”Poikani selvisi kaikesta huolimatta hengissä, muutama sairaalatarkkailua vaativa sähköisku tuli koettua” – kymmenen kysymystä ammattikoulutuksen huolista opetusministerille

Ammattikoulutuksesta on säästetty viiden vuoden aikana 379 miljoonaa euroa ja samaan aikaan käynnissä on valtava uudistuminen. Koulutuksen tila huolestuttaa oppilaita, opettajia ja työnantajia. Ylen MOT pyysi opetusministeri Sanni Grahn-Laasosta vastaamaan kritiikkiin. Grahn-Laasonen vaatii oppilaitoksia pitämään kiinni siitä, ettei nuoria jätetä yksin eikä kenenkään anneta valmistua ilman riittävää osaamista.

MOT kertoi ammatillisen koulutuksen ongelmista maaliskuussa. Sain jutun julkaisun jälkeen kymmeniä sähköposteja ammattikouluväeltä. Yksi viesteistä tiivistää erityisen paljon niitä huolia, joita ammattikouluissa ympäri Suomen pohditaan samanaikaisen säästämisen ja uudistumisen ristipaineessa.

Kokeista sai hyväksytyn, vaikka paperissa oli vain oma nimi

Helsinkiläisen ammattikoulun sähköasentajalinjalta vuonna 2015 valmistuneen opiskelijan äidin lähettämä viesti kuuluu näin:

Kymmenen kysymystä opetusministerille

Opetuksen taso, kurssien lepsu arviointi ja valmistuvien nuorten pärjääminen työelämässä ovat kaikki seikkoja, jotka ovat puheenaiheita ammattikoulumaailmassa. Suuri kysymys on se, auttaako reformi kouluja selviämään tehtävästään vähemmällä rahalla, vai ajaako uudistuminen ja leikkaaminen ammatillisen koulutuksen kriisiin.

Ylen MOT esitti opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle kymmenen kysymystä ammattikoulutuksen ongelmista, säästöistä ja vuoden alussa voimaan astuneesta reformista. Kysymysten taustaksi on haastateltu ammattikoulujen opettajia, oppilaita, työnantajia, opetusministeriötä ja opettajien ammattijärjestö OAJ:n edustajia.

Ammattikoulutuksesta on säästetty vuosien 2012–2017 aikana 379 miljoonaa euroa, josta nykyisen hallituksen osuus on noin 190 miljoonaa. Miksi ammattikoulut pakotetaan säästämään ja uudistumaan samanaikaisesti?

”On totta, että ammatillinen koulutus uudistuu vaikeassa taloustilanteessa ja osin sen takia. Ammatillisen koulutuksen reformi on kuitenkin tarpeen myös siksi, että työelämän muutos haastaa koulutusta ja osaavasta työvoimasta on jo pula.

Ammatillisen koulutuksen reformilla varmistetaan, että koulutus vastaa aidosti työelämän osaamistarpeisiin. Tavoitteena on, että uudessa ammatillisessa koulutuksessa toimintatavat ovat selkeitä ja työelämälähtöisiä. Kaiken tekemisen on lähdettävä opiskelijan tarpeista ja tavoitteista.”

Miten reformi voi onnistua tavoitteissaan kaikin puolin paremmasta koulutuksesta, kun rahoituksesta on leikattu viidessä vuodessa liki 20 prosenttia?

”Reformi tuo uusia työkaluja vaikeassa taloustilanteessa. Uudistuksen kautta pyritään siihen, että käytettävissä olevat resurssit saadaan käytettyä mahdollisimman vaikuttavasti.

Tuemme reformin toimeenpanoa tukiohjelmalla, johon kohdistetaan yhteensä 60 miljoonaa euroa vuosien 2017–2020 aikana.”

