Hyppää pääsisältöön

Sami Koivisto: Lastenohjelma Herra Heinämäen Lato-orkesterin siirto netissä nosti tunteet pintaan – mistä on kysymys?

Sami Koivisto katsoo kohti ja hymyilee, kuvassa lukee "Yle-tyyppi"
Sami Koivisto katsoo kohti ja hymyilee, kuvassa lukee "Yle-tyyppi" Kuva: Jussi Nahkuri / Yle blogit,vuorovaikutuspäällikkö

Yle päätti 26.4.2018, että Lasten Areenan ja Pikku Kakkosen katsojille tuttu lastenohjelmasarja Herra Heinämäen Lato-orkesteri siirretään kokonaisuudessaan verkkoon, Ylen Elävään Arkistoon. Sarja on jo pitkään ollut katsottavissa verkossa. Samalla sarjan, jota tehtiin kolme tuotantokautta vuosina 2008, 2009 ja 2014, uusinnat Pikku Kakkosen televisio-ohjelmassa lopetetaan.

Sarja päätettiin nyt siirtää pois lastenohjelmien vakiopaikoilta, koska yksi sarjan hahmoista on stereotyyppisesti käyttäytyvä, alkuperäiskansan asua mukailevaan rooliasuun puettu intiaani. Yle ei halua kieltää ketään leikkimästä kotona intiaania, eikä toisaalta vahvistaa aikansa eläneitä stereotypioita lastenohjelmissa.

Vanhan lastenohjelmasarjan siirtopäätöksestä nousi kaupallisen median ”hyllytyskohuksi” siivittämänä hetkeksi Suomen kuumin somedebatti. Myös lehtien keskustelut täyttyivät kritiikistä ja Yle-sensuuriraivosta, vaikka mitään ei sensuroida.

Perussuomalaiset pyöräyttivät jopa addressin Herra Heinämäen palauttamiseksi. Siihen on tullut tähän mennessä reilut 3 000 allekirjoitusta.

Twitterissä Kekkosta on huudeltu hätiin ja lasten leikit kieltävää, kommunistista idiotismin pesäkettä, lapsellisten ihmisten ylijäämävarastoa Yleä on vaadittu lakkautettavaksi. Sen ohessa allekirjoittaneelle on toivottu edes promillea siitä aivokapasiteetista, mikä sarjan käsikirjoittajalla Heikki Salolla on. Mahdollinen kapasiteettilahjoitus otetaan mieluusti vastaan – ehkä se auttaa kohun ymmärtämisessä! :)

Kuten niin usein somekohuissa, tälläkin kertaa tunnehanat avattiin heti pohjaan saakka. Omat fiilikset piti saada purkaa, eikä merkkejä pyrkimyksestä aitoon dialogiin liikoja näkynyt. Monilta raivokkaimmin kommentoineilta meni täysin ohi se, että sarja on jatkossakin kokonaisuudessaan katsottavissa. Juuri silloin, kun sitä itse haluaa katsoa.

Yle ei hyllytä, vaan siirtää sarjan toiseen, sille paremmin sopivaan palveluun.

Tämä väärä käsitys syntyi varsinkin erään iltapäivälehden somekommentoijille, joille juttu tarjoiltiin harhaanjohtavasti siinä muodossa, että Yle “hyllyttää” sarjan. Yle ei hyllytä, vaan siirtää sarjan netissä toiseen, sille paremmin sopivaan, erittäin suosittuun palveluun.

Ylen päätöstä on myös kiitelty vuolaasti. Isoksi paisuneessa kohussa kritiikkiä ja raivoa on kuitenkin tullut enemmän. Moni ei ole ymmärtänyt päätöksen perusteluja. Moni ei tunnu niitä myöskään haluavan ymmärtää, ja moni haluaa ymmärtää tahallaan väärin, kun tilaisuus on.

Keskustelu olisi ollut harmitonta ilman rasisteja. Suurin osa kritiikistä on ollut asiallista, mutta jotkut twiittaajat ja trollit ovat pyrkineet lietsomaan törkyviesteillään myös saamelaisiin ja Yleen kohdistuvaa vihaa. Ylen työntekijöitä on myös lähestytty viesteillä, joista osa on painostavia ja osa sellaisia, joiden kohdalla on syytä miettiä turvallisuuskysymyksiä. Vahvaa ylireagointiakin on siis ollut.

Teknisessä mielessä tuo Ylen 26.4. tekemä siirtopäätös on pieni. Vanha lastenohjelmasarja siirretään kokonaisuudessaan, ilman mitään muutoksia, netissä paikasta A katsottavaksi paikkaan B, eikä sitä enää uusita televisiossa. Yle tekee tämäntyyppisiä päätöksiä jatkuvasti.

Muussa mielessä päätöstä voinee jo tähän mennessä nähdyn keskustelun perusteella pitää alkuperäiskansojen kohteluun liittyvän keskustelun suhteen historiallisena.

