Huhtikuun 21.-25. päivinä Martti Johannes Siirala kertoo työstään Suomenlinnan punaisten vankileirin lääkärinä. #musiikinkevät1918
Saksan Itämeren-divisioona oli vallannut Helsingin yhdessä valkokaartin kanssa 12.-13. huhtikuuta. Valtauksen jälkeen vangiksi jääneitä punaisia alettiin kuljettaa laivoilla Suomenlinnaan. Nuoren helsinkiläislääkärin Martti Johannes Siiralan työpaikka vaihtui naistenklinikasta Suomenlinnan vankileiriksi.
"Väsyneenä tultuani Viaporista, jossa on yli korvien hyppäämistä ja hoppuamista. Siellä vallan hukkuu kurjuuteen.
Valkokaarti ja saksalaiset ovat kilvan ottaneet punaisia vangeiksi ja suomalaisten juristien tavanmukaisella etanan nopeudella asiat edistyvät siten, että nyt on noin parisen sataa kenties korkeintaan lähellä vapautustaan.
Ja lukemattomia syyttömiäkin viruu vankihuoneissa, joissa täitä vilisee, ja muita syöpäläisiä on jos minkä verran.
Huoneissa viruu miehiä kymmenittäin alustanaan vain lattia, peitteinään ei niin mitään.
Peseytyneet eivät ole pariin viikkoon ja alusvaatteita muuttaneet ties milloin.
Ole sitten lääkärinä sellaisessa sopassa!
Kurjuus irvistää joka taholla ja taholta. Hyhhyh!
Ja porvarillinen yhteiskunta ei edes joukkoponnistuksin kykene moista epäkohtaa korjaamaan.
Ruoka on päin pyllyä. Mutta sellainen täytynee antaa anteeksi, sillä eihän täällä totta toisen kerran ole meilläkään mitään syötävää.
Ja ehkenpä kaikki sentään aikaa voittaen korjaantuu. Häviää ryssäin rappujen edestä monikuukautiset rikkasäiliöt tyhjine säilykepurkkeineen ym.
Saksalaiset ovat tästä päivästä ottaneet koko ylikomennon haltuunsa. Nöyryyttävää sekin, kun ei valkokaarti edes kyennyt siitä huolehtimaan.
Tänään rokotimme minun saarellani noin 160 miestä.
Muu päivä meni erilaisiin pikkuhommiin.
Nämä laput ovat Viaporin muistoja. Ensinnäkin passi.
(Kuvat: MJS pk 21.4.1918 MJS pk 21.4.1918 Sairasluettelo3, MJS pk 21.4.1918 Sairasluettelo4)
Toisekseen saksalaisen välskärin keräämiä sairasilmoituksia eräässä kasarmissa.
Muista päivän tapahtumista mainitsen, että olin osakunnan lippua kantamassa valkokaartilaisten hautajaisissa.
Kuisma (=Klemetti) siellä ääneen haukkui sitä, että liput tulivat liian myöhään. Eikä suinkaan ilman syytä.
Vähitellen alkaa meille päästä kuulumisia pohjoiseltakin rintamalta. Tampereen valloitus on ollut kauhean verinen. Mitä se maksoi punaisille, emme tiedä, mutta valkoisiin on se lyönyt aimo aukkoja. Armas Ståhlberg on kuulemma kaatunut. Sama kohtalo on myös tietojemme mukaan kohdannut Matti Kivekästä. Nuorikko parka!
Ja minkälaisiahan kuulumisia me saammekaan Viipurista, joka saksalaiselta sotilaalta saamiemme tietojen mukaan pitäisi olla saarroksissa.
Inkeri istuu pianosta parhaillaan virsiä viritellen. Se ikäänkuin rauhoittaa mieltä, joka kuohahtaa milloin mistäkin syystä.
Yhden aiheen sain muun muassa erään röyhkeän herrasmiehen, nimi kuuluu olevan eversti Bergbom, käytöksestä Viaporin laiturilla. Mies näet riidellessään rengin kanssa tulistui ja sivalsi renkiä korvalle. Ei sellainen käytös meidän maassa vetele, ei totta totisesti!
Olen työssä Viaporissa. Hommaa kuin Dossoorissa muinoin. [Martti Johannes Siirala oli 1914 lääkärinä öljyporaamossa Dossoorissa, nykyisen Kazakstanin alueella]. Ja ruoka vieläkin huonompaa kuin siellä. Eilen saimme kaksi lautasellista kaalisoppaa, toissapäivänä saman verran hernesoppaa, siinä kaikki.
Hieman alkavat olot järjestyä. Kun ensiksi nimitetty komendantti - hyväntahtoinen lapanen - nyt lopultakin eroaa, alkaa vähän kaikki selvetä saksalaisten komentaessa. Hävettää vain kovasti, kun ei itse kyetty edes Viaporia hallitsemaan.
