Toukokuun 2.-3. päivinä Martti Johannes Siirala vetoaa Suomenlinnan punavankileirin ylimpään johtoon olojen pikaiseksi korjaamiseksi. #musiikinkevät1918
Sota oli ohi. Viimeisenä valkoiset valloittivat 29. toukokuuta Viipurin.
Lääkäri Martti Johannes Siiralan juuret olivat Karjalassa, ja hän olisi halunnut päästä työkomennukselle Viipuriin. Siirala joutui kuitenkin jäämään työhönsä Suomenlinnan vankileirille. Punavankien olosuhteet saivat Siiralan kirjoittamaan vetoomuksen vankilan johdolle.
"Tulin juuri Viaporista, jossa olin vuorokauden ollut päivystäjänä. Nuoremmat voimat tahtoivat näet välttämättä päästä vappua viettämään. Olkoon se heille suotu.
Minua puolestani harmitti koko sana "Vapunvietto" siinä määrin, että en ottanut edes lakkiani esiin. Enkä sitä liioin kenellekään lainannut, vaan päinvastoin pistin sen pyykkiin juuri siksi päiväksi.
Viaporiin ei kuulu kummempaa. Nimittäin: ei minkäänlaista käännöstä parempaan päin. Ei edes vakavia sen suuntaisia yrityksiä.
Olen tänään kahdessa kirjelmässä, toinen osoitettu kenraalitirehtööri Siewersille, toinen saareni vankilan tirehtöörille, taas kajonnut korjausta vaativiin epäkohtiin. Ja ehkenpä siten jonkinlaista korjausta aikaan saadaankin.
Nyt alkaa jo tulla tiukka vedestäkin. Kaivot tuppaavat kuivumaan.
Ja syöpäläiset sikiävät ihan maankamalasti. Eivätkä saksalaiset viranomaiset vieläkään päästä meitä saunaan, joka on kunnossa, mutta jota saksalaisetkaan eivät käytä. Sellainen on simppumaista totta tosiaan.
Kuikitenkin kaikitenkin olen siellä, vaikkakin eilen läksi Karjalan joukkue "Mercator" laivalla Viipuriin. Sen mukaan minua tahdottiin lääkäriksi, mutta kun asiasta tiedustin Hornborgilta, ei hän tuntunut ollenkaan halukkaalta päästämään minua. Vem vet vartill det var bra!
Aioin ensin kotiseudulle pyrkimis- ja sotaisessa innossani kaikesta huolimatta lähteä mukaan. Kovin houkuttelevalta tuntui lähtö. Ihan sain taistella kuin pahaakin kiusausta vastaan. Lopulta päädyin siihen, että kuikitenkin kaikitenkin juuri sellainen koiran virka, jota nyt hoidan, on minulle sopivin. Täytyyhän edes jonkun koettaa ainakin vankien terveydenhoidosta huolehtia.
Koska lisensiaattimiehet katsovat sellaisen työn itselleen sopimattomaksi, niin ehkenpä minä kandidaattina juuri tällä paikalla olen oikealla tolalla. Jättää ukko Siewersin niskoille vieläkin enemmän kuin mitä hänen hartioilleen jo on sälytetty, se olisi ruma teko, jollaista kyllä monet nuoremmat kandidaatit ovat tehneet. "Viapori" on heille mukamas liian huono paikka. Hävetkööt.
Kaikkea tällaista aatellen sekä myöskin syystä siitä, että "när man är slagen till slant så kan man ej bli riksdaler", minä kirvelevin kaihomielin katsoin "Mercator" laivan lähtöä ja jäin kuin jäinkin toimeeni Viaporiin.
Osakunta on taas kokoontunut parisen kertaa. Olemme valinneet Aarne Sihvon kunniajäseneksi ja päättäneet yhtä sekä toista.
Tässä on jonkinlainen ajanmerkki sekin. Lipun sain "Oberjäger" Langenhan'ilta voidakseni kuljettaa kaksi sairasta vankia kasarmista sairaalaan.
Viapori rupee yhä enemmän ja enemmän menemään päin hongikkoa. Ruoanpuutteesta syntyy siellä kohta keripukki sekä vaikka mitä.
Kuvaavia esimerkkejä muutamia:
Eräs vangeista pyysi hartaasti multa todistusta, ukko on noin 60-vuotias käpykkä, jonka nojalla hänen kaalisoppa-annokseensa tavallista useammin pantaisiin lihapala joukkoon. Nyt ei näet hän useampaan päivään ollut sellaista nähnytkään.
Toinen tahtoi todistusta saadakseen 5 silakan asemesta päivittäin 7. Sen sijaan saisivat jättää pois hänen kaalisoppa-annoksensa koskapa hän kuitenkin sen aina oksensi.
Ja yhä suuremmaksi kasvaa huimausta valittavien liuta.
Muutamat pyytävät jo, että kuularuiskuilla tehtäisiin loppu heistä, eikä nälällä.
Syöpäläisten armeija sikiää päivä päivältä. Paha meidät lopultakin perii.
Aioin kirjoittaa Pontanille erikoisen kirjelmän, jossa moitin ruokaa, mutta tänä iltana hänet tavatessani sainkin selville, ettei hän kuitenkaan asialle mitään mahda. Korkeammalle on valitus ja pyyntökirjelmä osoitettava.
