Huhtikuun 25. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kokoaa Työväenyhdistyksen Mieskuoroa ensimmäisiin harjoituksiin sitten Helsingin valtauksen. #musiikinkevät1918
Helsingin valtauksesta oli vajaa kaksi viikkoa. Lakkautetun Työmies-lehden tilalle oltiin Elannon toimitusjohtajan Väinö Tannerin johdolla perustamassa uutta sosialistista sanomalehteä. Jos uusi lehti olisi jo ilmestynyt, Helsingin Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola olisi laittanut siihen ilmoituksen Mieskuoron ensimmäisistä harjoituksista.
”(jatkoa) Kurjuutta vaiko hulluutta?!
Kun mieliala työväestön keskuudessa tapahtuneen katastroofin jälkeen on ollut kovin lamassa, arvelin heti alussa ryhtyä toimiin sen kokoamiseksi. Ilokseni olen havainnutkin, että vain noin 10 miestä ovat olleet mukana rosvoseikkailussa. Muut ovat oikeistolaisina pysyneet syrjässä. Toisten on täytynyt pakoillakin väkisin riviin ottoa.
Olen kadulla tavatessani aina ryhtynyt puheisiin. Yleinen mielipide on ollut: "Ruvetaan vaan, laulua olenkin jo kovin kaivannut." Kuoron pystyssä pito olisi myös pienenä alkuna innostuksen nostamisessa.
Kohtalokin oli suopea kuoroni harrastuksille. Tulipalo säästi harjoitushuoneemme, sekakuoron pianon ja meidän nuottikaappimme.
Samalla saisin itse taas pientä taloudellista pohjaa, nyt ovat raha-asiani tuiki rasittavalla ja levottomuutta herättävällä kannalla. Vippejä on joka puolella. Ruoka ja vuokra ovat maksamatta ja koska tahansa voi M.L. tai Osakunta karhuta saataviani. Koskahan tämäkään helpottaa.
Sosialisti Tannerilta olen kysellyt oikeistolehden ilmestymistä, jotta voisin siinä harjoituksista ilmoittaa. Lehti ei ole ainakaan vielä saanut ilmestymislupaa.
Siksi en minäkään ole vielä rohjennut mennä esikuntaan pyytämään kokoontumislupaa ja oikeutta kuljettaa pois nuottivarastomme hävinneestä Talosta. Kuka tietää, saammeko koskaan, sillä taantumus kohottaa päätään joka alalla.
Kansalaissota ja preussilaisuuden tarttuminen ovat tuoneet pakollisen asevelvollisuuskysymyksen täälläkin päivän kysymykseksi. Olen minä ollut kiivas antimilitaristi: ihmisarvolle alentavaa on ihmiselämän lopettaminen. Sodan alussa olisin antanut ampua itseni, ennen kuin olisin tarttunut kivääriin.
Välillä tämä mielipide tylsistyi, mutta nyt taas, nähdessäni itse omin silmin militarismin tuottaman kaikenlaisen kurjuuden, on vastenmielisyys asevelvollisuutta kohtaan kasvanut.
Upseeria olen aina halveksinut tyhjän toimittajana. Pitääkö nyt alistua moisten tomppelien komennettavaksi. Sotamiestä olen aina säälinyt. Meneehän sotamiehenä oloaikana hyödyllisestä työstä hukkaan, onko minun nyt tehtävä sama uhraus henkisestä työstäni? Koko isänmaa käsitteeni on ruvennut horjumaan. Sillä minun isänmaani on vain henkisen työn, rakentavan toimen isänmaa, ei murhan, hävityksen kautta palvottava.
Turun läänissä on jo pakko-asevelvollisuus, mutta kun junat eivät vielä kulje säännöllisesti, ei myöskään posti, en tiedä lähempiä määräyksiä sieltä. Aion pyytää lykkäystä, saadakseni viime tenttini pois. Ja sitten, jos on astuttava riviin, punaisen ristin mieheksi tai soittohommiin.
Vaikeita pulmia nousee suurina vuorina näköalojen eteen, jos joudun riveihin. Kuka hoitaa raha-asiani!?! Ne ovat siksi huonolla kannalla, ettei voi sälyttää niitä sukulaistenikaan niskoille. Mistä saan pukurahat? Miten käy opintojen jatkamisen, miten N.L:n [turkulainen sekakuoro Nuori Laulu] kymmenvuotisjuhlan?
Ikävä on koko pykälä, mutkikas ja synkkiä ajatuksia nostattava, mutta mihinkäs pääsee!?
Akka [Väinön vuokraemäntä] sanoi minulle tänään, kun lapsensa nälästä huusi: "Tappaa tarvittis' koko kakara". Ja eräänä päivänä hän yrmyili: "Jollei parempaa tule, lasken kaasun sisään, sittenhän on selvä."
Akka on hullu, sillä näyttää siltä kuin lapset voisivat suhteellisesti hyvin. Tänään hommasin heille Työväentalon pihalta mustikoita, joita punaiset olivat sinne korjaamatta jättäneet, ja joita vartiosotilaat eivät ole voineet käyttää, heillä kun ei ole keittovehkeitä.”
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hänelle seuraavaksi tapahtuu 26. huhtikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia Väinö Pesola
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
