949, jolloin kaksi virolaista metsäveljeä, kouluajoilta toisensa tunteneet kapteeni Herman Treial ja asemapäällikkö Artur Lõoke tapasivat toisensa sattumalta. Koska molemmat olivat sodan aikana taistelleet neuvostojoukkoja vastaan ja toimineet sitten vastarintaliikkeessä, uhkasi heitä Virossa joko kuolemantuomio tai karkotus vankileirille. Miehet päättivät yrittää yhdessä loikkausta Suomeen. Matkanteko rajalle oli raskas, mutta elokuussa 1949 rajanylitys onnistui Ilomantsin kohdalla. Siellä he ilmoittivat olevansa poliittisia pakolaisia, ja heidät siirrettiin Helsinkiin vankilaan odottamaan jatkotoimia.

Keväällä 1950 Neuvostoliitto pyysi miesten luovutusta ja Suomi suostui pyyntöön. Lõoke palautettiin Tallinnaan, missä hänet teloitettiin puoli vuotta myöhemmin maanpetoksesta. Treialin terveydentila oli liian huono luovutukseen, ja hänet jätettiin Helsinkiin odottamaan kuntonsa kohentumista.

Ilmeisesti se auttamisenhalu oli niin suuri, että se voitti kaiken pelon.― Sairaanhoitaja Sirppa-Leena Eloranta (2011)

Syksyllä 1950 Treialin kunto heikkeni entisestään, ja hänet sijoitettiin sairaalahoitoon sisätautiklinikalle Unioninkadulle. Treial kertoi hoitajalle toiveestaan voida paeta sairaalasta. Hoitaja kertoi asiasta valikoiduille henkilöille ja pian joukko helsinkiläisiä päätti yrittää auttaa häntä pakenemaan Ruotsiin.

Pako toteutettiin 12. lokakuuta vuonna 1950. Operaation suunnitteluun osallistui kaikkiaan seitsemän henkilöä, joukossa mm. Treialia hoitaneet sairaanhoitajat Sirppa-Leena Laurio ja Kaija Heikkilä, mainosmies Jaakko Ketola, filmimies Leo Hildén sekä tuotantopäällikkö Ahti Ilomäki. Hoitaja Laurio ohjasi potilasta valvoneen poliisin lounastamaan keittiöön, jolloin Treial talutettiin kadulle odottavaan autoon. Hänen astuessaan autoon jäi toinen hänen sairaalatossuistaan kadulle.

Pakohanke oli hyvin suunniteltu, mutta onnettomasti toteutettu.― Juha Pohjonen, tutkija (2011)

Treialin kanssa autossa istuivat Ketola ja Hildén, Ilomäki ajoi. Treial vietiin ensin yksityisasuntoon Tehtaankadulle, mutta siirrettiin sieltä vielä samana päivänä Tarkk’ampujankadulle rouva Marguerite Tuderuksen luo. Tuderus ei ollut hankkeesta etukäteen tietoinen, mutta lupasi Treialille turvapaikan luonaan, kunnes hänet siirrettäisiin eteenpäin.

Treialin paosta nousi suuri uutinen ja palkkioksi hänen löytämisestään luvattiin huomattavan suuri summa, 100 000 markkaa. Ratkaisevan vihjeen antoi satamatyöntekijä Urpo Sirkiä, joka oli nähnyt pakoauton lähdön, löytänyt kadulta tohvelin ja ehtinyt painaa mieleensä osan auton rekisterinumerosta. Kuudessa päivässä etsinnät olivat ohi, ja poliisi tuli noutamaan Treialin rouva Tuderuksen luota.

Marguerite Tuderus: Auttajat olivat amatöörejä

Ranskalainen, Helsinkiin 1920-luvulla muuttanut Marguerite Tuderus tunnettiin aktiivisena ja avarakatseisena kulttuuripersoonana. Näin hän kertoi Erkki Toivaselle osuudestaan Treialin tapauksessa:

"Eräänä lokakuun iltana ovikello soi. Kun avasin oven, sieltä tunki eteiseen hätääntynyt joukko miehiä. Yksi oli käynyt ottamassa minulta keskustelutunteja. Hän selitti, että heidän ystävälleen, sairaalan vaatteissa olevalle pakolaiselle, oli löydettävä turvapaikka. Heidän alkuperäinen suunnitelmansa oli epäonnistunut. Voisinko olla avuksi ja kätkeä miehen pariksi päiväksi asuntooni? Tietysti suostuin. Sehän oli kuin alkukohtaus salapoliisiromaanista!"

"Ymmärsin tilanteen vakavuuden ja yritin esittää oman osuuteni mahdollisimman hyvin. Kävin tekemässä ruokaostokset useassa eri kaupassa, etten herättäisi epäluuloja. Näytemäharjoitukset jatkuivat asunnossa normaaliin tapaan. Treial oli niiden ajan vaatekomerossa, jottei kukaan näkisi häntä sattumalta. Hän oli kiitollinen kaikesta. En koskaan unohda sympaattista, herkkää, sodan runtelemaa miestä. Ei hän voinut olla vaaraksi kenellekään."

"Nautin oikeudenkäynnistä. Koska se oli käytävä ranskaksi ja suomeksi, minulla oli aikaa miettiä vastauksia. Tein kaikille selväksi oman käsitykseni ihmisjahdista ja tapporahasta. Suomen kansalaisena sanoin häpeäväni tuomareiden ja asianajajien puolesta. Valitettavasti silloin ei vielä ollut televisiota. Kai minua olisi haastateltu uutisiin."

– Otteet ovat Toivasen kirjasta Matkalla ranskalaisuuteen (2008).