Vuoden 2015 saamelaiseksi valittu saamen kielen lehtori Outi Länsman twiittasi, että ”Nyt on käsillä jotain sellaista, jota olen odottanut todella pitkään. Ison organisaation johtajat tuovat nyt esille asian, jonka eteen monet ovat tehneet kovasti töitä. Asia on nyt nostettu suomalaisen yhteiskunnan keskusteltavaksi. Ja keskustelu on alkanut.”

Journalisteja on tässä asiassa tähän mennessä kiinnostanut muun muassa se, että moniko katsoja Herra Heinämäki -sarjasta Ylelle valitti tai siitä loukkaantui ja se, että onko Yle tehnyt päätöksensä itsenäisesti.

Ylen päätös on puhtaasti eettinen ja se on tehty täysin itsenäisesti. Päätös pohjautuu Yleen omiin eettisiin sääntöihin, joilla varmistetaan se, että Yle kantaa käytännössä aidosti huolta siitä, että lastenohjelmien vakiopaikoilla on sisältöä, jota lapset voivat katsoa turvallisesti. Siihen on voitava suomalaiskodeissa luottaa.

Yleisöpalautteen kuunteleminen ei tarkoita päätäntävallan luovuttamista Ylen ulkopuolelle. Osuva yleisöpalaute voi ja sen pitää käynnistää Ylessä keskustelua, olipa palautteita yksi tai tuhat, olipa taustalla loukkaantumista tai ei. Loukkaantuminen itsessään ei kuitenkaan ole syy Ylen ratkaisuille – ihmiset loukkaantuvat Ylen erilaisista sisällöistä tavalla tai toisella päivittäin.

Oleellista ei siis ole palautteen määrä vaan laatu. Vihaviestit, edes vihavyöryt eivät hyödytä ketään, mutta joskus yksikin asiallinen katsojapalaute voi olla niin osuva, että sen pohjalta käynnistyy tärkeä keskustelu, vaikkapa siitä, miksi karikatyyrit, joilla ei ole mitään pahaa tarkoitusta, voivat kuitenkin olla ongelmallisia.

Alkuperäiskansoja ja muita vähemmistöjä kuvaavat stereotypiat eivät ole tätä päivää, varsinkaan lastenohjelmissa.

Pohjimmiltaan koko tässä kohussa näyttää olevan kysymys siitä, että monille meistä valtaväestöön kuuluvista on vaikeaa ymmärtää sitä, että alkuperäiskansoja ja muita vähemmistöjä kuvaavat stereotypiat eivät enää ole tätä päivää, varsinkaan lastenohjelmissa.

Intiaaneihin liittyvien stereotypioiden vaikutusta on tutkittu ja niiden vaikutuksesta erityisesti kasvaviin nuoriin on keskusteltu Yhdysvalloissa pitkään. Yhdysvaltain johtava psykologiayhdistys American Psychological Association suositti vuonna 2005, että kaikki intiaaneihin liittyvä stereotyyppinen kuvasto ja symboliikka poistettaisiin kouluista, koska niillä on negatiivinen vaikutus paitsi alkuperäiskansoihin kuuluviin, myös muihin nuoriin.

Ei hukata tätä kohua someraivoon. Hyödynnetään tämä oiva tilaisuus pysähtyä, edes hetkiseksi, miettimään sitä, mitä kaiken tämän taustalla on.

Haluaisin kaikella kunnioituksella rohkaista sinua tekemään pienen ajatusleikin. Toivon, että se voisi auttaa saamaan paremmin kiinni siitä, miksi tämä porua herättänyt päätös tehtiin. Samaa ajatusleikkiä voi hyödyntää tarvittaessa myös siinä, kun kerrot lapselle, miksi sarja ei enää tule television Pikku Kakkosesta.

Kuvittele, että olet saamelainen lapsi ja menet naamiaisiin. Siellä on toinen, ei-saamelainen lapsi, pyhäpuvussa, jonka luulit kuuluvan sinulle. Hän esittää televisiossa näkemäänsä karikatyyriä sinusta. Miltä sinusta tuntuu?

Kysymys on alkuperäiskansaan kuuluvan ihmisen identiteetin, historian ja tunteiden kunnioittamisesta. Sille keskustelulle on Suomessa nyt selkeästi tilausta, asiapohjalta. Itsekkyydestä kumpuava viha on jo nähty. On aidon dialogin aika.

Kiitos kaikista arvokkaista palautteistanne – niitä on tullut valtavasti. On ollut aidosti koskettavaa nähdä, kuinka rakkaita Ylen lastenohjelmat ovat myös aikuisille.

Herra Heinämäen orkesteria voi katsella kaikkialta maailmassa Ylen Elävässä Arkistossa vappuaatosta 30.4. alkaen. Kaikki tuotantokaudet julkaistaan ilman muutoksia.

Sami Koivisto
yleisövuorovaikutuksen päällikkö
Yle

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.