Karhuraati on saanut vaativan vuoden kestäneen luku-urakkansa loppuun ja valinnut palkintoehdokkaat vuodelle 2018. Ensimmäistä kertaa ehdokkaana on mukana myös omakustanteinen runoteos.
Palkintoa tavoittelevat: Lassi Hyvärisen Tuuli ja kissa, Kaisa Ijäksen Aurinkokello, Riina Katajavuoren Maailma tuulenkaatama, Susinukke Kosolan Varisto, Eino Santasen Yleisö ja Suvi Vallin Spiraali.
Kulttuuriykkönen esittelee Tanssiva Karhu -runopalkintoehdokkaat heti julkistuksen jälkeen.
Tässä Tanssiva karhu -raadin perustelut. Kommenttikenttään voit kertoa oman suosikkisi ja perustella valintaasi.
Hyvärinen Lassi: Tuuli ja kissa (Osuuskunta Poesia)
Lassi Hyvärinen kirjoittaa yllättävää, ilkikurista ja absurdia faabelia, joka kasvattaa huomaamatta suuria teemoja ystävyydestä ja luonnon tilasta. Tuulessa ja kissassa rakennetaan lähes romaanimaista fiktiivistä maailmaa, jossa on kertomuksen pysyvyyttä. Samaan aikaan yksityiskohtien tasolla sen poetiikka on arvaamatonta, loputtoman kekseliästä ja ehtymättömän raikasta. Tuuli ja kissa on mielikuvituksen runoutta, joka nousee yllättävästi ja arvaamattomasti tähän päivään.
Ijäs Kaisa: Aurinkokello (Teos)
Kaisa Ijäs vaatii lukijaltaan paljon. Abstraktit, isot käsitteet aika ja muisti, jonka avulla aikaa yritämme ymmärtää, asettuvat kuitenkin tutkimuksen kohteiksi hyvin ja vapauttavat kärsivällisen lukijan nauttimaan havaintojen kirkkaudesta ja kielen rytmistä. ”Epätiedon taakka” ei enää vaivaakaan lukijaa vaan hänkin saa luvan ilahtua:
”...kaikesta nousee jotain mieleen
vallitsee yllättävää paluuliikennettä sieltä
missä joskus rakastettiin”
Katajavuori Riina: Maailma tuulenkaatama (Tammi)
Riina Katajavuoren kokoelma on lempeä ja maanläheinen, leikkivä ja tanssiva mutta kysyy keskeisiä kysymyksiä maapallostamme, sen ihmisistä ja heidän historioistaan. Katajavuori miettii mistä itse on tullut, mistä muut ovat tulleet, miten olemme joutuneet, kuka minnekin. Tutkimusmatkalla kohdataan koko maailma, toinenkin löytöretkeilijä James Cook, toisesta maailmasta peräisin ja toisin syin liikkeellä tuntemattomissa maissa, sekä hänen kärsivä vaimonsa Elizabeth. Kysymyksiin ei vastata, ratkaisuja ei ole. Mutta huomiot ovat hyvin todellisia ja avoimia. Lukija jää pohtimaan, liikuttuukin muttei ahdistu.
Kosola Susinukke: Varisto (omakustanne)
Susinukke Kosola on kirjoittanut Variston käsin: mustalla ja punaisella tussilla, tikkukirjaimilla ja kaunistelemattomalla kaunolla. Näillä visuaalisilla keinoilla Kosola synnyttää lukukokemuksen, jossa paperilta välittyy runoesitys, näkyy sen esittäjän äänenpainot ja dramaattiset tauon paikat. Kosola on niellyt sisäänsä yliannostuksen sosiaalisen median uutisvirtaa. Hän puskee sen ulos muodossa, joka tekee näkyväksi tälle ajalle ominaiset itsepetoksen erityispiirteet. Kosola ei jätä lukijaa yksin tyhjyyteensä. Hän ehdottaa ratkaisuksi noloutta ja rakkautta. Varisto on myös taideteko. Kirjaa ei voi ostaa. Sen saa, kun kertoo anonyymisti jonkun valonaran tunnustuksen, toiveen tai tapahtuman.
Santanen Eino: Yleisö (Teos)
Eino Santasen säe havainnoi ihmistä koomisen etäisyyden päästä, alati kehittyvän tekniikan, somen ja rahan armoilla. Ihminen on vakavassa ahdingossa, mutta loputtoman toisteinen säe on koominen ja vapauttava. Tarkkuudessaan se on ylivertainen ja ennennäkemätön. Edellisen kokoelman tapaan myös Yleisössä tuhotaan seteleistä runoja, nyt tuho on totaalista. Kokoelma päättyy vilpittömään rakkausrunoon, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden.
Valli Suvi: Spiraali (Otava)
Suvi Valli liikuttaa Spiraalissa erilaisia olevaisia pitkin maan pintaa. Lauseet ovat askeleita. Matkaa taitetaan rivi riviltä, mutta eteneekö se? Vallille liike on neuvottelemista. Hän ei harpo vaan tutkii niin tarkasti sanoihin kertyneitä merkityksien kerrostumia, että lukija pysähtyy mielellään havaintojen äärelle. Seuraavalla rivillä odottaa usein yllättävä kiepsahdus, hyppy tai täyskäännös. Sivujen yläreunassa on kuvituksena jalkoja, jotka vihjaavat, kenen kengissä tai tassuissa nyt runossa matkaa tehdään. Vaikka Vallilla on kieleen tutkijan täsmällinen ote, hän on runojensa hahmoja kohtaan armollinen. Kulkemiseen kuuluu huojumista, lipsumista, kehälle kiertymistä. Se on inhimillistä toimintaa.
Tanssiva karhu
on Ylen vuodesta 1994 lähtien kirjallisesti korkeatasoiselle kotimaiselle runoteokselle jakama palkinto. Tänä vuonna se jaetaan Kajaanin Runoviikolla 4.7.2018. Palkintosumma on 4 000 euroa. Tämänkertaisessa karhuraadissa ovat mukana puheenjohtajana Finlandia-palkittu kirjailija/dramaturgi, Jukka Viikilä, Ylen kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä näyttelijä/tuottaja Erja Manto.
Lisää ohjelmasta
- Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa
- Tanssiva karhu -palkinnon voittanut Lassi Hyvärinen osuu runoteoksessaan kissuuden ytimeen
- Susinukke Kosola kirjoitti kirjan ihmiselle, joka haluaisi huutaa aargh ja heitellä itseään ympäri seiniä
- Tarita Ikosen runot näyttävät kivun ja tuhon, jonka vanhemman juominen jättää lapsen elämään
- Susinukke Kosolan yhteiskunnallisessa runoelmassa taivaankappaleet lohduttavat yksinäisiä
- Virpi Vairisen puoliso kuoli yllättäen, tekeillä ollut runokirja meni uusiksi – teoksessa suru kietoutuu digitaaliseen maailmaan
