Hyppää pääsisältöön

Tuutii tu töötituu – onko suomalainen ääntäminen noloa?

Kuulija yleensä ymmärtää epätäydellisenkin viestin.
Kuulija yleensä ymmärtää epätäydellisenkin viestin. Kuva: Yle/ Katariina Hirvonen kuppi

Ennen oli tapana yleisesti hävetä suomalaisten heikkoa vieraiden kielten ääntämystä. Hidas ja kankea lausuminen antoi sivistymättömän ja osaamattoman kuvan puhujasta.

Nykyään, kun pohjoismaista osaamista arvostetaan monella alalla ja erottuvuus on tärkeää, skandinaavista alkuperää kannattaa ehkä jopa korostaa.

"Joskus uskoin itsekin tuohon, että suomiaksentti on kauhea. Sitten kuulin kuinka saksalainen puhui englantia. Kuulosti kauhealta, mutta ajattelin että tuo yksi ei vain osaa. Sitten kuulin kuinka espanjalainen ja italialainen puhuivat englantia. Oli kauhean kuuloista. Kun kuulin tarpeeksi monen henkilön puhuvan englantia tajusin, että suomiaksentti ei oikeastaan ole yhtään sen kauheampi kuin mikään muukaan. Suomiaksentista saa yleensä selvää, mitä ei voi sanoa monesta muusta."
(Vierailija: vauva.fi)

Äidinkieli, eli täsmällisemmin ilmaistuna ensikieli syntyy vauvan ollessa vuorovaikutuksessa lähiympäristön kanssa. Silloin opitaan äänteet, jotka ovat kielen pienimpiä yksiköitä, ääneen hengittämistä. Uusien sanojen ja äänteiden oppimista tapahtuu tietenkin koko elämän ajan, mutta äidinkieli muodostaa perustan kielelliselle ajattelulle ja ilmaisulle.

vauva sylissä
vauva sylissä Kuva: Yle/Janne Lindroos syli

Alle kouluikäinen lapsi oppii uuden kielen kuuntelemalla ja toistamalla kuulemaansa. Kielen rakenne ja logiikka ui samalla tiedostamatta tajuntaan.

Kielen oppimisessa äidinkielestä poikkeavat äänteet ovat vaikeita omaksua. Osittain kysymys on pitkälle automatisoituneen lihaksiston harjaantumattomuudesta, eli esim. kielen liikkeestä tai äänteen sijoittamisesta tiettyyn paikkaan suussa.

Suomen kielen rakenne poikkeaa useimmista kielistä. On ajateltu, että suomalaiselle vieraiden kielten oppiminen olisi erityisen vaikeata, koska sanojen ja fraasien lisäksi pitää opetella erilainen kielen rakenne ja logiikka. Ehkä siksi suomalainen kielenopetus on ollut hyvin kielioppipainotteista. On opiskeltu sääntöjä ja poikkeuksia. Ei ihme, että moni on antanut periksi ja uskonut, ettei omaa kielipäätä.

Foto av sida i finsk grammatikbok
Foto av sida i finsk grammatikbok Kuva: Yle / Monica Eklund suomen kieli,kielioppi

Uutta kieltä opettelevan kannattaa aluksi opetella vieraita sanoja kuuntelemalla, sillä se parantaa ääntämisen oppimista. Sanan näkeminen kirjoitettuna sen sijaan saattaa jopa vääristää äänteiden opettelua. Mitähän metodia Saara Aalto käytti opetellessaan Monsters-kappaleen 31 kielellä?

Nuoret puhuvat nykyään todella hyvää englantia, mihin varmasti vaikuttaa se, että he kuluttavat paljon englanninkielistä kulttuuria. Toisin oli ennen. Ahti Karjalainen on saanut olla suomalaisen tankero-englannin virallinen mannekiini, vaikka ääntämistapa oli hänen sukupolvelleen sangen yleinen. Tässä Elävän arkiston artikkeli ja tyylinäyte.

Joskus pitää selvittää, mikä on puhujan oma äidinkieli. Myös se selviää äänteitä tarkastelemalla. Vaikka puhuja osaisi ääntä vierasta kieltä kuin syntyperäinen puhuja, hän tekee ennemmin tai myöhemmin virheen äidinkielelleen vieraiden äänteiden lausumisen kohdalla. Tähän perustuu Pronouncer -ohjelma, josta tutkimusassistentti Saara Terva kertoo Pasi Heikuralle ja Aristoteleen kantapään kuuntelijoille.

Pasi Heikura ja Saara Terva yhteiskuvassa
Pasi Heikura ja Saara Terva yhteiskuvassa Kuva: Pasi Heikura Pasi Heikura,Aristoteleen kantapää,Saara Terva
  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri