Hyppää pääsisältöön

Ylioppilastutkintolautakunnan sensorikokous – Abitreenit selvitti ketä siellä kokoontuu ja mitä siellä tapahtuu

Kuvituskuvassa kokouspöytä
Kuvituskuvassa kokouspöytä Kuva: Unsplash Abitreenit,Ylioppilastutkintolautakunta

Sensoreiden ylioppilaskokeiden tarkistusurakka alkaa virallisella sensorikokouksella. Ketä siellä kokoontuu ja mitä siellä tapahtuu? Abitreenit pyysi Ylioppilastutkintolautakunnan kielivaliokunnan puheenjohtaja Raili Hildéniä kertomaan, mistä sensorikokouksessa on kysymys.

Sensorikokouksessa kokoontuvat nimensä mukaisesti kunkin oppiaineen sensorit eli ylioppilaskokeiden tarkastajat. Sensorit ovat kunkin oppiaineen asiantuntijoita. Joukossa voi olla esimerkiksi lukion, yliopiston ja ammattikorkeakoulun opettajia ja tutkijoita tai jo eläköityneitä asiantuntijoita, joilla on kokemusta lukio-opetuksesta.

– Tärkeää on, ettei sensoreilla ole mitään esteellisyyksiä niihin suorituksiin, joita he tarkastavat.

Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei sensori arvostele sellaisen koulun suorituksia, jossa hänen sukulaisensa tai läheisensä opettaa tai opiskelee. Lukiossa opettava sensori ei myöskään saa tarkistaa oman koulunsa suorituksia.

Esteellisyyssäädökset perustuvat lautakunnan ohjesääntöön ja yleiseen lainsäädäntöön, erityisesti Hallintolakiin 434/2003, § 28.

Tiesitkö tämän sensoreista?

Sana sensori tulee latinan sanasta censor, joka puolestaan on verbistä censere johdettu tekijänimi. Verbi censere tarkoittaa ‘arvioida’. Rooman valtakunnassa sensorit olivat virkamiehiä, joiden tehtäviin kuului väestönlaskennan ja verotuksen toimeenpaneminen sekä moraalinvartijana toiminen.

Mitä sensorikokouksessa tapahtuu?

Sensorikokouksessa keskustellaan siitä, millaisella vastauksella yltää mihinkin pistemäärään ja miten erilaisia vastauksia arvioidaan. Tavoitteena on hakea yhteistä linjaa vastausten tarkistamiseen, jotta kaikkien opiskelijoiden vastaukset arvostellaan tasavertaisesti.

Ylioppilastutkintolautakunta on laatinut kullekin kokeelle jo kokeen laadintavaiheessa hyvän vastauksen piirteet, joita tarkennetaan sensorikokouksessa.

– Koska kokeita ei voida pilotoida, aina jää jotain sellaista mitä kokeiden laatijat eivät ole osannut ajatella etukäteen, kertoo Hildén.

Useimmiten hyvän vastauksen piirteiden tarkentaminen tarkoittaakin lisäyksiä hyväksyttäviin vastausvaihtoehtoihin. Tämän lisäksi kokouksessa voidaan määritellä, mitkä puutteet vähentävät maksimipisteitä ja kuinka paljon.

Yo-kokeen jälkeen myös eri aineiden opettajista koostuvat opettajayhdistykset laativat omat korjausohjeet auttamaan opettajia vastausten arvioinnissa. Vaikka sensorit eivät ole velvollisia noudattamaan opettajien korjausohjeita, niillä on tärkeä merkitys, kun arviointikriteereistä päätetään. Opettajien korjausohjeissa olevien esimerkkitapausten pohjalta pohditaan, miten tietynlaisia vastauksia pisteytetään.

Virallisia sensorikokouksia on yleensä vain yksi muutama viikko kyseisen aineen yo-kokeen jälkeen. Siitä huolimatta kokeiden tarkistaminen on varsin yhteisöllistä puuhaa. Sensorit ovat yhteydessä toisiinsa läpi kokeiden tarkistusprosessin soitellen ja keskustellen erikoistapauksista.

– Epäselvissä tapauksissa useita sensoreita osallistuu suorituksen arvioitiin, ja ristiriitatilanteissa lopullinen ratkaisu tehdään kokelaan eduksi.

Artikkelit