Tarinanmetsästäjät on uudenlainen ohjelma, jossa Ylen ja Ryhmäteatterin työryhmä matkustaa ympäri Suomea ja toteuttaa lyhytelokuvan viikossa. 10-osaisen sarjan jaksoissa nähdään sekä elokuvan tekoprosessi että kuhunkin kaupunkiin sijoittuva valmis elokuva, jonka keskeiset elementit on poimittu paikallisista aiheista. Katsoja saa nähdä joka viikko pienen ihmeen, kun työryhmä taikoo tyhjästä elokuvan lähes mahdottomassa aikataulussa.
Tarinanmetsästäjät on realityä ja draamaa yhdistävä ohjelma, jossa Ryhmäteatterin näyttelijät (David Kozma, Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen, Minna Suuronen, Robin Svartström, Diana Tenkorang) ottavat selvää, millaisia osa Suomen kaupungeista ja niiden asukkaista on.
Viikon aikana valmistuneissa lyhytelokuvissa liikutaan kunnianhimoisella skaalalla tyylilajista toiseen aina kunkin kaupungin tunnelman mukaan. Näemme jaksoissa esimerkiksi äidin ja tyttären suhteesta kertovan Jyväskylään sijoittuvan poliisitarinan sekä komedian joensuulaisen hotellin kielitaidottomasta siivoojasta.
Millainen juonikuvio kehitetään Kotkan Haukkavuorelta löytyvien boksereiden ympärille? Millaisena Oulu tai Mikkeli näyttäytyi työryhmäläisille ja millaisia henkilöhahmoja näiltä paikkakunnilta löytyy – haaveineen ja haavoineen? Miten Tarinaryhmälle avautuu pohjanmaalainen mielenmaisema, entä raumalainen murre?
Joissakin kaupungeissa palaset tuntuivat loksahtelevan paikalleen runnomatta. Muistaakseni Mikkeli, Rovaniemi ja Oulu olivat tällaisia kaupunkeja – alusta asti oli sellainen olo, että a-haa, nämä tyypit kuuluvat samaan juttuun!
Sarjan kaupungit ovat järjestyksessä Joensuu, Kotka, Jyväskylä, Mikkeli, Kajaani, Rovaniemi, Oulu, Kokkola, Seinäjoki ja Rauma. Kaupungit valikoituivat tuottaja Matti Kajanderin mukaan niin, että ne edustavat mahdollisimman erilaisia kaupunkeja eri maakunnista. “Meidän piti ottaa huomioon myös kuvausryhmän liikkuminen ja majoittuminen kuvausperiodien aikana, ja silti saada sarjaan hyvä otos suomalaista elinympäristöä”, kuvailee Kajander.
Tarinanmetsästäjät näyttää katsojille lähietäisyydeltä millaista heittäytymistä, luottamusta ja uskallusta tämänkaltainen luova työ vaatii. Näyttelijät ammentavat kaupungista hahmoja ja tarinoita käsikirjoittajille, joista nämä rakentavat kokonaan uuden tarinakokonaisuuden. Kunnianhimoisen ja tinkimättömän metodin äärellä näyttelijät, ohjaajat ja käsikirjoittajat nauravat, itkevät ja väsyvät yhdessä, sekä tekevät samalla aivan uudella tavalla yhteistyötä.

Ryhmäteatterin monipuoliset näyttelijät panevat koko ammattitaitonsa peliin improvisoidessaan viikko toisensa jälkeen hervottoman hauskoja, kiinnostavan ristiriitaisia, yhteiskunnallisia ja koskettavia henkilöhahmoja.
Näyttelijät lähtevät viikon alussa kiertämään kaupunkia ja etsimään kohteita, hahmoja ja tarinoita, joista syntyy kuhunkin jaksoon kaupungin oma elokuva. He esittävät käsikirjoittajille viikon alussa useamman esimerkin kaupunkikierroksella keksimistään rooleista. Improvisoidut hahmot kuitenkin muuttuvat matkan varrella, eivätkä kaikki päädy lyhytelokuvaan vaan käsikirjoittajat Johanna Hartikainen, Ulla Heikkilä, Matti Kinnunen ja Juha Kukkonen koostavat hahmoista kullekin kaupungille sopivan tarinan.
“Joissakin kaupungeissa palaset tuntuivat loksahtelevan paikalleen runnomatta, kuin painovoiman vaikutuksesta. Näin jälkikäteen voisi ajatella, että helpointa käsiksen kirjoittaminen oli niinä viikkoina, kun näyttelijät olivat jotenkin luontevasti samassa maastossa ja niistä nousi teema tai aihe ihan itsestään. Muistaakseni ainakin Mikkeli, Rovaniemi ja Oulu olivat tällaisia kaupunkeja – alusta asti oli sellainen olo, että a-haa, nämä tyypit kuuluvat samaan juttuun”, ohjaaja-käsikirjoittaja Ulla Heikkilä kertoo.
