Jenni Honkanen
Yle
Äidinkielen lukutaidon yo-kokeessa tarvitaan syventyvää lukemista. Mitä se tarkoittaa ja miten sitä voi harjoitella? Ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen sensori Minna-Riitta Luukka antaa kuusi vinkkiä, mihin lukutaidon yo-kokeessa kannattaa kiinnittää huomiota ja miten kokeeseen kannattaa valmistautua.
1. Käytä aikaa aineistojen lukemiseen
– Lukutaidon kokeessa arvioidaan tekstien ymmärtämisen ja tulkinnan taitoa, minkä takia kokeessa odotetaan syventyvää lukemista ja tekstien tulkintaa. Siksi aineistojen lukemiselle on tärkeää varata kokeessa riittävästi aikaa, sanoo Minna-Riitta Luukka.
Syventyvällä lukemisella Luukka tarkoittaa tekstin lukemista ajatuksella. Tätä voi tehdä esimerkiksi erilaisten avaavien kysymysten kautta. Miksi teksti on tällainen kuin se on? Kuka sen on tehnyt? Missä se on julkaistu ja mitä sillä tavoitellaan? Miksi se on laadittu juuri näin?
Myös kriittinen lukutaito edellyttää syventyvää lukemista.
– Kriittinen lukutaito ei tarkoita kritisoivaa lukemista, ainakaan pelkästään. Se on ennen muuta pohtivaa, ihmettelevää, kysyvää ja kyseenalaistavaa.
Luukka havainnollistaa kriittistä lukemista esimerkin kautta.
– Voi esimerkiksi pohtia miksi tässä mainoksessa on nainen ja miksi siinä käytetään tietynlaisia adjektiiveja tai visuaalisia keinoja. Entä miten mainos muuttuisi jos tilalla olisikin mies ja siinä käytettäisiin erilaista kieltä?
2. Suunnittele vastauksesi ja pohdi mikä on oleellista
Luukka ohjeistaa rakentamaan vastauksen hajottamalla tekstistä tehdyt havainnot ensin osiin ja kokoamalla ne sitten uudestaan jäsennellyksi kokonaisuudeksi.
– Samaa tulkintaa tukevat havainnot niputetaan yhteen, minkä jälkeen havainnot ja tulkinnat esitellään asia kerrallaan.
Vastausta rakentaessa kannattaa huolehtia myös siitä, että pää- ja sivuasiat erottuvat toisistaan. Tärkeimpiä asioita voi painottaa korostamalla niitä vahvoilla ilmaisuilla, kuten “tämä ilmenee selkeimmin”. Sivuhavaintoja puolestaan voi merkitä sanavalinnoilla kuten: lisäksi tai myös.
Kokeen aineistot ovat usein todella rikkaita ja täynnä erilaisia yksityiskohtia. Siksi on tärkeää muistaa, ettei kaikkea tarvitse sanoa.
– Jos huomaat aloittavasi monta lausetta ilmaisuilla kuten lisäksi tai ja sitten, voi olla syytä pohtia ovatko kaikki lisähavainnot oleellisia. Usein hyvä lukutaidon vastaus edellyttää myös rajaamista.
3. Perustele tulkintasi
Osa kokelaista tekee hienoja tulkintoja, mutta joko unohtaa tai ei osaa uskottavasti perustella niitä tekstihavaintojen avulla.
– Kokelas voi esimerkiksi tehdä tulkinnan, että päähenkilö on epäluotettava. Hyvän vastauksen tunnistaa siitä, että siinä kerrotaan myös miksi: “Päädyin tähän tulkintaan, koska päähenkilöä kuvataan seuraavalla tavalla…” Tulkinnat ovat tärkeitä, mutta pitää osata myös näyttää, miten niihin on päätynyt.
Tulkintojen perusteleminen tekstistä löytyvien havainnoiden avulla on yksi lukutaidon kokeen arviointikriteeri.
4. Varo tekemästä ylitulkintoja
Liika yrittäminen voi johtaa ylitulkintojen tekemiseen. Välillä kannattaa pysähtyä miettimään, mihin oma tulkinta perustuu, onko siinä järkeä ja onko se oleellinen.