Siirini on paraikaa Castren'illa, jossa kuulemma on Aarnen syntymäpäivä.
Airi piipittää neiti Sandbergin hoidossa aina tuonoin tällöin. Onhan se meidän tyllerömme jo koko pulskea otus. Painaakin tasan 7 kiloa. Lihoo ja vaurastuu miltei liiankin hyvää kyytiä.
Viereisellä sivulla oleva kirjelmä on se, minkä tuskastuneena kurjiin vankilaoloihin ja epätoivoissani laadin Siewersille pyytäen hänen keinoilla millä hyvään hommaamaan parannuksia. Tulos ei ollut suuri; kenties sentään jotain.
Ahdistin myös Miina Sillanpäätä, joka Elannon puolesta hommaili Wiaporiin ruokia, mutta hän ei voinut luvata edes kalasoppaa. Kireät ja kärjistyneet elintarveolot, ylen suuri sekasorto sekä saamattomuus aiheuttivat kerrassaan kummia!
Valkokaartin Vankienhoidon Ylimmälle Keskuselimelle!
Täten on meillä kunnia kiinnittää huomiotanne seuraaviin huutaviin ja mitä pikaisinta korjausta vaativiin epäkohtiin Wiaporin vankileirillä.
Se ruoka- ja elintarvepula, joka maassa vallitsee, tuntuu vankileirissä tätä nykyä jo aivan liian kärjistyneessä muodossa. Myönnettäköön, että leipämurusenkin saanti on kaikkialla hyvinkin vaikeata. Mutta kun useampaan päivään ei saa nähdäkään leivännokaretta;
kun kaiken muun ravinnon vuorokaudet umpeen muodostaa vain kaalisoppa, jonka keittämiseksi annetut aineet esim. Läntisen-Svartön saarella kerran olivat mädäntyneitä; kun ruokaan täytyy vain siksi lisätä runsaasti suolaa, että se pakoittaisi vangit paljon juomaan ja siten vatsaansa edes jollain pingoittamaan; kun kaalin sekaan riittävät lihapalat ovat niin harvinaisia, että edes joka toinen päivä sellaisen saamiseksi pyydetään erikoista todistusta lääkäriltä;
kun asunto-olot tilanahtaudesta, kellarimaisista vankihuoneista ja syöpäläisten tuhottomasta määrästä riippuen ovat alle kaiken arvostelun, kun kaikesta tästä johtuen sairastuvien lukumäärä päivittäin kasvamistaan kasvaa, kun potilaista yhä useampi voi todeta syntyperälleen outoa vesipöhöä;
kun pyörtymiskohtaukset, läähättävä hengitys, kellankalpea väri kasvoissa, tuijottava, miltei tylsä katse käyvät yhä yleisemmiksi vahvempienkin vankien keskuudessa, jo ennestään sairaista puhumattakaan, silloin on vankien asema saatettu kannalle, jolloin on turhaa ja mahdotonta huolehtia terveydenhoidosta ja lääkärintoimista yleensä.
Kasarmin lääkärin on mahdoton viikot läpeensä vain parempia oloja lupaamalla hävittää nälkä potilailtaan, auttaa heidän pyrkimyksiään kauniilla sanoilla, semminkin kun todellisuus jo alkaa pakoittaa hänet miltei epäilemään edes vakavia yrityksiä tässä suhteessa. Kunnian herrat! Wiaporin vankileirin kulkutautisairaalan ja kasarmien lääkäreinä toimivien lääketieteen kandidaattien puolesta olen saanut tehtäväkseni edellä esittämäni räikeimpien epäkohtien korjausta mitä pikimmin pyytää.
Päivänkin viivytys voi olla tärkeätäkin tärkeämpi.
Wiaporissa
Kasarmi ja kulkutautisairaalan lääkärien puolesta Martti Siirala
lääket. kand.
Lääkäri Helsingin Jääkäripataljoonan palveluksessa. Asemapaikkana Wiapori
Kirjoittaja
Keväällä 1918 Martti Johannes Siirala (1889–1948) oli 29-vuotias lääkäri. Hän oli suojeluskuntalainen, muttei pojanpoikansa Seppo Siiralan mukaan osallistunut sotatoimiin. Loppukeväällä hän toimi mm. Suomenlinnan vankileirin lääkärinä. Myöhemmin Siirala erikoistui lääkärinurallaan synnytysoppiin ja opetti mm. Kätilöopistolla.
Hänen pojastaan Martti Olavi Siiralasta (1922-2008) tuli myös lääkäri ja tunnettu psykiatri. Sen sijaan pojanpojista tuli muusikoita; Seposta kitarataiteilija ja Jussista pianotaiteilija – ja pojanpojanpojasta Antti Siiralasta kansainvälinen pianotaiteilija.
Myös Siiralan Airi-tyttären tyttärenpojasta tuli tunnettu kansainvälinen muusikko, Tuomas Holopainen on sinfonista metallia soittavan Nightwish-yhtyeen keulahahmo.
Seuraa nuoren helsinkiläisen lääkärin Martti Johannes Siiralan päiväkirjaa keväällä 1918.
Lähteet
Siirala, Martti Johannes: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Seppo Siiralan arkisto.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
