Hyppää pääsisältöön

Päästä viiraa

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Kevätkajo.. (Hehheh. Hauskan kuvatekstin keksin. Lähes.) Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Päästä viiraa

Olen havainnut monia (yli 2) merkkejä siitä, että pääparkani on alkanut viiraantua. Osa siitä voi olla geeniperäistä. Esim. Ukkini Heikki - synt. Kontiovaarassa rähjäisessä, rutiköyhässä torpassa v. 1876 - joutui Suomen sotaväen [Suomen 5. Kuopion Tarkk'ampujapataljoonan] manöövereissä Venäjällä ollessaan palvelemaan mm. Tsaarin hovissa, näki Pietarissa balettiesityksiä, ja ihastui balettiin vaikka oli 100% haihattelematon, kunnon mies, josta myöhemmin tuli poliisi (!) ja sittemmin postimies. Ja Mummini osasi sujuvasti ruotsinkieltä, vaikka oli köyhä ja pielisjärveläinen. (Heikki-ukkini osasi ruotsinkielen lisäksi venättä, vaikka oli vielä köyhempi, etenkin alussa. Oikeesti siis.)

Geneettiset anomaliat (=geenejen mokat) näkyvät minussa useammalla eri tavalla. Ja ainakin yhdellä samalla tavalla.

Vastoin historiallista miehekästä aksioomaa* - minusta baletissa on jotain kiehtovaa, olen havainnut. (*Fiksuna pidetyn kaimani M. Tullius Ciceron sanoin“Nemo enim fere saltat sobrius, nisi forte insanit” - Ei juuri kekään tanssi selvim päin, jonsei ole päästä viirattu hän.)

Mutta vielä vinkshtaneemmaksi pyrkii mieleni: minusta nimitäin olisi kiva tehdä koreografia uuteen balettiin.

Silti, että en ole minkäänmoinen tanssija, en tunne baletin termistöstä kuin noin 3 sanaa, enkä edes tiedä monien eri nykyisiä tanssimalajien nimityksiä, tai ainakaan tunne niiden sisältöjä. (Kaikenmaailman modernit baletit, jazz-tanssit, jne.)

Mutta silti minusta olisi kiva tehdä koreografia johonkin balettijuttuun. (Enkä tarkoita mitään pilabalettia. Joskin semmoisenkin voisi tehdä sitten, kun on enempi kokemusta alalta.)

Tietenkin homma täytyisi tehdä yhteistyönä jonkun osaajan kanssa, ettei tulisi liian susi siitä.

Iso homma siinä olisi kyllä silti.

Ensin täytyisi miettiä - jos vaikka olisi se baletti jonkun kansan, tyypin tai firman kohtalosta kertova - sen historian vaiheet. Sitten jakaa ne kohtauksiin ja rakentaa jonkinlainen järjellinen dramaturgia.

Baletin fiilistä voisi ennen vartavaasten sävelletyn musiikin olemassaoloa kokeilla käyttämällä kaikkia mahdollisia musiikkeja mitä maailmasta löytyy, kunnes kasassa on riittävästi musiikkeja, joista tulee oikea fiilis juuri tiettyyn kohtaukseen.

Sitten täytyisi säveltäjän kanssa kuunnella ne soitot, kirjaten fiilikset muistiin.

Ja sitten säveltäjä tekisi musiikit siihen balettiin, jota ei vielä ole (paitsi että on listat kohtauksista ja niiden tunnelmista).

Ja kun musiikit olisi olemassa, loisi mielessään siihen koreografian, ilmaisun fiilikset, ja sitten alkaisi käydä niitä läpi koreografin ja myöhemmin tanssijoiden kanssa.

Miten voi [muuten] terveelle, balettianalfabeetille ihmiselle tulla tämmöinen iili päähän?

Punaisia, keltaisia ja muita kirkkaan värikkäitä hattuja telineissään näytillä
Hatunpenteleitä. Punaisia, keltaisia ja muita kirkkaan värikkäitä hattuja telineissään näytillä Kuva: MK - Pään verhaa tyrkyllä hattu,Tampere,Yle,muoti,punainen,puvustot

Jotenkin se kait liittyy haluun ilmaista jotain nimenomaan ilman sanoja, mutta ei pelkän musiikin avulla, vaan musiikin ja liikkeen kautta.

Nopein aisti, millä ihminen tavoittaa assosiaatioita ja muistoja, on hajuaisti. Ja viimeinen asti, joka viestii heikkenevälle ihmiselle ympäristöstä vielä juuri hetken ennen kuolemaa, on kuuloaisti.

Uskon, että musiikki tavoittaa tunteita syvällisesti, mutta olisikohan ukkini Heikki (synt. 1876) aistinut baletista jotakin vielä enemmän, kuin hän olisi aistinut “pelkästä” musiikista.