Niin käy kun pienet pojat rupeaa leikkimään hallitusvirastoja. Kaikki menee kerrassa päin honkia. Ei tule tuittia, ei taittia. Ja niin kävi suojeluskunnan hommien Viaporissa.
Väsyttää niin, etten jaksa enempää paperintäytettä piirtää.
Viipurin esikaupungeissa taistellaan. Punaiset ovat jääneet sinne piiritykseen. Mutta verisiä, ylen verisiä ovat ottelut. Montakohan kumppaneista näitten otteitten jälkeen onkaan elossa enää? Kuolleitten luettelo kasvaa kammottavassa määrässä.
Osakunta tahtoo taasen välttämättä pitää ylimääräisen kokouksen rahapulan auttamiseksi. Taas laina. Ja pääpuutteenalaiset ovat jälleen Korhonen, Haikonen, Boman et consortes. Itse puolestani panen vastaan minkä voin.
Ylioppilaslakkeja näin pesuun vietävän. Ne aiotaan siis sittenkin panna vappuna vanhan tavan mukaan päähän. Yritykseni sen hetken lykkäämiseksi ajoivat täydelleen karille.
Vankien lääkärinä toimiminen on vihonviimeisistä hommista vihonviimeisintä.
Tultuani Viaporista tavallista aikaisemmin, toisin sanoen jo klo 4 päivällä – joka on merkki siitä, että asiat siellä rupeavat vähitellen järjestymään – ja odotellessani ostoksilla olevaa frouvaani kotosalle, pistelen taasen paperintäytettä muististani.
Siiri kertoi mulle olleensa neiti Tornellin puheilla ja häneltä kuulleensa, että rouva Mai Kivekäs odottaa pienokaista elokuussa. Kunpa vaan nyt tämän kauhean kolahduksen johdosta toiveet eivät menisi marjametsään.
Ja minun kun täytyy täysin inhimillisesti ja sikäli kuin voimia ja mahdollisuuksia on, koettaa hoitaa ja parantaa vankien asemaa. Sillä muutoin tulee Viaporin vankisiirtolasta Siewersin [vankileirin ylilääkäri] sanojen mukaan "ett veritabelt helvete".
Jos totta toisen kerran osakaan kaikista niistä konnanteoista on totta, joista nyt lehdissä ylen paljon kerrotaan, niin sietääpä kerta kaikkiaan panna ankara kuritus käyntiin punaisille roistoille. Niitten joukossa tuntuu olevan sellaisia konnia, joitten hengissä pysyminen on yhteiskunnalle vain varmaksi vahingoksi. Sen olen nyt varmaksi vakaumukseksi jo itselleni vankien ajatusmaailmaan hiemankin perehtyessäni omaksunut.
Jaa. Ottia tuota. Viapori alkaa käydä hieman siistimmäksi, se on totta. Sairaalamme edustalla olevat nurmikentät ovat nyt muun muassa lakaistut ja haravoidut. Mutta ylen vaivalloisesti ja laiskasti se homma totta totisesti kävi.
Sanitäärivääpeli Roth ja hänen toverinsa Heider häärivät uutterina komennuskuntiensa johdossa ja niin tulee vähitellen siellä täällä kuin pälviä tunkioitten väliin. Saarellani, Läntinen-Svartö se kuulemma on nimeltään, on osa puhdasta, mutta toinen osa kurjan rapakoista ja roskaista.
Siewers se hoppuaa ja häärää, toisinaan hosuen liiaksikin ympärilleen. Levanderin ja yleensä kirurgien kanssa on hän joutunut miltei ilmisotaan. Ja useaan näistä sotkuista on Hornborg ehdottomasti syypää. Se herra on kerrassaan mestari sotkemaan selviäkin asioita.
Ihme muuten, että eivät ole medisiiniselle puolelle antaneet omaa intendenttiä. Toinen huutava epäkohta on se, että satamissa, ei Viaporissa eikä Helsingissä, ei kummassakaan ole lähetysten konttooria. On kuin suomalaiset herrat eivät koskaan olisi organiseeraushommissa mukana olleet. Olisipa nyt Gustaf Petrovitsch Eklund täällä. Hän totta totisesti selvittäisi vyyhdin vähän äkkiä, mutta hän on Pietarissa.
Tämän kirjeen sain saksalaiselta sanitääriltä. Potilaan toimitin Eva Segerstråhlen hoitoon. Hän lienee siitä hyvinkin iloinen.
Nyt illansuussa olivat Muttilan [Siiralan anoppilan] asujamet meillä oikein miehissä. Elli taasen hyvin, miltei liiankin, puheliaalla tuulella."
Kirjoittaja
Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.
Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.
Myös Siiralan Airi-tyttären tyttärenpojasta tuli tunnettu kansainvälinen muusikko, Tuomas Holopainen on sinfonista metallia soittavan Nightwish-yhtyeen keulahahmo.
Seuraa nuoren helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjaa keväällä 1918.
Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
