Laila Tarpila
Yle
Huhtikuun 26. päivänä oopperalaulaja, vääpeli Wäinö Sola on valkoisten joukkojen mukana vain viiden kilometrin päässä Viipurista. Vaatteita ei ole voinut riisua pitkään aikaan, sillä koko ajan on pitänyt olla valmiina lähtöön. #musiikinkevät1918
Helsingistä Viipuriin huhtikuun alussa vetäytynyt Kansanvaltuuskunta oli paennut diktaattorinsa Kullervo Mannerin johdolla Pietariin aamuyöllä 25. huhtikuuta. Pako tapahtui laivalla.
Viipuriin jääneet punaiset päättivät kokouksessaan 25. huhtikuuta jatkaa taisteluita, mutta punaisten johtomiehistä Viipuriin jäänyt Edvard Gylling sai valtuudet tiedustella antautumisehtoja.
Oopperalaulaja Wäinö Sola, joka oli vääpelinä eversti Ulrich von Colerin esikunnassa, kirjoitti muistelmissaan:
"Heinjoelta lähdettyämme jouduin ensi yönä ratsain lähestymään Viipuria. Olimme koko ajan kosketuksissa punaisiin, jotka ankarasti taistellen väistyivät edellämme.
Täällä näin myös paljon punakaartissa taistelleita naisia. Eräässäkin ampumahaudassa oli toistakymmentä kaatunutta naissoturia. Naiset olivatkin vimmattuja ja piittaamattomia, he eivät antautuneet, vaan taistelivat viimeiseen saakka.
Lähestyessämme Viipuria jouduimme olemaan Häyryn kartanon seudulla asemissa toista viikkoa.
Tänne, Rotanpesä-nimiseen mökkiin, johon esikuntamme oli asettunut, tuotiin eräänä päivänä punaisten neuvottelijana tri E. Gylling tiedustelemaan rauhanehtoja.
Eversti von Coler vaati ehdotonta antautumista ja Gylling sai palata niine hyvineen takaisin Viipuriin.
Neuvottelujen aikana oli pieni tulitustauko, mutta pian sen jälkeen alkoi ammunta taas entistä kiihkeämpänä. Rotanpesäänkin sattui osuma, joka repi nurkan hajalle.
Meille ei sentään käynyt sen pahemmin, mutta kiire tuli siirtyä toiseen paikkaan, ja jäimme loppuajaksi ilman kattoa ja suojaa. Molemminpuolinen tulitus oli yötä päivää erittäin kiivasta."
Huhtikuun 26. päivänä Sola, joka toimi esikunnassa kirjurina, kirjoitti myös kirjeen kotiin.
"Viiden kilometrin päässä Wiipurista.
Olemme olleet täällä jo toista päivää. Läksimme 24. päivänä Heinjoelta klo 4 ip. ajaen hevosella kuormaston mukana. Klo 11 illalla tulimme tänne ja asetuimme kylään maantien varrella.
Oli kaunis kuutamoilta. Punikkien kanuunan jyske kuului kaukaa jo korviimme ja taivalla räiskähteli salamoina granaattien laukeamiset.
Punaiset väistyivät edellämme tekemättä suurempaa vastarintaa. Vasta täällä on alkanut olla suurempaa vastarintaa.
Nyt ovat jo meidän joukot rynnänneet Viipuriin ja me odotamme nyt että kaikki valmistuisi. Sitte me kaikki marssimme riemumarssissa sinne.
Täällä on jo paukkunut yhteen kyytiin kolmatta päivää. On ihme miten siihen tottuu, se ei enää untakaan häiritse.
Ensimmäisenä yönä punikit ampuivat tarkkaan, useita laukauksia sattui aivan kuormaston viereen. Meidän oli pakko siirtyä toiseen paikkaan.
Viime yönä sattui aivan asunnon viereen ja tappoi hevosen. Aivan kylmänä istun ja kirjoitan, vaikka kanuunat jyskää minkä ennättää. Kuularuiskun ääni on kaikkein ilkeintä, se on ilkeää nakutusta ja sitä kuuluu joka taholta.
Viipurin esikaupunki, Loikkasen puoli, on ilmiliekeissä. Pakolaisia on kaiken aikaa kulkenut tästä ohi kantaen kaikenlaisia tavaroitaan.
Tänään pantiin täällä toimeen ikävä tuomio. Eräs punakaartilainen ammuttiin, hän oli otettu vangiksi ja tunnettiin paikkakunnalla punaisen sotaväen pakko-ottajaksi.
Tänään on punikkien luota tullut rauhan pyytäjiä. Meillä luvattiin suostua jos siellä taivutaan ilman ehtoja. Turhaa nyt enää olisikaan suostua mihinkään ehtoihin, kun sitä näin myöhään pyydetään. Leikki on nyt leikittävä loppuun kaikella ankaruudella, muuten ei siitä tule hyvää milloinkaan.
On ollut aivan verrattomat ilmat, täällä elelee aivan lystikseen. Sotaväki asustaa paljaan taivaan alla, upseeristo samoin. Meillä esikunnan miehillä on hiukan mukavampaa, kun voimme olla taloloissa, jos sattuu sellaista olemaan lähistöllä.
Mutta en minäkään ole oikein päältäni riisunut moneen aikaan, sillä aina täytyy olla valmiina lähtöön.
Saunassa en ole ollut pitkään aikaan, enkä vaatteita vaihtanut liioin.
Kun tulen Viipuriin, niin täytyy mennä tuttaviin ja pyytää kaikki alusvaatteet lainaksi, sillä omani ovat mikä missäkin. Hyvä jos voi säilyttää itsensä täihin tulemasta."
Seuraa tenori Wäinö Solan elämää sisällisodan 1918 kuukausina.
Lähteet
Kansallisarkisto. Wäinö Solan arkistot.
Sola, Wäinö: Wäinö Sola kertoo. WSOY. Porvoo 1951.
Svinhufvud - Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet Punainen hallinto kesti Viipurissa pisimpään
Tampereen yliopiston historiatieteen laitos Suomi 80 Itsenäistymisen vuodet 1917-1918
Wikipedia Viipurin taistelut
Linkit
Yle Elävä arkisto Wäinö Sola laulaa ja esiintyy televisiossa omassa jäähyväisnäytöksessään 1949.
Yle Teema, Sininen laulu Oopperalaulaja Wäinö Sola
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Museoviraston kuvat CC BY 4.0
