Sara Chafak joutui lapsena muuttamaan turvakodista toiseen, kohtaamaan rasismia ja kiusaamista. Kokemustensa takia Sara loi ympärilleen kovan kuoren, jonka alle pääsevät vain harvat. Maarit Tastulan haastattelussa entinen Miss Suomi kertoo avoimesti kokemuksistaan.
Rikkinäinen perhe, rasismi ja kiusaaminen varjostivat Sara Chafakin lapsuutta. Jo 4-vuotiaana hän joutui rasismin kohteeksi, kun päiväkodin pojat kutsuivat häntä neekeriksi.
Vuosaaressa ei tuolloin asunut paljon ulkomaalaistaustaisia perheitä.
– Pelasimme jotain peliä, ja pojat sanoivat, että ei oteta tuota neekeriä kiinni. Silloin mietin ensimmäistä kertaa, mikä on neekeri ja miksi minä? Havahduin myös siihen, kuinka meitä ihmisiä eritellään ulkonäön perusteella. Se oli hämmentävää, sillä en pitänyt muita erilaisina kuin minä.
Sara epäilee kyseisen käytöksen saaneen alkunsa kotoa, sillä kukaan lapsi ei synny tuomitsemaan toista ihonvärin perusteella. Jämptiluonteisena hän ei kuitenkaan masentunut, ja kotona äitikin kannusti jättämään asian omaan arvoonsa.
Saran suomalainen äiti ja Marokosta lähtöisin oleva isä erosivat Saran ollessa lapsi. Hän ei kuitenkaan nähnyt eroa millään tavalla huonona asiana, sillä nyt hänellä olisi kaksi kotia, joissa viettää aikaa.
– Äiti ja isä ovat molemmat aivan ihania ihmisiä, mutta he eivät vain sovi toisilleen. Kamala sanoa, mutta olin todella helpottunut, että he jatkoivat eri suuntiin ja jatkuva riitely kotona loppui.
Kova kuori
Sara joutui luopumaan kahdesta veljestään, kun nämä joutuivat lastenkotiin; pikkuveli koulukiusaamisen ja isoveli muiden syiden takia. Myöhemmin veli tiuski Saralle suutuspäissään, että hän sentään sai asua äidin luona.
– Silloin muistutin häntä, että oletko koskaan ajatellut, miltä minusta tuntuu, kun veljet viedään pois, Sara sanoo murtuen kyyneliin.
Sara ei yleensä käsittele perhettään koskevia asioita julkisuudessa. Pahat kokemuksetkin hän jättää usein käsittelemättä ja on kasvattanut itselleen kovan kuoren.
Kuoren tarkoitus ei ole kuitenkaan sulkea asioita ulkopuolelle, vaan kovettaa pahoilta asioilta. Kuoren kasvattamisen hän aloitti jo varhain.
– Jo päiväkodissa päätin, etten enää itke kivusta. Minulta oli murtunut jalka ja päiväkodin hoitaja oli käskenyt minua lopettamaan itkemisen. Äiti oli sitten tullut hakemaan minua ja todennut, että herranjumala tämän tytön jalkahan on murtunut.
Sara ei itkenyt kivusta kymmeneen vuoteen.
Minä haluan Miss Suomeksi
Pahat puheet ja hankalat kotiolot eivät lannistaneet Sara Chafakia.
Alle kouluikäisenä muut lapset olivat pitäneet huolen, että hän tiesi olevansa ulkoisesti erilainen kuin muut. Taistelijaluonteen omaava Sara oli kuitenkin saanut päähänsä ajatuksen, jonka tavoittelu määrittäisi paljolti hänen elämäänsä.
Sara halusi tulla Miss Suomeksi.
– Kun näin, että Lola Odusoga voitti, fiilikseni omasta osallistumisesta vain vahvistui. Minulle oli tehty hyvin selväksi, että olenkin nyt sitten joku tummaihoinen, mutta Lolan voitettua minulle tuli sellainen fiilis, että jos hänkin pystyy, minäkin haluan. Se oli sellainen hullu idea, johon päätin pistää kaikkeni ja tässä ollaan.
Jästipää pärjää
Saran selviytymismetodi on aina ollut päättäväisyys ja se, ettei hän anna tunteiden syödä vaan menee eteenpäin ja pysyy erossa negatiivisista ihmisistä.
– Uskon, että luonteessani on sellaisia piirteitä, jotka ovat auttaneet selviämään kaikesta siitä kiusaamisesta. Olen jästipää, tiedän mitä haluan ja menen sitä kohti, nainen sanoo.
Myös ajatus siitä, ettei Saran tarvitse olla tekemisissä kiusaajien kanssa loppuikäänsä helpottaa oloa.
– Se ei ole minulta pois, jos joku kiusaa minua. Jos et halua olla minun kanssani niin sinun ei ole pakko, sinun ei ole pakko tykätä minusta ja minun ei tarvitse miellyttää sinua. Minä olen minä ja meillä kaikilla on oikeus olla juuri sellaisia kuin me ollaan, Sara Chafak sanoo itsevarmana.
Katso artikkelin yllä olevalta videolta Saran koko haastattelu ja millaiset terveiset hän lähettää kohtalotovereilleen.
Flinkkilä & Tastula, TV1 lauantaina 28.4.2018 klo 17.10 - 18.00, uusinta sunnuntaina 29.4. klo 9.05
Katsottavissa Yle Areenassa