– Tarkkuus on hyvä asia, mutta oleellisten asioiden ei pitäisi jäädä yksityiskohtien varjoon, sanoo Luukka.
Luukka kertoo esimerkin kevään 2018 tekstitaidon ylioppilaskokeesta, jossa piti analysoida miljöötä Sofi Oksasen Puhdistus-romaanissa. Tekstissä sanottiin, että kaapin päällä oli sokerikossa piilossa saippua, ja tästä jotkut opiskelijat lähtivät tekemään villejä, heikosti perusteltavia tulkintoja.
– Joku päätteli, että saippuan piilottelu kuvasti virolaisten pelkoa ja ideologista vastarintaa tai sitä, että päähenkilö ei pitänyt peseytymisestä. Saippuan mainitsemiseen joku yhdisti käsityksen, että vuonna 1992 Virossa ei vielä ollut saippuaa kaupoissa, vaan se piti keittää itse lipeästä.
Usein tekstin analysoinnissa tarvitaan myös kulttuurin ja historian tuntemusta, jotta teksti osataan sijoittaa oikeaan aikaan eikä tehdä asiavirheitä.
5. Varaudu vastaamaan kirjallisuustehtävään
– Kaunokirjallisuuden termien ja käsitteiden pänttääminen ei ole tärkein asia, kun valmistaudutaan vastaamaan kirjallisuustehtävään. Käsitteet kuten kertoja, päähenkilöt ja miljöö auttavat kuitenkin pääsemään tekstiin käsiksi ja niitä tarvitaan, jotta kaunokirjallisesta tekstistä voidaan kirjoittaa. Tärkeämpää on harjaantua kaunokirjallisten ja muiden fiktiivisten tekstien lukemiseen ja katsomiseen myös muualla kuin koulussa.
Kaunokirjallista tekstiä voi lukea monella tavalla. Elämyksellinen viihdelukeminen on tekstistä nauttimista, mistä saadaan kokemuksia ja näkemyksiä. Lukutaidon kokeeseen valmistautuessa Luukka suosittelee kuitenkin harjoittelemaan myös analyyttisempaa lukemista, jossa pohditaan, miksi teksti on sellainen kuin se on ja millaisia merkityksiä se rakentaa.
– Toivoisin, että tekstiä ei vain ahmittaisi vaan sen äärelle pysähdyttäisiin.
Analyyttistä kaunokirjallisuuden lukemista voi harjoitella ihmettelemällä tekstiä esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta: miten juoni etenee, millaisia ihmisiä tekstissä esiintyy ja miksi tapahtumapaikka kuvataan tietyllä tavalla. Myös sen pohtiminen, mitä tämä teksti minulle tarkoittaa ja merkitsee, on oleellinen osa kaunokirjallisen tekstin analysointia.
6. Älä unohda oikeakielisyyttä
Oikeakielisyys ei ole oma arviointikohteensa lukutaidon kokeessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kielellä olisi kokeessa merkitystä.
– Vaikka kielenhuollolliset asiat eivät ole erillinen arviointikohteensa, ne vaikuttavat tekstin sujuvuteen ja ymmärrettävyyteen ja tulevat tätä kautta huomioiduksi arvioinnissa.
Erinomainen arvosana edellyttää selkeää ja helposti ymmärrettävää tekstiä. Tähän vaikuttavat esimerkiksi tekstin jaksottaminen, kappaleiden rakenne ja selkeät virkerakenteet. Nämä ovat esimerkkejä siitä, mihin arvioinnissa kiinnitetään huomiota.
– Lipsahdus esimerkiksi pilkun paikassa tai yhdyssanassa ei kerro lukutaidon tasosta vaan kirjoitetun kielen hallinnasta. Se taas on arvioinnin kohteena kirjoitustaidon kokeessa.
Lue Minna Riitta Luukan vinkit kirjoitustaidon yo-kokeeseen!
Juttua muokattu 30.1.2020: kuva vaihdettu.