Opettajien, oppilaiden ja työnantajien huoli on tiivistetysti tämä: Satojen miljoonien eurojen säästöjen takia lähiopetusta ja opettajien määrää on ammattikouluissa vähennetty, mikä voi romahduttaa nuorten mahdollisuudet oppia ammattiinsa kuuluvia perustaitoja. Reformin myötä vastuu kouluttamisesta on entistä enemmän työpaikkojen harteilla, mutta yrityksillä ei ole aikaa tai rahaa kouluttaa ammattilaisia entistä heikkotasoisimmista oppilaista. Lopulta nuori ei opi ammattiaan kunnolla koulussa tai työpaikalla. Miten vastaatte tähän huoleen?

”Lähiopetuksen määrä ammatillisessa peruskoulutuksessa on laskenut viime vuosikymmenen puolelta asti, myös aikana, jolloin rahoitus kasvoi. Se huolestuttaa ministeriössäkin ja kertoo osaltaan kehittämisen tarpeesta: ovatko rahat varmasti vaikuttavassa käytössä?

Olemme toistuvasti vedonneet koulutuksen järjestäjiin, että säästöjä etsittäisiin rakenteista ja priorisoitaisiin opetusta. Reformi tuo työkaluja tähän. Se edellyttää, että jokainen nuori saa yksilöllisen polun ja riittävän, tarpeitaan vastaavan tuen.

Nuoria ei saa jättää liian itsenäisen opiskelun varaan. Jos näin tapahtuu, reformi ei toteudu oikein.”

”Vastuu ehdottomasti koulutuksen järjestäjällä”

Osa nuorista kokee, että he eivät vielä valmistumisen jälkeenkään ole lainkaan päteviä työelämään, vaikka paperi on kourassa. Opetus on ollut huonolaatuista ja tutkintotodistus on kirjoitettu, vaikka ei ole ollut edes perusosaamista omasta alasta. Opettajat pelkäävät, että esimerkiksi sähkö- tai terveydenhuoltoalalle valmistuva nuori saattaa olla vaarallinen itselleen tai muille. Ammattikouluissa pelätään, että reformin myötä valmistuneiden nuorten ammattitaito heikentyy entisestään. Miten kommentoitte tähän?

”Ammatillisessa koulutuksessa ei missään tapauksessa voida hyväksyä tilannetta, jossa nuori on vaaraksi itselleen tai toisille. Tällaisessa tapauksessa kyse on laiminlyönnistä, näin ei voi olla. Työturvallisuudesta huolehtiminen jo opiskeluaikana on ensiarvoisen tärkeää. Yksittäistapauksiin en voi ottaa kantaa, mutta tutkinto voidaan myöntää vain osaamisvaatimukset täyttävälle opiskelijalle. Tässä vastuu on ehdottomasti koulutuksen järjestäjällä. Jos puutteita ilmenee, järjestäjien on laitettava asiat kuntoon.

Laki vaatii järjestäjiä arvioimaan järjestämiensä tutkintojen, koulutuksen ja muun toiminnan laadun arviointia sekä osallistumaan säännöllisesti toimintansa ulkopuoliseen arviointiin.”

Koulut saavat entistä suuremman osan rahoituksestaan reformin myötä tutkintosuorituksista, jonka osuus on 35 prosenttia eli 20 prosenttiyksikköä enemmän kuin oppilaiden työllistymisestä ja palautteesta saatava raha. Eikö tässä ole vaarana se, että ammattikoulut alkavat pitää löysää seulaa näyttötöiden eli oppilaiden osaamista mittaavien kokeiden arvioinnissa ja koulusta valmistuu nuoria, jotka eivät ole kykeneviä ammattiinsa?

“Reformissa rahoitusmallia on selkeytetty. Reformin myötä ei esimerkiksi enää ole erillisiä rahoitusväyliä ammatilliselle peruskoulutukselle, ammatilliselle lisäkoulutukselle ja oppisopimuskoulutukselle.

