Huhtikuun 23. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kertoo nälänhädästä, joka jatkuu, vaikka vallanpitäjät Helsingissä ovat vaihtuneet. #musiikinkevät1918
Helsingin valtauksesta oli kymmenen päivää. Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja ja lakkautetun Työmies-lehden musiikkiarvostelija Väinö Pesola oli kuullut, että oltiin perustamassa uutta sosialistista sanomalehteä. Pesola otti yhteyttä Väinö Tanneriin. Tanner oli Elannon toimitusjohtaja ja Suomen Sosialidemokraattisen puoleen johtohahmoja. Hän oli vastustanut vallankumouksellista suuntausta ja pysytellyt sivussa sisällissodan ajan. Marraskuussa 1918 Tannerista tuli SDP:n puheenjohtaja.
Pesola kirjoitti myös nälänhädästä, joka vallanvaihdoksesta huolimatta ei poistunut Helsingistä.
”Vasemmalle. Emäntäni on hullu. Nälkä. Aino-ilmiön selitys.
Kun Työmies-lehti luonnollisesti saksalaisten tänne tullessa lauloi viime virtensä, ovat oikeistososialistit ruvenneet hommaamaan uutta lehteä. Tuumin kohta tarjoutua sen palvelukseen, koska sosialismi on elävä, varttuva ja kehittyvä katastrofista huolimatta ja koska en luota leipäni saantiin porvareilta.
Käännyin siis johtaja Tannerin puheille. Hän vastasi tarjoukseeni, että juuri minä olin ollut ehdolla heidän kokouksessaan. Miellyttävä yhteensattuma siis.
Kun palasin hävitettyä asuntoani katsomaan pommituspäivää seuraavana eli sunnuntaina, sain haukkumisvirran niskoilleni, sen sijaan, että olin odottanut nöyrtymistä ja kiitollisuutta Kohtalolle koko kaupunginosamme säilymisestä. Aivan sikamaisella äänellä emäntäni parjasi minua siitä, että olin poissa kotoa ja etten ollut käskenyt häntä ottamaan "tuplia" pois.
Minä olin siksi ymmällä, etten voinut vastata juuri mitään, ennen kuin seuraavana päivänä asiallisiin kohtiin. Hulluuden puuskaan, jossa hän kiljui mm. että "tulkoot ne laittamaan, jotka ovat särkeneetkin (nim. ikkunat), minä en niihin sormellani koske," en voinut sanoa mitään. Rivouteensa vastasin hyvyydellä. Sanoin nimittäin, että jos lapsillensa tulee kova nälkä, saa hän käyttää pieniä ryynivarastojani. Tästä vähän hiljeni akan ääni.
Hulluuteen vivahtavaa on myös ollut hänen Ainon kohtelunsa. Pommituksen jälkipäivinä Ainon ollessa minua etsimässä on akka miltei hyökännyt päälle, uhannut ulosajamisella, jos vielä kerran "kiusaa minua" ja höykyttänyt huonoksi naiseksi ym. Kovassa on uskonnottoman sisu, kun eivät ankaran ajan koettelemuksetkaan pehmitä, eivätkä nöyryytä.
Nälkä kovenee yhä. Eräänä päivänä oli emäntäni poika köössä noin 5 tuntia ja sai lopulta 3 pienen pientä pullaa. Usein tapahtuu useampi tuntisia kokonaan turhia odotuksia. Myös lihatavara rupeaa olemaan lopussa, metfursti, jota vielä jokin aika sitten oli runsaasti, on kaikkialta loppu. Silakoitakaan ei ole näkynyt, kun punaiset ovat pahasti rikkoneet Turun radan rautatiesillat, hauenpenikat ovat maksaneet 24 mk kilo.
Pähkinöitä tapasin tänään yhdessä myymälässä, ne maksoivat 25 mk kilo. Kansankeittiössä on ollut vain jotain makeansarkan tapaista ja kasvismuhennosta, ei muuta. Tällä ei ainakaan ruumiillisen työn tekijä elä. Ei henkisenkään, sillä minäkin olen nälästä parina päivänä suorastaan hoippunut Ylioppilastalolle ja pelännyt joka hetki pyörtyväni. Syön Talolla siksi, ettei Velin enää pysty antamaan edes niitä silli-leipäaamiaisia.
Miten kurjaa lieneekään Sörnäisten perukoilla ja kuitenkin porvaristo puhuu sotaretkestä Vienan lääniin ja Suomen suurvallasta. Ivaahan on tämä kaikki ja imperialismin päähän menoa! Koska herää porvaristo?!
Kapellimestari N. on ollut A:n isän oppilas. Hän kertoi mulle piirteitä barytonisti M:stä, joista heti huomasin, että johtopäätökseni, oikeammin aavistukseni A:n isästä olivat aivan oikeat.
Hän oli ollut suuri mies, möhömaha olutjuoppo. N. kertoi miesten laskeneen, että M:n pöytäjuomiin kuului joka aterialla 18 snapsia ja 18 puolikasta olutta, siis hirveä määrä. Hän olikin sen takia aina ollut pienessä nousuhumalassa.
Tästä ei A-raukka tiedä, ei tiedä, että hänen fyysillinen ja psyykillinen heikkoutensa ovat alkoholin kasvua, ei tiedä, että intohimonsa on häneen istutettu jo isän siemenessä. Mutta miten edesvastuuttomasti ja ajattelemattomasti ihmiset jatkavatkaan sukua! Uusien periaatteiden täytyy päästä valtaan!”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hänelle seuraavaksi tapahtuu 24. huhtikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Linkit
Wikipedia Väinö Tanner
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
