Hyppää pääsisältöön

Näin voit itse vähentää merien roskaantumista

Plastskräp på stranden.
Tuuli kuljettaa kevyttä muoviroskaa mereen. Plastskräp på stranden. Kuva: Yle / Niklas Fagerström Itämeri,roskaaminen

Meriin päätyy huolestuttavia määriä muoviroskaa. Rantojen tavallisin roska on tupakantumppi ja sekin sisältää muovia. Tuulen ja sateen mukana roskat voivat päätyä mereen kalojen ravinnoksi ja lopulta myrkyksi omalle ruokalautaselle. Asialle voi todellakin tehdä jotain.

Suomen rannat kuuluvat valitettavasti Itämeren roskaisimpien joukkoon. Vaikka merivirrat kuljettavat rannikolle roskia myös muualta, monen mereen päätyvän roskan matka alkaa oman käden ulottuvilta. Parhaiten merien roskaantumista voikin vähentää sillä, ettei jätä roskia lojumaan maahankaan.

Tumpissa on muovia - se kuuluu sekajätteeseen

Tupakantumppi lojuu maassa sadevesiviemärin vieressä
Sadevesiviemärien kautta tumpit ja muut roskat päätyvät suoraan vesistöihin. Tupakantumppi lojuu maassa sadevesiviemärin vieressä Kuva: Heidi Brucker/Yle tupakka,tupakantumppi

Tupakantumppi on maailman yleisin roska. Suomessakin tumppeja päätyy ympäristöön noin neljä miljardia vuosittain. Niillä saisi päällystettyä Helsingin Senaatintorin puolen metrin paksuisella kerroksella. Suomen ympäristökeskus on tutkinut, kuinka paljon kaupunkirannoilta löytyy tumppeja. Sadan metrin matkalla niitä lojuu keskimäärin 300 kappaletta.

Ongelmana on, että monet ihmiset luulevat, että tumppi maatuu. Savukkeiden filtterit on kuitenkin tehty huokoisesta selluloosa-asetaatista, joka on muovia. Tupakoitaessa filtteriin jää myös monia myrkyllisiä ympäristöön liukenevia kemikaaleja, kuten kadmiumia, arsenikkia ja lyijyä.

Kun tumppi heitetään maahan, tuuli ja sadevedet kuljettavat myrkylliset kemikaalit vesistöihin. Linnut voivat vahingoittua tai kuolla, jos ne erehtyvät syömään elimistössä sulamattomia tumppeja. Hajotessaan tumpista tulee mikromuovia, joka kerää vesistöissä olevia ympäristömyrkkyjä itseensä. Myrkyt saattavat sitten päätyä kalojen ravintoketjuun ja lopulta omallekin ruokalautasellemme.

Tupakoijien kannattaakin pitää mukanaan taskuun sopivaa tuhkakuppia ja tumpata tupakat siihen. Taskutuhkikseksi käy vaikka peltinen karkkirasia tai palamattomasta aineesta tehty pussi.

Laita roskat kunnolla roskikseen sisälle

Jo täynnä olevan roskiksen päällä on roskia.
Roskat kerätty - hyvä mieli? Jo täynnä olevan roskiksen päällä on roskia. Kuva: Pixabay Roska-astia,jätteet,muovijäte

Jos roskis on täynnä, älä jätä jätteitäsi sen ulkopuolelle. Muoviroska on kaikkein ongelmallisinta ja sitä päätyy mereen kaikkein eniten. Muovi on niin kevyttä materiaalia, että pienikin tuuli tarttuu siihen herkästi ja kuljettaa sitä pitkiäkin matkoja. Mereen päätyessään roskat ovat vaaraksi linnuille ja mereneläville, jotka joko takertuvat roskiin tai erehtyvät syömään pieniä sulamattomia muovinpalasia. Monet muovit sisältävät myös haitallisia aineita, kuten ftalaatteja ja bisfenoli A:ta, joiden on osoitettu vaikuttavan mm. ihmisen hormonitoimintaan.

Parempi tietysti on vähentää roskan määrää ylipäätään. Vältä kertakäyttöastioita ja muovipussien käyttöä. Pakkaa retkelle mukaan astiat, jotka voit tiskata kotona.

Opeta lapsetkin keräämään roskia

Hand som plockar upp skräp
Hanskat ja pussi ovat ploggaajan tärkeimmät varusteet. Hand som plockar upp skräp Kuva: Yle/Fredrika Sundén Roska,siivous

Lapset näkevät kaiken mikä on maassa, eikä heiltä jää huomioimatta, miten itse suhtaudut maassa lojuviin roskiin. Poimitko vai jätätkö siihen, kun ei ole hanskoja mukana eikä roskista lähellä?