Robin Svartströmillä on näyttelijänä samanlaisia kokemuksia: “Välillä hahmot syntyivät aivan itsestään ja improvisoimista olisi voinut jatkaa ties kuinka paljon – perhetaustat ja hahmon ihmissuhteet syntyivät noin vain”, Svartström kuvailee esimerkiksi Rovaniemen jakson tekemistä iloisena, mutta toteaa, että työ oli vaihtelevaa. “Improvisoimiseen liittyy paljon henkinen vire, ja jos usko loppuu kesken, siitä ei tule mitään”, Svartström kuvailee.
Minna Suuronen suhtautui improvisoimiseen myös mahdollisuutena: “Pystyi löytämään variaatioita omaan tekemiseen. Se oli mielenkiintoista ja haaste itselleni – nyt oli mahdollisuus kokeilla erilaisia rytmejä ja asenteita.“
Puolituntisen elokuvakäsikirjoituksen puristaminen kokoon kolmessa päivässä on aikamoinen henkinen ja fyysinenkin ponnistus.
Tarinanmetsästäjissä elokuvia tehdään poikkeuksellisen paljon poikkeuksellisen lyhyessä ajassa. Puolituntisen elokuvakäsikirjoituksen puristaminen kokoon kolmessa päivässä on aikamoinen henkinen ja fyysinenkin ponnistus, kuvailee käsikirjoittaja-ohjaaja Ulla Heikkilä. “Rankin osuus Tarinanmetsästäjien tuotannossa oli ehdottomasti käsikirjoittaminen; normaalissa käsikirjoitusprosessissa vaiheiden välillä on yleensä aikaa. Kirjoittajalla on aikaa irtaantua versiostaan, ja siten tilaa ajatella se uudestaan. Tarinanmetsästäjien prosessissa tällaista aikaa ei oikeastaan ollut vaan prosessiin kuuluva innostuksen, pettymisen ja luopumisen kierre piti vetää läpi ikään kuin pikakelauksella.”
Elokuvan käsikirjoituksesta vastaa Tarinaryhmä, johon kuuluvat monitaiturit Ulla Heikkilä, Johanna Hartikainen, Matti Kinnunen, Juha Kukkonen ja kahdessa ensimmäisessä jaksossa Jarmo Lampela. Elokuvien ohjaajina toimivat Ulla, Matti ja Juha. Apuna työryhmällä on kussakin kaupungissa kaksi paikallista lahjakkuutta, jotka liittyvät työryhmään siksi viikoksi. Tarinanmetsästäjien seurantadokumenttiosuudet on ohjannut ja käsikirjoittanut Melli Maikkula.
“Täytyy sanoa, että meillä oli aika mahtava tuotanto- ja järjestäjäosasto, jotka vaan taikoi superhyviä lokaatioita päivän, parin varoitusajalla viikko toisensa jälkeen. Samoin pukuryhmä oli mahtava”, Ulla Heikkilä innostuu ja toteaa, että visuaalisen puolen valinnat olivat kollektiivisempia kuin useimmissa tuotannoissa ja se luottamus oli hänelle vapauttavaa.

Tarinanmetsästäjien kaupunkeihin tutustuttiin etukäteen ja vinkkejä haettiin yleisöltä. Kuka tuntisi alueen salatut helmet paremmin, kuin itse paikkakuntalaiset? Sarjaan etsittiin keväällä 2017 joukkoistuksen avulla seudun parhaita paloja ja kysyimme, mitä paikkakunnalta tulisi nähdä ja minkälaiset tarinat kertoa.
“Vinkkejä tuli runsaasti ja jaoimme niistä osan näyttelijöille, osan käsikirjoittajille sekä elokuvien ideointivaiheessa että kaupunkiin tutustuessa. Useimmat ehdotukset koskivat erikoisia tai erityisen näyttäviä paikkoja, joihin toivottiin elokuvakohtausta. Kaikista vinkeistä oli apua kaupunkeihin perehtymisessä”, sarjan tuottaja Matti Kajander kommentoi. "Osassa elokuvista vihjeet huomioitiin, mutta kaikkiin ne eivät mahtuneet tai olivat esimerkiksi logistisesti liian etäällä", Kajander kertoo.
Esimerkiksi Rovaniemeltä yleisövinkkinä tuli Kuninkaanlaavu, joka on myös paikallinen nähtävyys ja jonne muualta tulevat vieraat viedään. Muista kaupungeista Rauma yhdistetään juhannuksen festivaaliin, Mikkeli taas on Suomen suosituin mökkialue ja Jyväskylä elinvoimainen yliopistokaupunki. Katsoja voi tunnistaa kotipaikkakuntansa tutut maisemat tai herättää muistoja opiskelukaupungistaan – mutta nyt tuttuja kulmia on mahdollisuus katsoa myös toisin. “Kannattaa katsoa ne kaikki”, Minna Suuronen ehdottaa ja suosittelee tarkastelemaan, miten jaksojen tarina voi muodostua ja miten eri sävyisiä tarinoita voi syntyä. Mistä kaikesta voi kertoa? Kyseessä on kuitenkin 10 erilaista kaupunkia ja 10 erilaista elokuvaa.
Tarinanmetsästäjät Areenassa sekä TV1:ssä 2.6. alkaen.