Hyppää pääsisältöön

Keskustelukulttuuristamme on tullut räjähdysherkkää – Katso filosofi Markus Neuvosen vinkit, miten voisit olla parempi keskustelija!

Jenny Lehtinen katsoo kameraan ja pitää käsiä suun edessä.
Jenny+ brunssilla 5. jaksossa puhutaan siitä, kuka saa puhua ja mitä. Jenny Lehtinen katsoo kameraan ja pitää käsiä suun edessä. Kuva: Yle Kuvapalvelu Jenny+

Filosofi ja tietokirjailija Markus Neuvosen mukaan keskustelukulttuurimme on polarisoitunut ja mustavalkoistunut. Puolustamme hanakasti omia rajojamme ja luomme itsellemme oikeassa olemisen illuusiota sen sijaan, että oikeasti kuuntelisimme toisiamme. Katso artikkelin lopusta vinkit parempaan keskusteluun ja argumentointiin!

– Ihmiset ovat riisuneet hanskansa ja alkaneet lätkiä toisiaan ihan kunnolla, filosofi ja tietokirjailija Markus Neuvonen sanoo.

Ei paljailla käsillä, vaan sanoilla, verbaalisesti. Ja kovaa. Julkisista keskusteluista tulee helposti mustavalkeita, argumentoinnin merkitys vähenee ja samanmielisyyden kasvaa.

Neuvonen on muun muassa pitänyt Kriittisessä Korkeakoulussa verbaaliselta väkivallalta puolustautumisen kurssia. Ihmiset reagoivat nykyisin hyvinkin aggressiivisesti keskusteluun.

Yksi syy aggressiivisempaan reagointiin on siinä, että hakeudumme vahvemmin eri leireihin, joissa muut nähdään uhkana. Tällainen ajattelu on Neuvosen mukaan yleistynyt ja läpäisee koko keskustelulkulttuurin.

– Ryhmäjäsenyyksistä ja -identiteeteistä on tullut hirveän korostunutta, Neuvonen sanoo.

Kategorisoiminen ja ryhmiin kuuluminen ovat osa ihmisen elämää ja sosiaalipsykologista kehitystä, mutta internet ja tiedon valtava määrä ovat Neuvosen mukaan vahvistaneet omalta osaltaan tarvetta voimakkaampaan ryhmäytymiseen. Epävarmuuden tilassa yritämme löytää oman porukkamme.

– Valvomme ryhmien rajoja ja kun koemme, että meitä ja ryhmämme rajoja uhataan ja loukataan, puolustaudumme, Neuvonen sanoo.

Markus Neuvonen katsoo kameraan ja hymyilee.
Markus Neuvosen mukaan olemma hanakampia puolustautumaan verbaalisesti. Tällöin keskustelu menee helposti mustavalkeaksi. Markus Neuvonen katsoo kameraan ja hymyilee. Kuva: Markus Neuvonen Jenny+,markus neuvonen

Samalla luomme illuusiota siitä, että oma mielipiteemme olisi yleinen – ja oikea – mielipide.

Neuvosen mukaan tähän liittyy myös tahallinen provosointi, jossa vastapuoli yritetään tietoisesti saada sanomaan jotakin, jota voidaan sitten käyttää tätä vastaan ja oikeutuksena kimppuun käymiseen.

– Ajattelemme helposti, että meillä on oikeutus läksyttää ja antaa opetus, Neuvonen sanoo.

Uhriutumisesta on tullut populismia, jota käytetään myös informaatiosodan välineenä.

– Ajatellaan, että alhaalta saa lyödä ylöspäin. Uhrin asemalla ostetaan oikeus lyödä.

Entä ne sanat?

Mikä olikaan korrekti sana käyttää, en kai loukkaa ketään, miten tämä pitikään sanoa?

Joidenkin mielestä olemme menneet liian kliinisiksi puheessamme, toisten mielestä on oikeus ja kohtuus, ettei esimerkiksi enemmistö määrittele kieltä, jota vähemmistöstä käytetään.

Vaikka sanojen käyttöön ja määrittelyyn liittyy vallan käyttöä puolin ja toisin, Neuvosen mukaan olisi hyvä muistaa, että sanat itsessään ovat tyhjiä. Tätä sanoessaan myös filosofi joutuu miettimään, miten sanansa asettelee, sillä kyseessä on tulenarka aihe.

Vaikka asiansa haluaisi ilmaista neutraalisti, asettumatta kummallekaan puolelle, sanat ja niiden tulkinta, ja halu tulkita, tekevät siitä hankalaa. Provosointia tehdään turhan paljon sanojen kautta.

– Meillä ei ole mitään sääntöä, mitkä sanat ovat loukkaavia. Se on tilannesidonnaista ja riippuu kontekstista. Emme voi ennustaa, mistä sanoista tulee tabuja. Se on enemmistön ja vähemmistön välistä kamppailua, jossa ärsytetään myös tahallaan toista puolta. Jos mietimme vain, mitä sanoja saa käyttää, menemme metsään. Teemme tabuja. Se on toiston kautta tuskaan opettamista, Neuvonen sanoo.

Hänen mielestään olisi hedelmällisempää opetella tuskasta pois. Siihen, että sanat ovat vain neutraalia ääntelyä, johon voi reagoida neutraalisti. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö asioista voisi ja pitäisi olla erimieltä.

– Ideaali keskustelu on sellaista, jota voi tehdä hyvien ystävien kesken, turvallisessa ilmapiirissä, jossa toleranssi on korkea. Hyvä keskustelu syntyy luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiirissä, jossa voidaan olla jopa vähän varomattomia sanojen kanssa, Neuvonen sanoo.

Jenny+ brunssilla viidennessä jaksossa aiheena on Sinäkin olet moukka! ja keskustelussa se, kuka saa puhua ja mitä. Brunssipöydän äärelle tiukan lempeään keskusteluun istuvat Sanna Ukkola ja Suvi West.

Markus Neuvosen kuusi vinkkiä hyvään keskusteluun

1. Rauhoitu
Pidä oma tunnetila rauhallisena ja hallitse oma stressisi. Jos provosoidut, lähde pois keskustelusta. Provosoituminen vain ruokkii huonoa keskustelua.

2. Opi suopeuden asenne muita kohtaa
Olet muilta keskustelijoilta täysjärkisyyttä. Ihmiset eivät ole hulluja tai tyhmiä. Heillä kokevat omat mielipiteensä yhtä todellisiksi kuin sinäkin. Vaikka olisi radikaalisti eri mieltä asioista, keskusteluun ei pidä tulla vihamielisesti vaan yrittää ymmärtää toista puolta.

3. Opi sietämään erilaisuutta
Erimielisyys ei ole uhka, sitä ei tarvitse pelätä. Tämä on tärkeä taito, jota pitää opetella. Eikä sen opettelut ole helppoa.

4. Rakenna luottamusta
Vältä piiloagendoja ja ole rehellinen. Älä esitä.

5. Pysy kohteliaana
Jos loukkaat, pyydä anteeksi.

6. Älä anna opetusta
Et ole ikinä siinä asemassa, että voisit antaa toiselle opetuksen. Kukaan ei ansaitse opetusta, ja oikeutta varten meillä on oikeusjärjestelmä. Someteloitukset ovat vaarallinen ilmiö.

Katso alla olevalta videolta, mitkä ovat tyypillisimmät väittelyvirheet. Ja vältä niitä! Lisää vinkkejä argumentointiin löytyy myös artikkelista Vesitätkö keskustelun surkeilla väitteillä? – Näin tunnistat laiskan argumentoinnin ja keskustelet paremmin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Jenny+