Hyppää pääsisältöön

Live-Tetzlaff ei aivan vakuuta

Viulisti Christian Tetzlaff on paitsi Ondine-yhtiön luottoartisti myös säännöllinen vieras Helsingin orkesterien solistina. Radion sinfoniaorkesterin solistina Tetzlaff kävi muun muassa viime lokakuussa, soittamassa Béla Bartókin kaksi viulukonserttoa. Nyt Ondine on julkaissut levyn, joka häveliäästi ilmaistuna perustuu noihin konserttiesityksiin, eli sisältää myös yleisöttömiä paikkauksia. Gramophone-lehden kollegat ennättivät kehua levyn maasta taivaisiin, mutta itse en ole yhtä vakuuttunut.

Bartok / Lintu & Tetzlaff
Bartok / Lintu & Tetzlaff Uudet levyt

Bartókin ensimmäinen viulukonsertto on nuoruuden puolivalmiste, toinen kypsän kauden tuotantoa. Kumpikin on vaikea ja harvoin soitettu, mikä kuuluu jopa kokeneen ja teknisesti varman Tetzlaffin soitossa. Musiikki ei niin sanotusti istu, ja Tetzlaff selvästi joutuu työstämään teknisesti kiperimpiä kohtia sekä yhteissoittoa orkesterin kanssa. Kenties siksi soitto tuntuu levottomalta silloinkin, kun Bartókin sävelkieleen sopisi täsmällisyys tai pelkistäminen. Aksenttiin päättyvissä juoksutuksissa on usein rytmistä klappia, pariäänirevittelyissä hartsi pöllyää ja ääni särkyy, ja jopa ykköskonserton alun herkkä melodiikka on aluksi suuntaa vailla. Osa levottomuudesta menee konserttitilanteen piikkiin - ainakin se miten oppilasmaisesti Tetzlaff prässää kakkoskonserton sisääntulossa.

Toki konserttitilanne ja tuore materiaali tuovat esiin myös Tetzlaffin hyveitä. Muutamat korkeat fortissimot iskeytyvät korviin jumalaisina, ja soitto kauttaaltaan on herkkää, dynaamista, välillä vereslihaista, ja suvantopaikoissa äärimmäisen kaunista. Kakkoskonserton hitaan osan loppu on Bartókin tuotannon sulokkainta antia, ja levyn huippukohta.

Orkesterille Bartókin konsertot, etenkin se myöhäisempi, ovat turvallisempaa soitettavaa, kun vuoroin saa paahtaa muhevasti yhdessä ja vuoroin asetella yhteensopivia detaljeja läpikuultavasti päällekkäin ja lomittain. Hannu Lintu ja RSO hallitsevat tämän puuhan, ja tarjoavat Tetzlaffille myös sen turvan, mitä soolostemma ei tarjoa. Erityiskiitoksen ansaitsevat RSO:n vasket kakkoskonserton lopun hirnumisesta, joka sujuu viiltävän tarkalla huumorilla.

Rohkaisevaa levyssä on se, että melko tavallisesta Musiikkitalon konserttiäänityksestä saadaan miksattua rikas ja muheva orkesterilevy. Akustiikan, orkesterin, Ylen ääniporukan ja Enno Mäemetsin yhteistoiminta on asettunut uomiinsa. Mutta muutama äänityspäivä lisää konserttien jälkeen, ja musiikki olisi ehkä saanut lisää rauhaa, linjaa ja tarkkuutta.

Béla Bartók: Viulukonsertot nro 1 ja 2. - Christian Tetzlaff, viulu, ja RSO/Hannu Lintu. (Ondine, ODE 1317-2)

Kuuntele Uudet levyt 24.4.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.