Hyppää pääsisältöön

Seteleitä polttanut runoilija Eino Santanen ivaa somea ja pitää kuvataidetta kirjallisuutta elinvoimaisempana

Tanssiva karhu -runopalkinnon voittanut Eino Santanen
Runoilija Eino Santanen Tanssiva karhu -runopalkinnon voittanut Eino Santanen Kuva: Aleksis Salusjärvi Tanssiva karhu,Eino Santanen,kirjallisuuspalkinnot,kirjallisuuspalkinto

Jäpittääkö kirjallisuus paikallaan? Ovatko poltetut setelit runoutta? Eino Santanen haastaa vallitsevat käsitykset kirjallisuudesta. Hänestä ei ole mieltä taivastella sitä, että ihmiset eivät lue, jos kirjallisuus ei itsessään muutu.

Helsinkiläinen runoilija Eino Santanen ei tahdo puhua itsestään. Hän haluaa puhua teoksistaan.

– Ei nyt mitään henkilöhistoriaan liittyviä kysymyksiä. Olen henkilövetoisen tarinoinnin vastustaja, Santanen sanoo.

Runoilijan kannanotto on kuitenkin avaus hänen persoonaansa ja hänen tapaansa katsoa maailmaa. Onhan se osa Santasta, että hän ihmettelee nykyihmisen tarvetta tarinallistaa omaa yksilöllisyyttään.

Tarinallistaminen ja minäpuhe ovat kritiikin kohteina myös Santasen uusimmassa runoteoksessa Yleisö. Se ivaa somekulttuuria ja sen työntymistä kaikille elämän osa-alueille.

– Katson yhteiskuntaa kriittisesti – mutta ehkä enemmänkin käsittelen kuin kritisoin, Santanen tähdentää.

Raha ei ole vain jotain meistä erillistä, vaan raha kietoutuu syvällisesti siihen, miten me olemme tässä maailmassa

Somen lisäksi raha ja numerot vilisevät Yleisö-teoksessa. Raha on mukana myös aivan konkreettisesti, sillä Santanen on präntännyt tekstiä vanhan ajan kirjoituskoneella seteleiden päälle. Kyseessä ovat oikeat eurovaluutan edustajat. Niistä skannatut kuvat muodostavat runoina yhden teoksen osastoista.

Osan runoseteleistä Santanen on laskenut talouden kiertoon käyttämällä niitä maksuvälineinä kaupoissa ja kioskeissa. Periaatteessa siis kuka tahansa käteistä käyttävä voi saada kaupasta Santasen runosetelin vaihtorahana.

– Kommentoin setelirunoilla yhteiskuntaa ja nykyihmistä ja niiden suhdetta rahaan. Raha ei ole vain jotain meistä erillistä, vaan raha kietoutuu syvällisesti siihen, miten me olemme tässä maailmassa, Santanen sanoo.

Santanen kritisoi rahan tunkeutumista kaikille elämän osa-alueille. Hän muistuttaa, että on asioita, joiden arvoa ei voi mitata rahassa.

– Meidän yhteiskuntamme mittaa kaiken rahassa. Ihmiset jakautuvat yhä tarkemmin niihin, joilla on rahaa ja niihin, joilla ei ole. Ja tämä on lopulta kaikille kestämätön tilanne.

Yleisö-teos on itsenäinen jatko-osa Santasen aiemmalle, Tanssiva karhu -runouspalkinnon voittaneelle teokselle Tekniikan maailmat. Jo siinä oli mukana setelirunoja.

Rahankäyttöratkaisuillaan Santanen kritisoi mammonan palvontaa

Yleisössä setelirunon idea on viety aiempaa teosta pidemmälle. Santanen on muokannut seteleitä korjauslakalla eli valkoisella aineella, jonka normaali käyttötarkoitus on korjata virheellisiä kohtia kirjoituksista. Korjauslakan avulla Santanen on luonut sarjan seteleitä, jotka jäljittelevät Suomen lipun muotoa.

Santanen on myös polttanut seteleitä. Niille hän on antanut nimen "Poltettu lippu / ????????????". Ja onpa ristiinnaulittu Jeesus Kristuskin päätynyt Santasen seteliin numeroista tyypiteltynä muotona.

– Sarjanumerokristuksen hahmossa ei tietenkään ole kyse kirkon tai kristinuskon kritiikistä. Se on laajempi kuva meidän yhteiskunnastamme ja siitä, kuinka rahasta ja taloudesta on tullut uskonto, jolle kaikki uhrataan, Santanen tähdentää.

Rahankäyttöratkaisuillaan Santanen siis kritisoi mammonan palvontaa.

Eino Santasen runo on poltettu seteli
POLTETTU LIPPU / ???????????? Osa 2/2 Palava tulitikku ja sytyttimen liekki 20 euron setelille Eino Santasen runo on poltettu seteli Kuva: Eino Santanen / Teos Eino Santanen,euro,Seteli

Mutta onko seteleillä kikkaileva runous enää kirjallisuutta ensinkään? Tätä kysytään Santaselta hänen omien sanojensa mukaan yllättävän usein.

– Setelirunot ammentavat totta kai kuvataiteesta. Pop-taiteilija Jasper Johns on innoittanut töitäni tosi merkittävästi, Santanen myöntää.

Kuvataiteen puolelta tulevat vaikutteet eivät kuitenkaan rajaa hänen töitään kirjallisuuden kentän ulkopuolelle. Päinvastoin Santanen tahtoisi laajentaa vallitsevia käsityksiä kirjallisuudesta.

