Huhtikuun 22. päivänä Kansallisteatterin näyttelijä Elli Tompuri puuhaa hyväntekeväisyysjuhlaa yhdessä Sibeliuksen kanssa. #musiikinkevät1918
Elli Tompuri oli Suomen Kansallisteatterin voimakkaita näyttelijäpersoonallisuuksia 1900-luvun alussa. Hän oli opiskellut mm. Pariisissa ja Wienissä, ja hänen läpimurtonsa Kansallisteatterissa oli ollut Oscar Wilden Salome vuonna 1905.
Tompuri oli ahkera päiväkirjanpitäjä. Huhtikuun lopulla, Helsingin valtauksen jälkeen hän halusi toimia ja kirjoitti vastasyntyneestä ideastaan; Kansallisteatterissa järjestettäisiin 2. toukokuuta hyväntekeväisyysjuhla.
"Tänään olen saanut uuden idean: kaikki taiteilijat olisi koottava antamaan sarja dramaattis-musikaalisia näytäntöjä hätääkärsivien hyväksi. Maalarit antaisivat taulujaan myytäväksi ja arvottaviksi. Jokainen tekisi voitavansa. Puhuin muutamille, kuten Enckellille ja Sibeliukselle, ja tuloksena oli, että päätimme kutsua kokoon valmistavan kokouksen professori Hirnin luo, josta tuli puheenjohtaja. Saa nähdä, voidaanko edes taiteessa yhtyä tänä aikana."
Valmistava kokous prof. Hirnin kotona toteutui heti seuraavana päivänä 21. huhtikuuta.
”Nyt olen homman vauhdissa. Eilinen päivä meni iltamien suunnittelussa. Olimme prof. Hirnin luona kokouksessa, Eero Järnefelt, Enckell, Leino, Sibelius ja joitakin muita. Laadimme yhdessä ohjelmia, jotka koetamme saada ensiluokkaisiksi.
Hirn ehdotti kuvaelmia Runebergin ja Topeliuksen aikaisesta kulttuurielämästä. Olisi senaikaiset huoneinteriöörit. Senaikaisissa puvuissa laulettaisiin romansseja ja duettoja spinetin säestyksin Runebergin ja Topeliuksen sanoihin jne. Väliajoilla olisi taulujen arvontaa. Muun muassa Aino Ackté ja Maikki Järnefelt esiintyisivät.”
Kun kokoukuksessa keskusteltiin laulajattarien Aino Acktén ja Maikki Järnefelt-Palmgrenin yhteisestä esiintymisestä, Sibelius oli ehätti sanomaan:
”Älkää vain minua panko pyytämään heitä.” Sitten Sibelius oli osoittanut rintaansa: ”Minulla on vieläkin arvet täällä, kun kerran taistelin saadakseni heidät laulamaan samassa konsertissa Pariisin maailmannäyttelyssä.”
Sibelius oli ehdottanut, että Elli Tompuri toimisi asiassa välittäjänä. Tompuri oli tarttunut oitis puhelimeen ja soittanut Aino Acktélle.
Ackté oli suostunut mukaan sillä ehdolla, että tulot annettaisiin lasten hyväksi, koska: ”De där käringar ha varit värst”. Tompuri oli vastannut: ”Totta, niin me akat olemme pahimmat. Meillä kun on niitä tunteita ja ne niin helposti räiskyvät”. Ackté lupautui mukaan, mutta peruutti myöhemmin ja piti kolme omaa hyväntekeväisyyskonserttia huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa.
Elli Tompuri aikoi esittää Kansallisteatterin juhlassa Sibeliuksen Valse tristen oman tanssiryhmänsä kanssa. Hän kehitteli ideaa päiväkirjassaan: ”Kun saisin jotenkin realisoiduksi hengen ja aineen taistelun sekä samalla naisen vierge mère – neitsytäiti – prinsiipin, johon lopulta kaikki yhtyy.”
Sibelius hyväksyi Tompurin idean, mutta toppuutteli kuitenkin: ”Älkää enempää kertoko, näen että siitä tulee hyvä, enempi kertominen tappaisi ensimmäisen näkemyksen.”
Lisäksi Sibelius halusi johtaa itse Valse tristen: ”Minä pyytäisin saada itse johtaa orkesteria tässä Valse tristessä enkä sinä iltana johda muuta.”
”Oi, kultainen Sibba!” Tompuri kiitteli jo päiväkirjassaan.
Suunnitelman mukaan ohjelmaan sisältyi myös Sibeliuksen Karelia-sarja ja Robert Kajanuksen sinfoninen runo Aino. Seuraavaksi Tompuri lähestyi kapellimestari Kajanusta pyytäen tätä johtamaan nämä teokset.
”No, miksi ei Sibelius itse johda Kareliaa?” Kajanus tiukkasi.
”En tiedä, hän sanoi johtavansa vain Valse tristen”, Tompuri selitti.
”No, kyllä tulette huomaamaan, kuinka vaikea on tanssia Sibeliuksen itsensä johtamana,” Kajanus totesi eikä suostunut johtamaan Karelia-sarjaa.
Elli Tompuri kääntyi jälleen Sibeliuksen puoleen, joka oli näihin aikoihin evakossa Helsingissä ja asui hotellissa puolisonsa kanssa.
Tompurin ongelma ratkesi: ”Ja Sibelius – kaikista diivanotteista vapaa – pelasti meidät ja lupasi myös itse johtaa Karelian.”
Seuraa Jean Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 30. huhtikuuta.
Lähteet
Dahlström, Fabian (toim.): Jean Sibelius. Päiväkirja 1909–1944, suom. Juha Saikkonen ja Arja Gothoni, Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Heikkilä, Ritva & Laurson, Marianna (toim.): Myrskylinnun tie. Elli Tompurin muistelemaa. WSOY. Juva 1980.
Salmenhaara, Erkki: Jean Sibelius. Tammi. Helsinki 1984.
Sirén, Vesa: Aina poltti sikaria. Jean Sibelius aikalaisten silmin. Otava. Keuruu 2000.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. Otava. Keuruu 1978.
Linkit
Sibelius.fi
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
