Hyppää pääsisältöön

Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

Piispa Teemu Laajasalo istuu työpöytänsä ääressä
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo kantaa ilolla samaa piispanristiä kuin edeltäjänsäkin Piispa Teemu Laajasalo istuu työpöytänsä ääressä Kuva: Kirkon kuvapankki / Markku Pihlaja Teemu Laajasalo

Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Itä-Helsingin maisemissa tavallisessa suomalaisessa opettaja - myyntimies perheessä. Sukujuuret kulkevat myös arjessa piispan mukana isoisän, sokean hierojan, salkun myötä. Kirkollisia vaikuttajia ei suvussa aikaisemmin ole ollut vaikka eno toki toimikin aikoinaan Tampereella haudankaivajana.

Papiksi vihkiminen oli käänteentekevä tapahtuma

Teologian maisteri Teemu Laajasalo vihittiin papiksi Helsingin tuomiokirkossa helatorstaina vuonna 1997. Kaksikymmentäkaksivuotias nuori mies oli valmistunut nopeassa tahdissa Helsingin yliopistosta vajaa kuukautta aikaisemmin.

– Pappisvihkimyskuvassa olen tuo takarivissä ”vauvan ja pulun näköinen mies". Muistan hyvin tuon sumuisen päivän kun nousin Tuomiokirkon rappusia ja mietin mitä olen tekemässä. Muistan myös hyvin piispa Eero Huovisen käden painon pääni päällä ja halauksen toimituksen jälkeen sakastissa, muistelee Teemu Laajasalo tärkeän päivän tapahtumia.

Ennen papiksi päätymistään Teemu Laajasalo oli lukion jälkeen pitkään pähkäillyt mitä opiskelisi. Teatterikorkeakoulu, filosofia tai teologia oli vaihtoehtoina. Häntä kuitenkin kiinnosti erityisesti eettisten kysymysten älyllinen pohdinta ja dogmihistorian rauhoittava vaikutus, niin kuin hän kuvailee.

– Dogmihistorian rauhoittavalla vaikutuksella tarkoitan, että näitä kysymyksiä on jo pohdittu aikaisemmin. Mietin että jospa näitä pohdiskelemalla aukeisi jotain uutta. Ratkaisevassa roolissa teologiaan päätymiseen oli uskonnonopettajallani Risto Hemminkillä, sanoittaa Teemu Laajasalo elämänuransa valintaa.

Ihmisen arvo ei ole riippuvainen asemasta

Piispana Teemu Laajasalo kulkee niin kirkkojen kuin yhteiskunnan vallan labyrinteissa. Tärkeimpänä tehtävänä piispana hän kokee tällä hetkellä kuitenkin oman hiippakuntansa seurakuntien työn tukemisen.

– Kuuden kuukauden piispan kokemuksella koen tärkeäksi ihmisten kohtaamisen. Piispan tehtävä on siinä mielessä hyvin samankaltainen kuin seurakuntapapin tehtävä: olla kasvot kirkolle ja sitä kautta kertoa Kristuksesta ja kirkosta. Olennaista on olla matalalla kynnyksellä kohdattavissa, sanoo piispa Teemu Laajasalo.

Evankelis-luterilainen kirkko Suomessa elää monenlaisten haasteiden keskellä. Jäsenmäärä vähenee tasaista tahtia, menot kasvavat ja tulot vähenevät. Kirkkoon ja sen työntekijöihin kohdistuu monenlaisia odotuksia. Miten Teemu Laajasalon mielestä kirkko säilyttää kaiken keskellä uskottavuutensa?

– Uskottavuus nousee siitä että edustaa sellaista instituutiota, joka on kiinnostunut ihmisestä ja haluaa hänelle hyvää, eikä sellaista instituutiota, joka etääntyy maailmasta ja elää omassa norsunluutornissaan. Kirkon ydintehtävä on puhua Kristuksesta joka vie meidät taivaaseen, kiteyttää evankelis-luterilaisen kirkon nuorin piispa.

Piispa Teemu Laajasalon mukaan kirkko on vahvimmillaan silloin kun Kristuksen kasvot näkyvät esimerkiksi perhekerhoissa, perheneuvonnassa ja diakoniatyön yksittäisissä tapaamisissa. Perusseurakuntatyö on avain kaikelle.