Ruotsista on levinnyt suosiota kasvattanut kuntoilumuoto ploggaaminen, jossa juostaan (jogga) ja kerätään (plocka upp) roskia. Kun ottaa varusteet mukaan lenkille, roskat eivät jää tienposkeen. Pienelle lapselle voi roskalenkille ottaa vaikkapa potkulaudan tai pyörän mukaan.

Yksi vaihtoehto on järjestää perheen ja ystävien kanssa omat roskatalkoot, joihin muutkin voivat osallistua. Pidä Saaristo Siistinä ry:n ideoima Siisti Biitsi on rantojen siivouskampanja, jossa myös raportoidaan, mitä roskia rannoilta löytyy. Tutustu myös Yle Luonnon talkoolistaan ja osallistu tänä kesänä muutenkin luonnon auttamiseen. Kerrothan, jos voimme täydentää listaa.

Lähteet:

Tutustu myös:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Punatulkku

    Punatulkuille maistuvat ruokintapaikkojen siemenet.

    Punatulkku on talitiaista isompi ja pulleampi, kuin vailla kaulaa. Nokka on kolmiomainen ja pyrstö pitkähkö. Selkä on vaalean siniharmaa, siipisulat ja päälaki mustat. Koiras on alta helakanpunainen, naaras punertavanharmaa.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Vihervarpunen

    Vihervarpuset ovat oppineet käymään ruokintapaikoilla.

    Lyhytpyrstöinen vihervarpunen on päältä kellanvihreä. Koiraan rinta on sitruunankeltainen ja vatsa valkoinen, päälaki ja kurkkutäplä ovat mustat. Naaras on himmeämpi, eikä päässä ole mustaa. Nuori on voimakkaasti viiruinen. Siivellä on keltainen juova

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Urpiainen ja tundraurpiainen

    Talvisin urpiainen on yleinen etelässäkin.

    Urpiainen on hieman talitiaista pienempi, ja sillä on pieni nokka. Se on päältä tummaviiruisen harmaanruskea ja alta viirukkaan likaisenvalkoinen. Selän takaosa on vaalea ja viiruinen. Otsa on punainen, ja koiraalla rintakin. Tundraurpiaista on hyvin vaikea erottaa lähisukulaisestaan urpiaisesta.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuukkeli

    Kuukkeli vierailee syksyllä metsäseutujen pihapiireissä.

    Mustarastasta isompi kuukkeli muistuttaa olemukseltaan ja lento- ja liikkumistavoiltaan närheä. Sillä on pitkä pyrstö ja pienehkö nokka. Yläpuoli on harmaanruskea, alapuoli, siiventaive ja pyrstönsivut oranssit. Yhteysäänet ovat naukuvia, viheltäviä ja rääkyviä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee?

    Lintulaudoilla on talvella tungosta

    Talvi on Suomessa eläville linnuille vaikein vuodenaika lyhyen päivänvalon, pakkasten ja lumipeitteen vuoksi. Jos ruokaa on riittävästi, useimmat linnut kyllä selviävät pakkasista. Ruokinnan tinkimätön ykkössääntö on, että loppusyksyllä aloitettua ruokintaa ei saa talven kuluessa lopettaa.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Linnuilla on uskomattomia konsteja talven kylmyyden selättämiseen

    Zombietila ja vettä eristävä öljy, näin selvitään talvesta

    Tiesitkö, että pikkulinnut menevät kovilla pakkasilla zombie -tilaan ja linnut katoavat talviöinä? Suomen jäätävä talvi pakottaa linnut keksimään mitä ihmeellisempiä keinoja täällä pärjäämiseen. Onneksi talven Suomessa sinnitellyttä odottaa keväällä suuri palkinto.

  • Koristele pönttösi rauhassa - linnuille kelpaa pönttö kuin pönttö

    Sileät sisäseinät eivät haittaa pikkulinnun pöntössä

    Lintu ei koristeltua pönttöä tarvitse, mutta ei siitä ole linnulle haittaakaan. Varsinkin kun pitää huolen siitä, ettei pöntössä ole mitään mihin lintu voi jäädä kiinni. Pikkulintujen pöntöissä sileät sisäpinnat eivät ole ongelma. Poikaset lentävät itse pöntöstä ulos.