Hyppää pääsisältöön

"Jos yhteiskunta ei ota minua mukaan, miksi osallistuisin yhteiskuntaan?" – epätasa-arvoinen työelämä näkyy turhautumisena ja stressinä

KC: radiovieraat
KC: radiovieraat Kuva: Heidi Gabrielsson KulttuuriCocktail Puheessa

Suosiiko yhteiskunta vakituisessa työsuhteessa olevia? Pidetäänkö työttömiä luusereina? KulttuuriCocktailissa keskusteltiin muuttuneesta työelämästä ja suhteestamme työhön. Keskustelemassa näytelmäkirjailija-kirjailija Johannes Ekholm, Todellisuuden tutkimuskeskuksen taiteellinen johtaja Janne Saarakkala sekä valtiotieteiden tohtori ja tutkija Anu Suoranta.

Työelämätutkija ja valtiotieteiden tohtori Anu Suoranta on jo vuosia seurannut työelämän muutoksia. Hän ihmettelee, miten pätkätöistä puhutaan edelleen uutena työnä. Pätkätyötodellisuuden mukana tuomat ongelmat pitäisi hänen mukaansa tunnistaa paremmin. Jokainen uusi työsuhde aiheuttaa stressiä.

– Ihminen menee joka kerta uuteen tilanteeseen. On tosi kuluttavaa, että pitää pelata aina oma paikkansa.

Suorannan mukaan yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen aiheuttaa turhautumista, joka näkyy populismina ja levottomuutena. Kirjailija-käsikirjoittaja Johannes Ekholm on osa Työstäkieltäytyjäliittoa, joka haluaa toiminnallaan vastustaa aktiivimallia ja herättää kysymyksiä työttömyydestä.

– Liberaali yhteiskunta haluaa, että ketään ei saa ohjata ja valtion roolia pitää pienentää, mutta se koskee vain hyvintoimeentulevia. Niihin, ketkä ovat tämän ulkopuolella, pitää kohdistaa kaikenlaista kiusaa.

Järjetöntä kutsua samalla nimellä sitä mitä puhelinmyyjä tekee ja sitä mitä lastenhoitaja tekee.

Ekholm kyseenalaistaa myös työn määritelmän.

– Järjetöntä kutsua samalla nimellä sitä mitä puhelinmyyjä tekee ja sitä mitä lastenhoitaja tekee. Ei toiminnoilla ole mitään yhteistä ja silti kaikkea kutsutaan työksi.

Todellisuuden tutkimuskeskuksen taiteellinen johtaja Janne Saarakkala sanoo, että taiteilijat ovat olleet eräänlaisia suunnannäyttäjiä uudistuneessa työmaailmassa. Esimerkiksi näyttelijät ovat tottuneet tekemään työtä muissa kuin vakituisissa suhteissa. Sen sijaan taiteen tekemiseen liitettyä intohimoa Saarakkala kyseenalaistaa, vaikka myöntääkin itse olevansa työhullu.

– Teen työtä sydämestäni mutta intohimo on sanana ryöstöviljelty. En ole varma haluaako kaikki tehdä tällä tavalla töitä. En toivo sellaista maailmaa.

Lataa koko keskustelu podcastina tai kuuntele Yle Areenasta.

  • Onko suomalainen kirjallisuus maailmankirjallisuutta?

    Kääntäjä on kirjallisuuden elävä silta

    Kirjailijat ympäri maailmaa saapuvat Helsinkiin. Kahden päivän ajan he ovat keskellämme – maailma tihentyy ympärillemme. Mutta kuinka kansainvälistä suomalainen kirjallisuus on? Ulkomailla kiertävä kirjailija ja kääntäjäpariskunta vastaavat. Parhaat tarinat kiinnostavat ja puhuttelevat kaiken maailman ihmisiä. Se on pitänyt Laura Lindstedtin kiireisenä.

  • Peloista pahin

    Lapsen menettäminen on äidin ja isän peruspelko.

    Pelko lapsen menettämisestä on jokaisessa vanhemmassa. Tämä teksti on tutkimusmatka tuohon pelkoon.