Huhtikuun 24. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola muistaa sodassa kaatuneita Ylioppilaskunnan Laulajia. #musiikinkevät1918
P.J. Hannikainen perusti vuonna 1882 Helsingin yliopiston yhteyteen mieskuoron Ylioppilaskunnan Laulajat. Vanhin suomenkielinen kuoro syntyi halusta edistää suomenkielistä kulttuuria. Varsinkin sortovuosina 1899–1905 ja 1908–1917 YL:n konserteilla ja isänmaallisilla lauluilla oli merkittävä rooli, sillä kaikki puhetilaisuudet olivat tuohon aikaan kiellettyjä. Kesäkiertueillaan YL levitti suomalaisuusaatetta myös maaseutupaikkakunnille. Väinö Pesola, joka oli sekä kuorolainen että varajohtaja, johti YL:n kiertueen kesällä 1916.
Ylioppilaskunnan Laulajiin oli mahtunut poliittisilta mielipiteiltään monenlaisia laulajia, esimerkiksi punaisen Suomen kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Kullervo Manner oli entinen YL:n kakkosbasso. Syksyllä 1917, kun yhteiskunnallinen ilmapiiri Suomessa kiristyi, YL ja johtajansa Heikki Klemetti antoivat ymmärtää, etteivät sosialidemokraatit olleet enää tervetulleita kuoroharjoituksiin.
Tässä vaiheessa erkaantuivat myös YL:n ja työväenkuoromies, Työmies-lehden musiikkiarvostelija Väinö Pesolan tiet. Ero YL:stä oli Pesolalle katkera paikka, mutta kesti onneksi vain muutaman vuoden. Pesola palasi YL:n riveihin 1923.
”Kaatuneita sankareita. Kuoroni. Asevelvollisuuskysymys.
Viime päivien lehdet ovat tuoneet ikäviä turman sanomia. Monta hyvää toveria, tuttua on kaatunut.
Jääkäriluutnantti Armas Kohonen on kaatunut urhonjoukkonsa etupäässä Messukylässä. Hän oli parhaita ystäviäni. Y.L:ssä istuin hänen vieressään, mikäli lauloin ja kadulla tavatessamme tavallisesti juttuihin yhdyttiin. Hän oli nuorukaisten kauniimpia. Hienot piirteet, helakka punaväri, kirkkaat silmät, ilmehikäs ääni. Luonteensa oli herttainen, hyvä. Pieni humoristinen piirre pilkisti siinä tuon tuostakin. Armas K. oli myös Kosti V:n parhaimpia ystäviä. Miten koskeekaan isku Kostiin! Kaatuneesta piti tulla lääkäri, mutta oli hän kyvyiltään keskinkertainen, joten sivistystappio sivistyneistöstä köyhälle suomal. luokallemme ei liene erikoisen suuri.
Tätä täytyy valittaa 19-vuotiaan Felix Krohnin sankarikuoleman tuottaneen. Olimme sävellystoverit Musiikkiopistossa. Viime keväänä esiinnyttiin samoissa näytteissä. Samoin Y.L:n kevätkonsertissa. Säveltäjälahjansa viittasivat lyyrilliseen tuotantoon ja olisi hän luultavasti päässyt säveltäjänä sangen pitkälle. Kulttuuriperintö ja kotikasvatus sekä notkea, vastaanottavainen luonteensa viittasivat loistavaan tulevaisuuteen. Toverina oli Felix mitä miellyttävin. Vaatimaton, suora, hienotunteinen, ihmisiä, olosuhteita ymmärtävä. Kallis uhri synnyinmaalle!