En tiijä - ja ehkä siksi tekisi mieli tehdä baletti.

Toinen päästä viiraus on jotenkin pienempi ja ymmärrettävämpi.

Kun olin (aikoinaan) sairaalassa, ja olosuhteista johtuen oli (vähän aikaa) sellainen kipu, ettei pystynyt olemaan missään asennossa minuuttia pidempään, jos sitäkään, silloin mietti, miten ihanaa olisi vain olla, kunhan vain ei koskisi.

Kävin äskettäin autokorjaamolla. Oli pitkä jono. Istuin odotustilassa, ja yht’äkkiä tajusin, että nyt on juuri se tilanne josta silloin sairaalassa unelmoin - oli hyvä vain olla, ei koskenut. Pelkkä oleminen riitti mielen iloksi. Se oli hyvä kokemus.

Mutta jälkeenpäin alkoi tuntua oudolta, että pelkkä istuminen ja odottelu oli tuntunut hyvältä.

Täytyy olla viirausta se! Ei kuulu olla nuin vähään tyytyväinen, nykyihmisen!

Sivupoikkeama sairaalaan ym:

Sairaalaa jännittäville tiedoksi, siellä on hyvät lääkkeet, vaihtoehtoja esim. kivunhoitoon on mahdottoman paljon. Kipua sairaalassa kärsitään usein lähinnä siksi, että potilas ei ymmärrä tai “ilkeä” pyytää lääkettä heti kun sattuu. Ei kannata antaa kivun kasvaa, on toimivampaa lääkitä sitä heti alusta alkaen. Ei ole urheutta sinnitellä ilman kipulääkettä, sen olen oppinut sairaalassa.

Sekä sen, että sairaalaan kannattaa ottaa mukaan useampi pari hyvi’ korvatulppia, iso paketti paperinenäliinoja [[sairaalan seitinohueen selstoffiin on hankala niistää]] kännykkä, 1,5m jatkojohto laturille, ja kännykän laturi, kynsileikkurit (vaikka sairaalassa leikataan ihmisiä ammatikseen, siellä ei ole kynsileikkureita) ja lukulasit, jokunen kevyt pokkari eri aiheista, lompakko ja kodin avaimet.

Osaston ilmoitustaulu kannattaa lukea heti kun pääsee punkasta ylös; siitä selviää monia juttuja, kuten kanttiinin aukiolot, sapuskojen ajat, tietoja kehen ottaa yhteyttä, jos on rahaongelmia tai jos pitäisi hoitaa asioita mutta joutuu olemaan saikussa kuin lahna.

Ja jos tulee sairaalaan ambulanssikyydillä paareilla maaten, kannattaa kotoa lähtiessä pyytää ensihoitajia heittämään piipaa/viuviuviu-auton kyytiin vaatteiden lisäksi myös kengät. Ne tapaavat unohtua potilaan kotiin ja sitten joutuu lähtemään sairaalasta liian isoissa valkoisissa sandaaleissa, jotka joutuu myöhemmin palauttamaan, ettei joku toinen potilasrukka joudu lätsimään käytäviä eestaas paljain jaloin kuin Aku Ankka.)

Takaisin pääraiteelle:

Kolmas pään viiraus on outo. Saatan olla maaiman ensimmäinen mies, joka on kokenut sen.

Minulle nimittäin on hiljattain muutaman kerran tullut todella hyvä fiilis, kun olen tehnyt kotihommia.

Kerännyt mitälie roskia ja vienyt niitä pois asunnon piiristä, tiskannut tai pesukonettanut vaatteita.

Jos ei se ole ihan uudisraivaajamaista uhoa, mitälie hybristä tai endorfiinihumahdusta tuonutkaan, niin kumman hyvä mieli siitä on koitunut, etenkin siihen nähden, että pieni siivoaminen saa yleensä niin vähän jälkeä aikaan, ettei sitä edes itse juuri huomaa.

Nähtävästi pään pehmeneminen alkaa ihmisellä vaivihkaisten, ja naamioituu joskus hyveeksi (roskien vienti).

Olkaa varovaisia ettei teille käy näin, että viiraannutte! Näköjään tosiaan tapahtuu se itselle lähes melkein huomaamatta!

Toivoo:

Yksi monten puolesta

Kommentit
  • Ilom päivä!

    Hyviäkin asioita tapahtuu, sentään.

    Lienen kertonut kissasta, joka asuu kotini lähistöllä, viettää usein aikaa kerrostaloasuntonsa saunan avoimen ikkunan ikkunalaudalla ja katselee minua, kun talsin kotea kohti. Ja lienen kertonut, että pitkään aikaa ei ole näkynyt sitä kissaa..

  • WC:n pesy ym. juttuja joita naiset rakastavat

    Kylppärinpesun sukupuolimetafysiikkaa on tämä.

