Hyppää pääsisältöön

Rag’n’Bone Man tarjosi tunteikkaan keikkaelämyksen täpötäydessä The Circuksessa Helsingissä

Hyväntuulinen ja nöyrä Rag’n’Bone Man sai loppuunmyydyn The Circuksen syömään kädestään.

Rag’n’Bone Manin ensimmäinen Suomen klubikeikka heitettiin täpötäydelle Circukselle. // Kuva: Anni Gullichsen/YleX

Tunnelma täydessä The Circuksessa on rauhallinen, mutta odottava. Lavan valojen sammuessa ja bändin astuessa lavalle tarkalleen keikan luvattuna alkamisaikana yleisö räjähtää korviahuumaavaan taputus- ja huutomyrskyyn. Rag’n’Bone Man, oikealta nimeltään Rory Charles Graham, ottaa lavan hetkessä haltuunsa rennon hyväntuulisella esiintymisellään. Kaiken keskiössä on kuitenkin artistin mieletön, vahva ääni, joka pitää yleisön otteessaan keikan alkuhetkiltä koko puolitoistatuntisen musiikkielämyksen päättävän Hell Yeahin viimeisiin tahteihin.

- Wow, en tiedä mitä sanoa… ehkä siis parempi vain laulaa, Rag’n’Bone Man kommentoi suomalaisyleisöltä saamaansa vastaanottoa.

Vuonna 2012 ensimmäisen soolo-EP:nsä julkaissut brittiartisti löi lopullisesti läpi vasta vuonna 2016 jättihitiksi muodostuneella Humanilla, eikä sitä ennen julkaistua musiikkia ole juuri Suomen soittolistoilla kuultu. Siitä huolimatta keskimääräistä rock-konserttikävijää selvästi vanhempi yleisö kuuntelee keskittyneesti myös Rag’n’Bone Manin vanhempaa tuotantoa ja palkitsee artistin kappaleiden lopuksi äänekkäin aplodein ja vislauksin.

Keikalla kuultiin myös suoraan vinyylille äänitettyä, uutta Rag’n’Bone Mania. // Kuva: Anni Gullichsen/YleX

Kappaleiden välissä Rag ’n’ Bone Man kertoo elämästään ja perheestään: lähes jokaisen biisin takaa löytyy tarina hänelle tärkeistä henkilöistä tai tapahtumista. Life in Her Yet on omistettu artistin isoäidille ja kaikille, joiden elämässä löytyy vahva naishahmo, Odetta puolestaan pitkään riippuvuuden kourissa taistelleelle ystävälle, jonka elämä mullistui lapsen syntymän myötä. Rag’n’Bone Man näyttäytyy yleisölle tunteikkaana miehenä, jolle perhe ja ystävät ovat kaikki kaikessa.

- Kun olin 17-vuotias, kerroin samalla kadulla asuvalle tytölle rakastavani häntä. Hän ei vastannut samoin. Minulla oli aika paha akne silloin, Rag’n’Bone Man kertoo vitsaillen, ja yleisö remahtaa nauruun.

- Elämässä tapahtuvia huonoja asioita seuraa kuitenkin aina jotain hyvää – päädyinhän minä tänne.

Toivoa heikompiin hetkiin lupaavaa spiikkiä seuraa onnellisuudesta kertova Grace, joka selvästi herkistää artistin jokaista sanaa tarkkaan kuuntelevan yleisön. Yksi illan odotetuimmista hetkistä koittaa, kun Rag’n’Bone Manin toiseksi suurin hitti Skin kajahtaa soimaan. Nyt jopa ylätasanteen sohvilla istuneet kuulijat nousevat seisomaan ja koko yleisö laulaa mukana heti kappaleen alkumetreiltä. Kappale saa tähän mennessä varmasti illan kovimmat aplodit – mikä on jo aikamoinen saavutus, sillä yleisön reaktiot ovat kautta konsertin ollut hyvin äänekkäitä. Yleisö rakastaa Rag’n’Bone Mania, ja artisti vaikuttaa vilpittömästi rakastavan yleisöään.

Keikan energia on intensiivinen ja lämmin. Tärkeä osa konsertin energiasta syntyy artistin taitavan bändin avulla: keikan aikana kuullaan niin koko kuusihenkisen yhtyeen voimin huippuunsa nostatettua, torvin maustettua musiikki-ilottelua kuin artistin äänen oikeuksiinsa päästävää, vähäeleistä säestystä pelkällä pianolla. Erityiskiitoksen ansaitsee myös Rag’n’Bone Manin taustalaulaja, joka saakin esiintymisen loppupuolella aloittaa soolona keikan ainoaksi iloiseksi biisiksi tituleeratun As You Aren. Ennen kappaletta artisti kertoo, että vaikka hän on keikkaillut aktiivisesti viimeiset neljä vuotta, jokainen esiintyminen jännittää edelleen älyttömästi.

- Ihan kuin olisin 14 jälleen, Rag’n’Bone Man toteaa, ja yleisö remahtaa jälleen nauruun.

Myös Rag’n’Bone Manin vanhempi tuotanto sai yleisön villiksi. // Kuva: Tommi Manninen/YleX

Tässä kohtaa iltaa artisti ei voi enää kuin voittaa, ja kun vuoden 2016 megahitti Humanin ensitahdit lähtevät soimaan, yleisö villiintyy lopullisesti. Kappaleeseen mukaan tuotu torvisovitus ja radioversiosta uupuva, Rag’n’Bone Manin hiphop-taustasta muistuttava rap-osuus saavat harmittelemaan, että keikka lähestyy väistämättömästi loppuaan. Sitä ennen hän ehtii vielä lähettää bändinsä lavalta ja esittää Die Easy -nimisen kappaleen acapellana, kunnes poistuu itsekin verhojen taakse.

Encorea mylvivän yleisön toiveet täytetään rock-konsertille asiaankuuluvalla tavalla. Show’n viimeisen kappaleen koittaessa Rag’n’Bone Man kysyy yleisöltä vielä yhden kysymyksen: Can I get a Hell yeah?. Lienee sanomattakin selvää, että ”hell yeahin” hän myös saa – erittäin kovaäänisen sellaisen. Samanniminen kappale päättää monipuolisen musiikkielämyksen, joka osoittaa, että Rag’n’Bone Manin uskomattoman laaja laulutaito, saumattomasti yhteen soiva bändi sekä artistin aidosti maanläheinen olemus ovat yhdistelmä, joka saa suomalaisyleisön polvilleen ja myös pysymään siellä koko puolitoistatuntisen setin ajan.

Selvästi lavalla olostaan nauttinut Rag’n’Bone Man piti yleisön otteessaan keikan alusta loppuun. // Kuva: Anni Gullichsen/YleX

Teksti: Anni Gullichsen