Maisteri Matti Kivekäs, joka on kaatunut Tampereella salaväijytyksen uhrina, oli unkarinkielen opiskelutoverejani myös Y.L:n. Ulkomuotonsa oli komean germaanin. Loistavat, ylimyskatseiset silmät, sivistyneet piirteet, terve vaalea väri ja komea tukka. Pituutensa oli yli 3 kyynärää, ryhtinsä uljas. Olin ylpeä, kun hän matkusti Unkariin opiskelemaan, että meillä on näyttää niin muhkeita poikia. Ruumiin sopusointua vastasi sielun. K. oli hienostuneen maailman miehen perikuva. Gentlemannin käytös, aina miellyttävä keskustelutapa, herttainen hymy huulilla todistivat sielun aateluutta. Minua, nousukasta, kiusasi joskus hänen etäällä pitävä aristokraattisuutensa. Hänessä kadotti Suomi taitavan kynämiehen, miehekkään, aloitekykyisen, toiminnan luonteen.
Luokkatovereista Allan Aallosta en voi toteuttaa lausetta "se mortuis nihil nisi kene", vaan ainoastaan lausetta "de mortuis verum". Hän oli jo koulussa vaikea toveri. Kiusasi alituisesti opettajia, valehteli ja harrasti petosta. Ylioppilaaksi tultuaan oli hän mitä kirjavimmissa vaiheissa. Venäjällä ratsuväkikoulussa, mistä luultavasti potkittiin taitamattomuutensa takia, vaikka itse väitti hevosen häntä potkaisseen. Sitten hän oli nimismiehenä, jolloin kuuluisa pankkiryöstäjä Tschos ampui hänen kätensä läpi. Mutta huhu kertoi, että hän olisi itse tomppeliuudessaan siihen ampunut ja tälle otaksumalle antoi tukea haavan suunta.
Välillä hän joi ja prälläsi H:ssä jopa seurusteli santarmikätyrien kanssa. Meni taas Venäjälle, tällä kertaa tykkiväkeen ja tuli kornetiksi. Sen jälkeen suoritti Yliopistossa pienen tutkinnon. Maailman sodan alettua joutui mukaan. Haavoittui pari kertaa ja sai prenikoita. Oli lopulta ilmailija.
Kaikissa vaiheissaan siis täysi seikkailija, ilman moraalia, ilman luonnetta. Sääli olisi ollut sitä kaupunkia, joka hänestä olisi saanut poliisimestarin. Lahjoiltansa oli hän muuten alle keskinkertaisen. Ulkomuotonsa ruma, ryhtinsä kaikkea muuta, muttei sotilaan. Kaatumisensa suomalaisen armeijan etunenässä lieventää arvosteluja, kaunistaa muistoja!
Maisteri Muukkonen on joutunut salamurhan uhriksi jo sodan alussa. Hän lauloi Y.L:ssä toista bassoa. Oli oikea tyypillinen Hämeen poika. Vaatimaton, luonnollinen, ystävällinen, oli idealisti, harrasti kaikkea kaunista ja hyvää, laulua, kirjailemista, urheilua. Oli myös "Tampereen Jäämien" Y.L:n kisatoverin laulajana ja lopulta puheenjohtajana. Kunniaa eheälle luonteelle, toimen miehelle.
Jalo Schildt oli Y.L.:n vastenmielisimpiä ensi tenoreja. Jo ulkomuodossaan oli jotain itsetietoisen arkistokraattista, kuivan poistyöntävää. Hän oli yksi niistä, joka teki toimintani Y.L:ssä mahdottomaksi. Kun minun harjoitustuntini alkoi, lähti hän mieltä osoittaen pois. Ja kun hän oli S.S.K:n matkalla, parissa paikassa avustamassa, oli hän erittäin huomauttanut, että hän laulaa, niin kuin hän itse tahtoo. Myös oli hän ainaisten kerjäämisten varassa. Kulttuuritappio vähäinen, sillä hän oli verrattain lahjaton. Mutta lopulta päättäen sydän paikallaan!”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918, lue jatkoa Kuoroni-aiheesta 25. huhtikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Ylioppilaskunnan Laulajat / Historia
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Wikipedia Matti Kivekäs