    "...Olin varautunut kunnon litkuilla, joiden tuoteselosteessa oli kannustava määrä varoitusmerkkejä; pääkalloja, kaasunaamareita, ylösalaisin olevia ristejä ja muita graafisia pelotteita..."

  • Havaittuja ja kuultuja eroja naisten ja miesten välillä

    Naiset eroavat miehistä, mutta ei aina päinvastoin.

    "Laiskana päivänä miehestä on kiva jos kaupassa nainen (tyttöystävä, vaimo) ottaa ostoskärryt ja työntää niitä, mutta uros-tomerana päivänä miehestä tuntuu, että nainen otti miehuuden pois samalla kun otti kärrien hallinnan. Kärrejä työntävien miesten rinnalla hän tuntee itsensä koiraksi..."

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Ilom päivä!

    Hyviäkin asioita tapahtuu, sentään.

    Lienen kertonut kissasta, joka asuu kotini lähistöllä, viettää usein aikaa kerrostaloasuntonsa saunan avoimen ikkunan ikkunalaudalla ja katselee minua, kun talsin kotea kohti. Ja lienen kertonut, että pitkään aikaa ei ole näkynyt sitä kissaa..

  • WC:n pesy ym. juttuja joita naiset rakastavat

    Kylppärinpesun sukupuolimetafysiikkaa on tämä.

    "...Olin varautunut kunnon litkuilla, joiden tuoteselosteessa oli kannustava määrä varoitusmerkkejä; pääkalloja, kaasunaamareita, ylösalaisin olevia ristejä ja muita graafisia pelotteita..."

  • Havaittuja ja kuultuja eroja naisten ja miesten välillä

    Naiset eroavat miehistä, mutta ei aina päinvastoin.

    "Laiskana päivänä miehestä on kiva jos kaupassa nainen (tyttöystävä, vaimo) ottaa ostoskärryt ja työntää niitä, mutta uros-tomerana päivänä miehestä tuntuu, että nainen otti miehuuden pois samalla kun otti kärrien hallinnan. Kärrejä työntävien miesten rinnalla hän tuntee itsensä koiraksi..."

  • Kaltimo

    Kavalasta sängystä murehtuu Kajo

    Nukun mieluusti selälläni, päin vastoin kuin käärmeet jotka nukkuvat kai mahallaan. Vaikka en kyllä ole ihan varma. Kuitengin, oli selälle hyvä se sänky.

  • Hippi sai kyytiä!

    Hyviä asioita, joita pääsi sentään näkemään tämä.

    Ällistyin ihan oikeasti, kun se kotkotus putkahti näköpiiriini kuin avaruuden aikarepeämästä pössähtäneenä...

  • Mielikuvitusäiti

    Kuviteltu äiti Kajon mielessä

    Iltapäivällä, kun sitä tuli koulusta kotiin, usein papatti innostuneesti jo eteisestä äidille - -

  • Päästä viiraa

    Baletti ym. viiraavat päästä Kajoa tällä kertaa.

    "...Kolmas pään viiraus on outo. Saatan olla maaiman ensimmäinen mies, joka on kokenut sen.."

  • Salaa hyvät naapurit

    Naapureiden aiheuttamaa iloa miettii Kajo

    Harmien vastakohdaksi elämässä on myös joitakin iloja. Voi olla esim kokki korvasienihöyryjen sekavuustilassaan työntänyt itsen ruoka-annoksen kolmanteen perunaan hammastikun...

  • Arvoja ja normeja naisten hyödyksi

    Ohjeita ja mietteitä Kajom päästä

    Ajattelin päässä, että kirkkaan pakkaspäivän kunniaksi tekisin jonkin hyvän teon. Hykertelin miettiessäni, miten iloisiksi tulisivat he, joille sen hyvän teon tekisin. Pohdin, kuka tai ketkä olisivat hyvä kohde, ja sitten tulikin jo heti mieleen, että olisi huomaavaista olla avuksi naisille, noille Luojan laululintusille, jotka pörräävät ympäriinsä vailla huolen häivää..

  • Sininen hetkinen

    Kajo pakenee pakkaskelin yksitoikkoista sisäelämää

    -Hmm, sanoi nainen. Hän katsoi taivaalle, sitten minuun, ja sanoi -On kyllä aika sikakylmä. Mikset lennä itse?

  • Riina Katajavuori: Dari, hindi, urdu ja suomi

    Monikielisyys on yleisempää kuin arvaammekaan.

    Meillä Suomessa lisääntyy sellaisten lasten määrä, jotka elävät sujuvasti monikielisessä maailmassa ja tulevat toimeen useilla eri kielillä, vaikka eivät ehkä osaa mitään näistä kielistä täydellisesti. Monikielisyys on yleisempää kuin tulemme äkkiseltään ajatelleeksi, pohtii kirjailija Riina Katajavuori.