Tapaus nousi uutisotsikoihin myös ulkomailla. Kunnioittaisiko Suomi turvapaikkaoikeutta? Suomessa tapauksen käsittely eskaloitui nopeasti sisäpoliittiseksi kiistaksi. Kaikissa suurissa lehdissä seurattiin oikeudenkäynnin etenemistä tarkasti, joissakin lehdissä esitettiin aiheesta jopa salaliittoteorioita.

Treial tuomittiin paosta 10 kuukauden vankeuteen, minkä jälkeen hänet oli määrä luovuttaa Neuvostoliittoon. Paossa avustaneet tuomittiin 4–10 kuukauden vankeuteen. Treial kuoli vankilassa helmikuussa 1951. Seuraavana vuonna kaikkien avustajien tuomiot lievenivät hovioikeudessa ehdollisiksi.

Vuonna 1999 paossa avustaneet sairaanhoitajat saivat kutsun Viron itsenäisyyspäiväjuhlaan. Siellä presidentti Lennart Meri palkitsi heidät Kotkaristin ansiomerkein.

En tiennyt niin isossa asiassa olleeni mukana.― Sirppa-Leena Eloranta (2011)

Dokumentti ja elokuva

Toimittaja Tom Östling haastatteli vuonna 2011 kolmea tapauksen omakohtaisesti tuntenutta henkilöä, Sirppa-Leena Elorantaa (o.s. Laurio), Kirsti Ketolaa sekä rouva Tuderuksen sukulaista Marjatta Tuderusta. Tutkija Juha Pohjonen vastasi kysymyksiin aikakauden loikkaripolitiikasta. Miksi Kekkonen tunnettiin tiukasta "Ei armoa Suomen selkänahasta" -palautuslinjastaan?

Östlingin dokumentissa nähdään otteita vuonna 1962 valmistuneesta Treialin paosta kertovasta, Veikko Itkosen ohjaamasta elokuvasta Vaarallista vapautta. Dokumentissa tai elokuvassa ei kerrota Lõoken kohtalosta, ja elokuvassa käsitellään pakolaisuuden lisäksi myös monia muita teemoja.

Innoituksen elokuvaan Itkonen oli saanut Tuuli Reijosen vuonna 1961 julkaisemasta romaanista Kenen on syy. Ensi käden tietoja hankkeen taustoista ja tapahtumien kulusta Itkonen sai ystävältään Leo Hildéniltä. Siitä huolimatta elokuvassa juuri hankkeen suunnittelu ja Treialin piilotteluosuus poikkeavat merkittävästi tapahtumien todellisesta kulusta.

Elokuvatarkastamossa harkittiin elokuvan kieltämistä Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden vuoksi. Koska kieltäminen olisi luultavasti aiheuttanut vielä suuremman metelin, sen sallittiin päästä levitykseen. Elokuva otettiin vastaan myönteisesti: sitä pidettiin raikkaana, jäntevänä ja vauhdikkaana.

Kuriositeettiina mainittakoon, että dokumentissakin nähtävä elokuvan pääosan esittäjä Toivo Lehkonen ei ollut näyttelijä, vaan sorvari, joka oli tullut tunnetuksi televisiossa. Hänet tunnettiin Tupla tai kuitti -ohjelmassa osoittamastaan erinomaisesta raamatuntuntemuksesta.

Vuosina 1945–1981 kaikkiaan 153 neuvostoliittolaista loikkasi Suomeen. Heistä 114 palautettiin Neuvostoliittoon.

Lue, miten Herman Treialin auttamishalua muistetaan Virossa.

Lähteet:
Helsingin Sanomien arkisto
Elonet: Vaarallista vapautta
Erkki Toivanen: Matkalla ranskalaisuuteen. Otava 2008.

Lue lisää:

Verner Lehtimäki. Hän loikkasi kansalaissodan viimeisinä päivinä Neuvostoliittoon ja toimi siellä hävittäjälentäjänä. Stalinin vainoissa hän hävisi.

Puolet suomalaisista loikkareista kuoli Stalinin vainoissa

Neuvostoliittoon loikkasi 1920- ja 30-luvuilla lähes 15 000 suomalaista maanpäällistä paratiisia etsimään. Lapuan liikkeen vuosina kommunisteja myös pakotettiin menemään itärajan yli. Lähes puolet suomalaisista punaloikkareista kuoli Stalinin vainoissa.

Lue lisää:

viulisti Viktoria Mullova

Viktoria Mullova ja vapautunut soitto

Venäläinen Viktoria Mullova voitti Sibelius-viulukilpailun vuonna 1980. Kolme vuotta myöhemmin hän pakeni Neuvostoliiton kahleita ja loikkasi Suomen kautta Ruotsiin jatkaen sieltä länteen.

Lue lisää:

Virolainen maisema, inspiraationa viron lippu.

Signaali yli Suomenlahden – Viro suomalaisissa ohjelmissa

Suomenlahden yli voi kirkkaalla säällä nähdä paljain silmin. Läheisyys ei kuitenkaan yksin selitä sitä, miksi suomalaiset ja virolaiset tuntevat toisensa niin hyvin. Oli nimittäin aika, jolloin lähelle oli pitkä matka ja vain radio- ja tv-signaalit ylittivät Suomenlahden. Tähän artikkeliin on koottu ajankuvia, dokumentteja ja yhteisohjelmia, joiden kautta me olemme oppineet Viroa tuntemaan. Eläköön Suomi ja Viro, enemmän kuin vain naapurit – elagu Soome ja Eesti, rohkem kui ainult naabrid!

Kommentit
  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.