Laila Tarpila
Yle
Toukokuun 10. päivänä säveltäjä Aarre Merikanto ottaa osaa Vöyrin sotakoulun harjoituksiin Helsingissä. Merikannon sotiminen päättyy lopulta heinäkuun 5. päivänä 1918. #musiikinkevät1918
Kun Aarre Merikanto vapautui Kruununhaan Ruotsalaisen reaalilyseon vankilasta 13. huhtikuuta yhdessä vajaan viidensadan muun valkoisen kanssa, oli kotona ilo ylimmillään.
Toukokuun alussa ehdittiin käydä retkellä Korkeasaaressa. Innokkaalla valokuvaajalla Aarrella oli mukana kamera, Kodak, jonka vanhemmat Oskar ja Liisa Merikanto olivat hankkineet hänelle sotavankeuden aikana.
Mukana retkellä olivat vanhempien lisäksi ystävät Elvi Granroth, joka oli muistanut Aarretta monin terveisin vankeusaikana, sekä Arno Thuneberg (Tuurna), jonka runoon Aarre oli vankeusaikana säveltänyt laulun.
Tuurnasta tuli sittemmin mm. Viipurin ensimmäinen ja ainut kaupunginjohtaja sekä Kansallisen Kokoomuksen kansanedustaja.
Vöyrin kurssilla
Vimpelin sotakoulun jatkoksi syntynyt Suomen ensimmäinen aliupseerikoulu Vöyrin koulu kurssitti sotilaita toukokuussa 1918 Helsingissä.
Myös Aarre Merikanto osallistui Vöyrin kurssille. Kamera oli jälleen mukana ja filmille tarttui kuvia kurssitovereista ja tapahtumia kurssin kuluessa.
Kurssin päätteeksi Aarre sai ylennyksen kersantiksi. Hän sai myös vapaussodan muistomitalin ruusun ja soljen kanssa Kustaa Mannerheimilta.
Merikanto päästää kaksi teloitettavaksi tuomittua punaista karkuun
Seppo Heikinheimon Merikanto-elämäkerrassa on juttu ajalta, jolloin Aarre oli vapautunut vankeudesta. Merikanto oli joutunut kuljettamaan kahta punaista sotavankia Oittiin tiettävästi teloitettavaksi.
Aarrelle oli jäänyt kiitollisuuden velka vankeuden ajalta, kun hän oli yrittänyt vanhempiensa kanssa jonkinlaisen salakielen käyttöä. Vanhemmilta saamiinsa kirjoihin hän oli merkinnyt kirjaimia ja lauseita, jotka piti lukea. Palauttaessa hän oli suositellut "joidenkin mielenkiintoisten sivujen lukemista".
Lopulta eräs vartijoista oli sanonut hänelle: "Minä olen tuota peliä seurannut jo pitkään, ja jos minä ilmoittaisin siitä ylöspäin, seurauksena olisi kuolemantuomio, niin että lopettakaa se nyt ajoissa." Ja pelästyneenä Merikanto niin tekikin.
Niinpä ikään kuin vastapalvelukseksi henkensä säästämisestä päästi hän kuljettamansa punavangit tahallaan karkuun sanoen: "Juoskaa nyt niin penteleesti kuin pystytte."
Vapautus asepalveluksesta
Heinäkuun 5. päivänä Aarre sai vapautuksen asepalveluksesta. Myös isä Oskar Merikanto iloitsi Aarren sotapalveluksen päättymisestä. Jo kirjeessään kesäkuun 26. päivänä hän kirjoitti: "Onhan hauskaa, että Poju on nyt vapaa sotapalveluksesta."
Svidjan taistelun muistojuhla 1919
Vielä talvella 1919 sisällissota kosketti Aarre Merikantoa. Kirkkonummen taistelujen muistoksi järjestettiin Svidjan juhla Siuntiossa, missä Aarrella oli jälleen kamera mukana.
Svidjan kartanossa (suom. Suitia) Aarre oli säveltänyt oman suojeluskuntien marssinsa Finlands unga skyddsvakt eli Svidjan marssin.
Seurustelu, avioliitto ja perhe
Keväällä 1919 Aarre aloitti vakavan seurustelun varakkaan apteekkaripariskunnan ottotyttären Meri Grönmarkin kanssa, joka ottovanhempien kuoltua oli perinyt huomattavan omaisuuden. Pariskunnan kihlajaisia vietettiin 19. lokakuuta ja häät pidettiin 16. marraskuuta 1919.
Pariskunta sai kaksi lasta, Anjan 1921 ja Arman 1922. Liitto päättyi sittemmin eroon 1946.
Aarre Merikanto solmi uuden avioliiton Evi Mähösen kanssa 1949. Avioliitosta syntyi kaksi poikaa, Ukri ja Pan.
Sävellystyö sodan jälkeen
Sisällissota jätti jälkensä myös Aarre Merikannon sävellystyöhön. Pian sodan päättymisen jälkeen, 1. heinäkuuta, hän aloitti toisen sinfonian, Sotasinfonian säveltämisen. Työ edistyi hyvin kesäpaikassa Wesalassa Vilppulassa. Viimeinen osa valmistui Helsingissä 7. joulukuuta.
Kolmas sävellyskonsertti oli tulossa lokakuun lopussa 1919 Helsingissä, ja siihen Aarren piti ahkerasti säveltää uusia teoksia. Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa kuultiin lopulta Sotasinfonia, fantasiakappale Pan ja Sellokonsertto.
Nyt nuorelta säveltäjältä oli lupa odottaa enemmän kuin aiemmalta säveltäjälupaukselta. Konsertin vastaaotto oli kuitenkin huono. Kriitikoiden mielestä odotukset eivät täyttyneet ja konsertti sai murska-arviot monelta taholta.
Sodanjälkeiseen aikaan kuului myös Aino Acktén librettoon sävelletty ooppera Juha. Sen sävellystyö oli alkanut todennäköisesti loppuvuonna 1919 ja teos valmistui 1922. Kovan kohtalon kokenut ooppera esitettiin lavalla vasta Merikannon kuoleman jälkeen.
Merikannon säveltäjänura oli vaihteleva. Hänen sävelkielensä oli monille aikalaisille liian moderni.
Aarre Merikanto oli aikaansa edellä ja vaikka hänen teoksiaan palkittiin, jäivät monet vaille ymmärrystä. Jälkiarvioiden mukaan hän sävelsi merkittävimmät teoksensa 1920-luvulla.
Sisällissodan viimeinen kosketus
Vielä huomattavasti myöhemmin, vuonna 1956, kaksi vuotta ennen Aarre Merikannon kuolemaa sisällissota kosketti häntä vielä viimeisen kerran.
Kun jääkäreitä sodassa hoitaneiden sairaanhoitajien Schwesterit-järjestö halusi tilata jääkäreille oman hymnin, kääntyivät he valkoisten joukoissa taistelleen Aarre Merikannon puoleen. Näin syntyi Andante uruille.
Lue Aarre Merikannon kirjeitä punaisten vankilasta 28.2.- 9.4.1918.
Lähteet
Heikinheimo, Seppo: Aarre Merikanto. Säveltäjänkohtalo itsenäisessä Suomessa. WSOY. Porvoo 1985.
Kansalliskirjasto. Aarre Merikannon arkisto.
Linkit
Wikipedia Kirkkonummen taistelut
Wikipedia Vöyrin koulu
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
10.5. lisätty tarina Merikanto päästää kaksi teloitettavaksi tuomittua punaista karkuun
