Toukokuun 4. päivänä Sibelius on seuraamassa, kun Aino Ackté ja Oskar Merikanto harjoittelevat hänen laulujaan. #musiikinkevät1918
Toukokuun alkupuolella, kun sota oli ohi, oopperalaulaja Aino Ackté piti kolme hyväntekeväisyyskonserttia ”nälkäänäkevien lasten ja punaisten tähden kärsimään joutuneiden” hyväksi. Kaikki konsertit järjestettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa, ja pianistina Acktélla oli Oskar Merikanto.
Ensimmäisen konsertin 3.5. ohjelmassa oli saksalaisia lauluja, toisessa konsertissa 6.5. kuultiin ”runsas valikoina parhaita norjalaisia lauluja” ja kolmannen 8.5. konsertin ohjelma oli suomalainen.
Viimeisessä konsertissa kuultiin kolme laulua Jean Sibeliukselta. Vuonna 1915 valmistuneet Kyssen op. 72 nro 3 ja Kaiutar op. 72 nro 4 olivat kantaesityksiä. Lisäksi Ackté esitti Sibeliukselta laulun Maj.
Säveltäjä oli paikalla Acktén ja Merikannon harjoituksissa ja kirjoitti päiväkirjaansa…
”Olin Aino Acktén harjoituksissa. Hän lauloi minun kappaleitani. Kritisoin, kuten tavallista, itseäni ja häntä. Luotan liiaksi pianon alasäveliin, jotka eivät pääse oikeuksiinsa lauluäänen kanssa.
Minun pianotyylini liian askeettinen vanhemmissa kappaleissani. A. Acktén ääni liian pateettinen laulussa ”Mai”. Se pitää laulaa valoisammin ja keveämmin, sekä tahdissa.
He – meidän laulajattaremme ”tekevät” liikaa jokaisessa fraasissa.
Absoluuttinen musiikki jota kirjoitan on niin yksinomaan musikaalista ja tarkkaan ottaen ”riippumatonta” sanoista, että niiden resitointi ei kuulu asiaan.
Ida Ekman on ymmärtänyt tämän. Siitä johtuu hänen ylivoimaisuutensa!”
Jos säveltäjä oli kriitttinen, nimimerkki Bis eli Karl Fredrik Wasenius ylisti Aino Acktéta konserttiarvostelussaan Hufvudstadtsbladetissa 9. toukokuuta:
”Mutta sitten seurasivat kaikkein vaikeimmat – kolme Jean Sibeliuksen uutta laulua, ensin hänen ostinatolla alkava ”Kaiuttarensa”, hienonhienoa resitointitaitoa vaativa laulu, tavattoman rikas vaihtelevine, intiimin sävyyn sävellettyine ja toteutettuine tunnelmineen, sisäisine ilmauksineen. Aino Ackté tulkitsi laulun täydellisen hyvin. Tulkinnasta muodostui mitä jaloin taiteellinen maineteko.
Itse asiassa rouva Ackté teki kolme mainetekoa, sillä hän lauloi laulut ”Maj” ja ”Kyssen” aidolla ymmärtämyksellä, ja joka hetkessä yksityiskohdat osuivat naulan kantaan sekä sisälsivät innoitusta, joka oli näiden ihanien sävellysten tasolla.”
Seuraa Jean Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 13. toukokuuta.
Lähteet
Dahlström, Fabian (toim.): Jean Sibelius. Päiväkirja 1909–1944, suom. Juha Saikkonen ja Arja Gothoni, Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Salmenhaara, Erkki: Jean Sibelius. Tammi. Helsinki 1984.
Sirén, Vesa: Aina poltti sikaria. Jean Sibelius aikalaisten silmin. Otava. Keuruu 2000.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. Otava. Keuruu 1978.
Kuuntele
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