Uuteen rahoitusjärjestelmään on haettu tasapainoa eri tavoitteiden välillä. Rahoitusmalli ohjaa ja kannustaa parantamaan koulutuksen läpäisyä, mutta myös tukemaan opiskelijoita ja tuottamaan laadukasta koulutusta, jolla sijoittuu jatko-opintoihin tai työelämään. Uuteen rahoitusmalliin on useamman vuoden siirtymäaika eli järjestäjille on jätetty mahdollisuus ensin kehittää toimintaansa reformin edellyttämään suuntaan.”

Malli, jossa vain parhaat pärjäävät?

Ammattikouluissa työskentelevistä moni kokee, että entistä yksilöllisempi opetus nimenomaan vaatisi lisää resursseja ja lopputulos on se, että itseohjautuvuuden myötä nuori tekee lopulta yksin tehtäviä netissä. Onko 15–16-vuotias nuori itseohjautuva? Luoko hallitus mallin, jossa pärjäävät vain parhaat opiskelijat ja moni apua tarvitseva putoaa pois pelistä?

”Reformi edellyttää, että jokainen nuori saa yksilöllisen polun ja riittävän, tarpeitaan vastaavan tuen. Tukea tarjotaan niin, että opiskelijan tavoitteet voivat aidosti toteutua. Toiselle tämä voi tarkoittaa nopeampaa ja itsenäisempää reittiä, toiselle pidempää ja tuetumpaa polkua.

Nuoria ei saa jättää liian itsenäisen opiskelun varaan. Jos näin tapahtuu, reformi ei toteudu oikein. On myös syytä muistaa, että reformin myötä jako nuorten ja aikuisten ammatilliseen koulutukseen poistui.

Ammatillisen koulutus palvelee siis joustavasti eri-ikäisiä ja työuran eri vaiheissa olevia. Aikuisella osaamistaan päivittävällä henkilöllä tarpeet ovat usein hyvin erilaiset kuin nuorella ensimmäistä tutkintoa opiskelevalla.”

Miten valvotaan, että koulutuksen järjestäjät noudattavat annettuja normeja? Koulutusta virallisesti valvovilla aluehallintovirastoilla ei tähän aina ole tarvittavia resursseja tai kykyjä.

”Se on kysymys, jota on pohdittu paljon. Koulutuksen järjestäjän tehtävä on huolehtia siitä, että koulutus järjestetään asianmukaisesti ja säädösten mukaan. Aluehallintoviranomaisilla on sitten lain mukainen valvontatehtävä tätä tarvittaessa valvoa.

Myös uusi rahoitusmalli ja uuden lain mukainen laatujärjestelmä vahvistavat koulutuksen laatua.”

”Ei nuori ole valmis sellaiseen vastuuseen”

Ainakin yhdessä pääkaupunkiseudun ammattikoulussa ollaan luopumassa uuden rahoitusmallin myötä pakollisesta läsnäolosta. Ajatellaan nuorta, joka on pelannut koko yön energiajuoman voimalla tietokonetta, aamulla koulu ei kiinnosta, elämänhallinta ei ole ihan kunnossa ja opinnoissa tarvitsisi erityistä tukea. Parantaako reformi tällaisen nuoren mahdollisuuksia menestyä?

”Kuten edellä viittasin, reformi ei toteudu oikein, jos nuoret jätetään yksin ja liian itsenäisen opiskelun varaan. Ei peruskoulun päättänyt, täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva nuori ole vielä valmis sellaiseen vastuuseen, eikä sellaista pidä keneltäkään edellyttää.

Nuoret tarvitsevat aikuisten tukea ja vierellä kulkemista. Jokaiselle on taattava riittävä määrä opetusta ja tukea oppimiseen. Tämä on myös reformin lähtökohta.”

Mitkä ovat omat suurimmat huolenne liittyen ammattikoulutukseen?

”Ammatillisen koulutuksen reformi muuttaa ammatillisen koulutuksen filosofiaa niin, että keskeistä on osaamisperusteisuus ja henkilökohtaiset polut. Toisen järjestäjät ovat toimineet monien reformin periaatteiden mukaisesti jo aiemmin, mutta monet ovat vasta alussa, onhan laki ollut voimassakin vasta muutaman kuukauden.