Hyppää pääsisältöön

Shortdox 2018 audiokilpailun voittaja: "halusin ymmärtää muita itseni kautta"

Vaaleahiuksinen nuori nainen, jonka hiuksia tuuli pöllyttää, seisoo puisen rakennuksen edessä ja taka-alalla mies katsoo maahan
Vaaleahiuksinen nuori nainen, jonka hiuksia tuuli pöllyttää, seisoo puisen rakennuksen edessä ja taka-alalla mies katsoo maahan Kuva: Pauliina Motturi/Yle Mathilda von Essen

Tukholman taidekorkeakoulussa radioilmaisua opiskeleva Mathilda von Essen voitti pohjoismaisen Shortdox-finaalin, joka pidettiin Oslossa, Norjassa 3.5.2018.

Ruotsissa radio- ja tv-töitä tehnyt Mathilda tunnetaan myös näyttelijänä. Työskentelen tarinoiden parissa, joten välineellä tai medialla ei ole niin merkitystä, Mathilda kertoo. Opiskelun ohella Mathilda työstää käsikirjoituksia, faktaa ja fiktiota.

Yleensä ymmärtääkseen itseään on ymmärrettävä toisia. Tämän teoksen kohdalla halusin ymmärtää itseäni toisten kautta.

Mathildan teos "Miten voin erottaa surun ja itsesäälin?" kertoo henkilökohtaisen tarinan sydänsurujen kanssa painivan ihmisen vakavasta suhtautumisesta itseensä, joka saa ajoittain koomisia piirteitä.

- Kun sydän on särkynyt, itselleen ei voi nauraa. Itsensä sataprosenttisen vakavasti ottamisessa on jotakin hyvin koomista. Siinä on myös jotakin hyvin egoistista, mutta selvitäkseen tilanteesta on pakko ottaa itsensä vakavasti. Jälkeenpäin voi sitten nauraa.

nuori nainen hymyilee kameralle kukkia kädessä
Mathilda von Essen nuori nainen hymyilee kameralle kukkia kädessä Mathilda von Essen
ihmisiä tummassa studiossa kukkaasetelmat käsissä
Ruth Storm Madsen Tanskan radiosta antaa palautetta finalisteille. Kuvassa vasemmalta oikealle: Tomasz Olender, Marta Martirosyan, Mathilda von Essen, Ruth Storm Madsen, Nina Eriksén ja Karen Mørk. ihmisiä tummassa studiossa kukkaasetelmat käsissä Mathilda von Essen,louise witt-hansen

Shortdox on Nordvisionin tukema audiokilpailu, jossa ovat mukana Suomen, Norjan ja Tanskan yleisradioyhtiöt (Yle, NRK ja DR), sekä Tempo dokumenttifestivaali Ruotsista.

Pohjoismaiden voittajan valitsivat tänä vuonna professori Bengt Bok Tukholman taidekorkeakoulusta, Ruth Storm Madsen Tanskan radiosta, tuottaja Hannu Karisto Yleisradiosta ja Line Alsaker Norjan yleisradioyhtiöstä.

Mathilda von Essen palkittiin matkalla Prix Europa -mediafestivaaleille, jotka pidetään vuosittain Berliinissä, Saksassa.

Tuomaristo luonnehti voittajateoksen ansioita seuraavasti: "Tarina tapahtuu tässä ja nyt ja tekijä laittaa itsensä likoon. Teos on yhtaikaa humoristinen ja vakava. Äänimaailma rytmittää ja antaa selkeän rakenteen teokselle."

how-can-i-tell-thedifference-between-grieving-and-selfpity? by Mathilda von Essen

Sound from drone. Wind. Air. Telephone beep. Pre recalled machine voice answers.

Voice: Welcome to “1177, Healthcare”. If you have a life threatening condition, hang up the phone and call “911”.

Silence.

Doctor: Yes, hello. What can I do for you?
Mathilda: I think I might be sick.

Doctor: Tell me more.

Mathilda: I’ve googled a bit on Broken heart syndrome. Or, what it’s called.

Doctor: And what did it say there?

Mathilda: That, you’re so sad that you get some sort of heart attack.

Doctor: Yes, there are such things when the heart can break, for example, stress. But when it does you get very, very sick. You get seriously ill.

Mathilda: How do I know I’m not seriously ill?

Doctor: Well, I cannot say that without examining you, of course…

Mathilda: ...so…

Doctor: But I think you have a different heartache, that one can also hurt. I wish that I, as a doctor, could heal a sad body.

Telephone beep. Voice machine answers.

Voice machine: Welcome to Telenor voicemail that belongs to oh, seven, three, three, one, oh, three, nine, nine, nine. Please record you message after the beep.

Mathilda sighs. Voice machine beep.

Mathilda: I guess it’s me and some old aunt using your answering machine, but…

Voice machine beep. Ambient piano music.

Dad: No I don’t think you are annoying at all, definitely not. But it’s just, you can’t actually live at home. You are actually twenty eight years old now.

Mathilda: Twenty seven.

Dad: Yes, twenty seven, excuse me. I’m sorry, yes. It’s not usually like that. It’s not usually, well, you have your own apartment. Isn’t that what it’s all about, to like, get up and do something? Now you’ve totally lost your spark, you’re not here, it’s barely you have breakfast and when we get home you’re napping. What the hell, that’s not a life anymore?

Mathilda sights. Sobbing.

Dad: Are you sad now? Were you sad because of this? It was not meant to make you sad. But why did you get so sad, Mathilda?

Drone. Wind. Beep from voice machine. The volume increases. Telephone hung up.