– Eihän kuvataiteen puolellakaan kysytä, ovatko käsitetaide tai tekstitaide kuvataidetta. Kuvataide näyttäytyykin ainakin kirjailijalle kirjallisuutta elinvoimaisempana lajina, Santanen laukoo.

Santanen tiedostaa, että kirjallisuuden kentällä on kokeiltu kaikenlaista kiinnostavaa. Jaakko Yli-Juonikkaan kokeellinen romaani Jatkosota-Extra pääsi Finlandia-ehdokkaaksikin. Silti meillä vallitsee Santasen mielestä yhä sellainen käsitys, että kirjallisuus tarkoittaa 300–400 sivuisia painettuja romaaneja. Kaikki muu jää syrjään.

– Jopa digitaalisesta kirjallisuudesta on sellainen kuva, että se tarkoittaisi vain painettuja kirjoja jäljitteleviä e-kirjoja, Santanen ihmettelee.

Runoilija toivookin kirjallisuuteen tilaa uusille avauksille ja syyttää kirjallisuutta jämähtäneisyydestä. Hänestä on tekopyhää taivastella, ettei nykyihminen lue, kun vika on kirjallisuuden käytännöissä itsessään.

– Kirjallisuus jäpittää paikoillaan, Santanen suree.

Some oikeastaan täydellistää sen teoreetikkojen kehittelemän ajatuksen, että maailma muuttuu kuvaksi

Kun rahan lisäksi myös sosiaalinen media seuraa ja ohjaa nykyihmistä kaikkialla, on Santasen mukaan syytä erityiseen mielenkiintoon. Raha ja some näet kytkeytyvät toisiinsa ja lisäksi inhimillisiin olemassaolon tapoihin.

– Yleisö on sosiaalisen median aikakauden sosiaalisten suhteiden muodostumisen malli. Elämämme mittautuu ja vertautuu toisten elämiin jatkuvasti siitä tehtyjen julkaisujen saavuttaman yleisön koolla ja laadulla. Tämä vertailu on ikiaikaista, mutta nyt sille on täsmälliset mittarit, ja siitä tulee taloutta, Santanen sanoo.

Somen aikakaudella kaikesta on tullut kuvien ja tunnelmien jatkuvaa jakamista. Tätä korostaa myös Santasen Yleisö teoksena. Taustalla on se runoilijan havainto, että sosiaalisesta mediasta on tullut aikaamme määrittävin ilmiö ilmastonmuutoksen ja teknologian murroksen aiheuttaman uuden toimialoja ja ammatteja tuhoavan teollistumisen ohella.

– Some oikeastaan täydellistää sen Guy Debordin 60-luvulla kehittelemän ajatuksen, että maailma muuttuu kuvaksi itsestään. Asioiden kokeminen muuttuu kuvauksiksi asioista. Nykyihminen ei vain käy lomalla, vaan hänen täytyy julkaista siitä kuvia. Ja siten hän määrittää itseään kuvan ja siihen liittyvän teknologian avulla, Santanen sanoo.

Entä onko somea kritisoiva runoilija itse somessa?

– Minulla on sähköposti, Santanen toteaa lyhyesti.

Täysin ummikkona Santanen ei ole ryhtynyt somea käsittelemään. Hän on kokeillut somepalveluita salanimillä.

Eino Santanen s. 1975

Teokset

  • Kuuntele, romantiikkaa
  • Merihevonen kääntää kylkeään
  • Punainen seinä
  • Tekniikan maailmat
  • Yleisö

Palkinnot ja ehdokkuudet

  • Kalevi Jäntin palkinto 2006
  • Tanssiva karhu 2015

Eino Santasen runoteos Yleisö on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi vuonna 2018.

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee teoksen ehdokkuuden näin:

Eino Santasen säe havainnoi ihmistä koomisen etäisyyden päästä, alati kehittyvän tekniikan, somen ja rahan armoilla. Ihminen on vakavassa ahdingossa, mutta loputtoman toisteinen säe on koominen ja vapauttava. Tarkkuudessaan se on ylivertainen ja ennennäkemätön. Edellisen kokoelman tapaan myös Yleisössä tuhotaan seteleistä runoja, nyt tuho on totaalista. Kokoelma päättyy vilpittömään rakkausrunoon, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden.

Kommentit
  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

  • Miksi opettelisin ranskaa?

    Ranskan kielen osaamisesta on paljon hyötyä ja iloa.

    Kaksikielisessä Suomessa saattaa tuntua ylivoimaiselta, että pitäisi vielä jaksaa opiskella useampia vieraita kieliä. Ranskalla on vaikean kielen maine. Ja mihin sitä edes nykyään tarvitsee? Englanti vaikuttaa välttämättömältä yleiskieleltä, jota kaikkien pitää osata, ja jolla pärjää missä vaan.

  • Avaruusromua: Mene ulos ja etsi hevosvaunut!

    Etsi hevosvaunujen ajaja! Miksi? Mihin tämä liittyy?

    Näin neuvottiin nuorta kirjailijanalkua 1800-luvun Pariisissa. Guy De Maupassant kysyi vanhemmalta kirjailijakollegalta neuvoa kirjoittamiseen. Miten minusta tulisi kirjailija? Miten opin kirjoittamaan? Kirjoittamaan niin, että se kiinnostaa lukijoita? Mene ulos. Mene Pariisin kaduille. Etsi hevosvaunujen ajaja, neuvoi vanhempi kirjailija. Miksi? Mihin tämä liittyy? Avaruusromussa uutta suomalaista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri