Laila Tarpila
Yle
Toukokuun 1. päivänä oopperalaulaja Wäinö Sola tapaa taiteilijapari Alma ja Toivon Kuulan keskellä katua Viipurissa. He kaikki osallistuvat meluisaan voitonjuhlaan Seurahuoneella. Sola syö illallista jääkäriluutnantti Pekka Heikan kanssa. #musiikinkevät1918
Useita päiviä jatkuneen piirityksen, pommitusten ja taistelujen jälkeen valkoiset olivat marssineet Viipuriin varhain aamulla 29. huhtikuuta.
Viipurissa tapahtui lukuisia raakoja veritekoja puolin ja toisin, sekä juuri ennen valkoisten saapumista, että sen jälkeen. Tunnelma oli kiihkeä, mutta vappupäivänä kaupungissa järjestettiin paraati.
Vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 1951 julkaistuissa muistelmissaan, saksalaisen Ulrich von Colerin joukkojen kirjurina toiminut tenori Wäinö Sola kirjoitti Viipurin vappupäivän tapahtumista.
"Vapunpäivänä tapasin paraatin jälkeen Toivo ja Alma Kuulan. Keskellä katua syleilimme toisiamme. Heti lensivät ajatukset taiteeseen ja yhteisen konsertin pitämiseen.
Jonkin aikaa käveltyämme Alma meni heidän asuntoonsa ja Toivo ja minä lähdimme Seurahuoneelle rupatellaksemme.
Tultuamme sinne jouduimme teatteria ja raatihuonetta yhdistävään väliosaan, ja siellä ns. klubihuoneeseen, jossa oli suuri joukko eri osastoihin kuuluvia upseereita, tuttuja ja tuntemattomia.
Tunnelma oli korkealla. Monet kaatuneiksi luullut toverit tapasivat toisensa, kaatuneita veljiä muisteltiin ja monen pelastumisesta iloittiin.
Äkkiä minut nostettiin pöydälle seisomaan, ojennettiin täysinäinen malja käteen samalla kun joku karkeata pilaa tehden uhkasi pistoolilla ja sanoi: “Juo ja laula, taikka paukkuu!”
Minä yhdyin koiranleikkiin ja Toivo Kuulan säestäessä lauloin sotilaslaulun hurjan innostuneelle joukolle, joka oli kaataa seinät. Päästyäni viimein alas pöydältä, katsoin viisaimmaksi salaa hävitä omille teilleni tästä vaarallisen innostuneesta joukosta.
Mutta Kuula jäi sinne. Tämä oli viimeinen kerta, jolloin Toivo Kuula säesti minua. En voinut kuvitellakaan, että tämä päivä tulisi olemaan hänen viimeisensä taiteilijana ja etten enää näkisi häntä elävänä.
Lopetettuani sen päivän työt esikunnassa lähdin iltasella uudelleen Seurahuoneelle, jossa yhdessä jääkäriluutnantti Pekka Heikan kanssa söimme illallisen ruokasalissa.
Klo 9 aikaan alkoi kuulua hätäistä huutelua ja rähinää klubihuoneesta päin, ja samaan aikaan autettiin erästä haavoittunutta ja verta vuotavaa jääkäriupseeria salin läpi ulko-ovelle. Heikka ja minä olimme jo silloin lähdössä toiseen paikkaan, kun tämä välikohtaus tapahtui.
En tuntenut haavoitettua upseeria enkä tietänyt ketkä metelin olivat aiheuttaneet. En kerta kaikkiaan halunnut siihen sekaantua. Tiesin että ase oli hurjistuneen sotilaan kädessä hyvin herkkä laukeamaan.
Tampereella oli kaupungin valtauksen jälkeen tapahtunut provokatoorisia tekoja, mm. salakytät olivat ampuneet jääkäreitä. Tätä pelättiin nytkin ja kun salissa alkoi kuulua huutoja “Provokaatiota! Jääkäriä haavoitetaan!” niin tiesin ettei ihmisen henki nyt ollut suuren arvoinen.
Tässä rytäkässä jouduin erilleen Heikasta, jota en sen jälkeen enää tavannut. Kadulle tultuani huomasin sotilaskomennuskunnan tulevan Seurahuoneelle. Jatkoin vapunviettoani Espilässä ja Pamaus-seurassa."
Seuraa tenori Wäinö Solan elämää sisällisodan 1918 kuukausina.
Lähteet
Kansallisarkisto. Wäinö Solan arkistot.
Sola, Wäinö: Wäinö Sola kertoo. WSOY. Porvoo 1951.
Svinhufvud - Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet Punainen hallinto kesti Viipurissa pisimpään
Wikipedia Viipurin lääninvankilan joukkomurha
Wikipedia Viipurin puhdistus
Linkit
Yle Elävä arkisto Wäinö Sola laulaa ja esiintyy televisiossa omassa jäähyväisnäytöksessään 1949.
Yle Teema, Sininen laulu Oopperalaulaja Wäinö Sola
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
Museoviraston kuvat CC BY 4.0