Sattuma ja nuoruuden huomiohakuisuus ajoivat tv-ohjelmiin

Suurelle yleisölle Helsingin nykyinen piispa on tullut tutuksi monien tv-ohjelmien myötä, viimeisimpänä YleLeaks televisiosarjan hahmojen kautta. Siinä otettiin pilke silmäkulmassa kantaa viikon ajankohtaisiin tapahtumiin, uutisiin ja juoruihin. Vakiokommentaattorina viisi vuotta ohjelmassa mukana ollut Teemu Laajasalo esiintyi hahmoina Kesä Steiner, Kalle Vapaamäki ja Teemu Tammisalo ja muistelee kokemustaan hyvillä mielin.

– Lähdin huumoriohjelma YleLeaksiin ehkä sattuman myötä, ehkä omaa huomiohakuisuuttani. Se oli minulle harrastus ja henkireikä. Sain amatöörinä olla tekemässä ohjelmaa Suomen ykköskoomikoiden kanssa, muistelee Laajasalo kokemustaan.

Huumori ja ilo ovat Jumalan lahjaa

Vitsien keksiminen Teemu Laajasalolle oli ja on työläs mutta rakas harrastus. Huumorin tekemisestä on löytynyt yllättäviä asioita

– Huumorissa on kaksi puolta. Yhtäältä siinä on väkivaltainen puoli, jota en aikaisemmin tunnistanut. Olen joutunut sitä aivan uudella tavalla miettimään. Huumorihan voi olla kauheata – pilkkaa, jossa yhteisöllisesti sovituilla säännöillä pilkataan jotain. Se on sellainen puoli, jossa en haluaisi olla mukana, hän korostaa.

Teologina ja pappina Teemu Laajasalo tuntee huumorin toisen puolen Jumalan lahjana. Pahimpien surujen keskellä se voi auttaa löytämään asioille perspektiivin.

– Psykologisesti se on mielettömän vapauttava tunne, että saamme nauraa nämä elämän monimutkaisuudet ja haasteet pois – ja se on Jumalan lahja, iloitsee Laajasalo.

Toivo on lahja ja tehtävä

Ilo ja optimistisuus ovat Teemu Laajasalolle hyvin luoteenomaisia piirteitä. Siksi ei ihmetytä, että Raamatussa teologi Laajasalolle Paavalin kirjeet ovat tärkeitä. Niissä puhutaan uskosta, toivosta ja rakkaudesta.

– Toivohan on yhtäältä hyve, mutta myös lahja ja tehtävä - lahja, jossa toivolla on kohde: viimekädessä hyvä Jumala, joka antaa sen toivon. Mutta se on myös tehtävä. Toivo on olennaista silloinkin kun tilastomatematiikka ja tunteet eivät ole sen puolella. Oman jaksamisen kannalta on tärkeää mittasuhteiden ymmärtäminen. Minulla on risti kaulassa, joka on ollut minun kaikilla edeltäjillä ja tulee aika jolloin se on seuraajallani.Itsestään ei kanna luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään, toteaa piispa Teemu Laajasalo.

  • Majaleiristä alkoi arkkitehtuurikasvatuksen menestystarina

    Pihla Meskanen vie arkkitehtuurikasvatusta maailmalle.

    Pihla Meskasen ura arkkitehtuurikasvattajana alkoi majaleirien pitämisestä 27 vuotta sitten. Ensimmäisillä leireillä oppilaina oli omia sisaruksiakin, nyt Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkki on laajentunut jo seitsemään maahan.

  • Lilli Earl löysi tiensä takaisin teatteriin: "Tunsin, että olin tullut kotiin!"

    Lilli Earl jätti näyttelemisen esiintymispelon vuoksi.

    Lilli Earlista piti tulla näyttelijä. Hän pääsi Teatterikorkeakouluun, mutta Jouko Turkan metodit olivat hänelle liikaa. Lopullisesti haave näyttelijän ammatista kariutui esiintymispelkoon, ja Earl jätti teatterin yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Neljä vuotta sitten hän palasi teatteritaiteen pariin.

  • Psykologi Jussi Tukiainen: “Jokaisen tulee saada elää rohkeasti itsensä näköistä elämää”

    Ihminen kehittyy koko elämänsä, loppuun saakka.

    Psykologi, Egyptin tuntija, matkaopas Jussi Tukiainen lähti pian lukion jälkeen kesätöihin Tukholmaan, jossa syttyi kipinä psykologin ammattiin. Sieltä elämä heitti hänet Bulgarian kautta Egyptiin, josta kehittyi psykologian rinnalla toinen läpi elämän jatkuva intohimo. Jussi Tukiainen kannustaa jokaista elämään rohkeasti itsensä näköistä elämää ja uskoo, että järkkynyttä mieltä ja itsetuntoa voidaan parantaa ihan kuolemaan asti.